IRC-Galleria

Harlekiiniromantiikka on aivan ihana keksintö meille sellaisille jotka ihastuu vain äärimmäisen harvoin...on ihanaa kun tulee perhosia vatsan pohjaan ja voi hetken olla joku toinen, voi rakastua johonkin semmoiseen mitä ei oikeasti olekaan olemassa mutta jonka silti tuntee..se tunne vaan jossa voi leijailla hetken aikaa ja palata sitten siitä takaisin maan pinnalle...ihan mieletöntä.

Kun rakkausjuttuja lukee tarpeeksi, alkaa niihin itsekin uskoa..hyvä niin. Mä ainakin toivon että tuolla jossain olis semmoinen ihminen jonka syliin voisi painautua kiinni ja jonka kanssa voisi jutella tuntikausia tai vain olla hiljaa ja katsella toista silmiin...vain olla ja hymyillä...

Mutta minkälaista oikeastaan on se miehen ja naisen välinen oikea rakkaus? onko rakkaus sitä kun aletaan tuntemaan toinen läpikotaisin ja rakastamaan toista virheineen, opitaan luottamaan toisiinsa ja olemaan rehellisiä...kun toinen tietää mitä kaupasta täytyy tuoda ja mikä saa sut huonona päivänä nauramaan..

Vai onko se ihastumista joka laittaa sydämen sykkimään ylikierroksia ja tuntemaan että koko muu maailma katoaa ympäriltä kun saa vain elää päivän kerrallaan toisen vierellä..

Ehkäpä se on vähän molempia...vaikeaa sanoa voiko ihmiseen rakastua ilman ihastumista...sitä kun en osaa vielä sanoa...ehkäpä saan tietää sen joskus. Ainakin toivon niin...kyllä se oikea ihminen kävelee vastaan sitten kun vain on sen aika...nyt täytyy nauttia omasta ajasta kun saa olla ja haaveilla, istua parvekkeella ja ajatella asioita tai nähdä ystäviä ajan kanssa ja tehdä kaikkea kivaa niiden kanssa...lähteä lenkille illalla, laittaa kuulokkeet täysille ja nauttia musiikista ja kesästä...katsella korkealta sillalta alas ja elää hetkessä.

Maltti on valttia ja hyvää kannattaa odottaa...eikös ne sananlaskutkin niin sano.