Jos kaiken kauniin voisi kerätä mieleensä ja leijua sen varassa eteenpäin se olisi mahtavaa...välillä kuitenkin semmosia asioita tulee väistämättä kelailtua...mä olen ollu tänään känkkäränkkä tuulella jostain syystä...sen takia kun en mä koskaan muista mitään mitä sovin ku en enää nykyää merkkaile asioitani kalenteriin.
Mä olen tänään ollu ensimmäistä kertaa riippumatossa koko vuonna...ja se on muutes aivan ihanaa ku on vaan sopiva keli...voi vaa löijiä ku viilee ilmavirta tarttuu hiuksiin ja sulkea silmänsä.
Sitä ei voi kuulkaas ihmiset sanoinkuvailla..
Mulla on tällä hetkellä vaan semmonen yksi pieni ongelma...nimeltään painijaiset. Aina samanlainen tunne kun herää...tekis mieli vaan sulkee silmät ja jatkaa niin pitkään sitä unta että heräis ilman ahdistuksen tunnetta..kai sitä samu sirkaksi kutsutaan kun se jostain koittaa yöt kuiskia...kun ei vaan ees tarkalleen tiedä mikä on vialla...ehkä se kuiskii kun mulla ei tällä hetkellä oo töitä...tai sitten siksi kun on syksy tulossa ja pimeys...kun alkaa taas se ihmeellinen kaipauksen tunne heräilemään kolosistaan ja takertuu pieneen ihmiseen...sen takia mä varmaan koitanki niin kovasti keksiä jostakin sitä harrastusta...jos se aamuinen tunne sitten lähtis pois kun sais ees jotain viikon aikana tehtyä mistä voisi olla tyytyväinen...tyytyväinen omaan edistymiseensä jossain