IRC-Galleria

Sintti soitti ja pyysi mua sekä boksuja lenkille.
No mikäs siinä, -20 astetta ei tuule ja vauhtia ylläpitämässä 2 ihanaa labukkaa :) Tuskin siinä kovin ehtii kukaan jäätyä.

Tuhnu nosteli alkuun jalkojaan, mutta kun VAPAA käsky kävi ei ollut kylmyydestä tietoakaan. Tiuhti taas paineli menemään kuin mikäkin höyrypää ja välillä keskellä yön rauhaa kaikuivat kirosanat ja komennot :D

Mutta mukavaa oli, vaikka itse taas friikkeilin ihan tyhmistä asioista :D Sintin hirnuessa vieressä. Thänx dude, i like u to!

Luoksetulo oli molemmilla loistava, niin olin taas ylpeä. Eikä olla aikoihin edes harkattu saati oltu vapailemassa. Niin ne vaan tuli ekalla käskyllä :O VUHUU!Ihanaa :D

Nyt saa viiruturkit lämmitellä hetkenaikaa ennen pehkuihin menoa.
Tosin, mua ei edes väsytä.. Liekö syy tuo raitis ilma vaiko täysikuu...

Tänään yksi pieni puhelu pelasti kaiken. Mä tajusin monta asiaa sen kautta, ehkä pari kyyneltäkin tirahti.
Mulla on KORVAAMATTOMIA ihmisiä mun lähellä. Vaikka me ei oltais puoleen vuoteen tekemisissä, ne soittaa ja tarjoaa apuaan <3
Ne nostaa mut pohjalta kohti pintaa, pienin vedoin, mutta silti.

Mä sain niin paljon iloa ja voimaa jatkaa, vain yhden puhelun takia.
Miten paljon se mulle merkitsi ja auttoi.
Ja se toinen puhelu <3 "turpa kii, mä tuun kylään" :)
Tule vaan <3 Olet aina tervetullut my lovely P

Koko päivän olen hymyillyt itkun ja itseinhon sijaan.

Teidän avulla mä vielä pääsen pitkälle rakkaat ystäväni, kiitos että olette olemassa S ja P <3

Olen aivan poikki.
Ja nuo vemmetin pennut eivät helpota oloani yhtään.

"kaikki mihin mamma on koskenut, pannaan paskaksi" tuntuu olevan niiden elämän tarkoitus ja motto.

No veetunko väliä, tavara on tavaraa, kaupasta saa lisää. Mutta se jälkien siivoaminen.
Teen sitä milloin itkien, milloin nauraen.

Ensin palvelet kusipäisiä asiakkaita 8 tuntia, kuuntelet niiden vittuilua ja katsot nyrpeitä naamoja. Haaveilet pääseväsi luonnonhelmaan lenkille.
Kotiin tullessasi haluat räjähtää ilmaan ja kutsua itse Saatanan paikalle siivoamaan pentujen tekosia. Hänen ylhäisyytensä tekemiensä pentujen.

Vai pääsisinkö helpommalla, jos kutsuisin riivajaan paikalle?
Poistamaan kakaroista pahat henget pihalle?
Ei se onnistuisi kuitenkaan ja olisin taas miljoonan köyhempi.

Ja mä vittu halusin vain 1 koiran!!!!

Mut on kirottu..

Ihana ilma, on jo paljon viileämpää,koirillakin on energiaa touhuta ja nautin metsälenkeistä kokoajan enemmän. Satoi vettä, tai tuuli.

Nessukka, se taitaa olla tosiaan kääpiöbokkeri:) Mutta niin kauan kun on terve ja vilkas, ei haittaa meitä pieni koko. Enhän itsekkään mikään suuri ihminen ole, joten mun kainaloon ja syliin mahtuu siis oikein mainiosti kääpiökoirakin.

Olen niin onnellinen tuosta raitapaidastani<3 Siitä, miten paljon se tuo iloa mun elämään, kuinka onnellinen se on mut nähdessään ja kuinka se nauttii touhuilla, keksin mä ihan mitä vain :D

Se juoksee kauheeta kyytiä korvat lepattaen lenkeillä, se ärisee murisee mennentullen, se noutaa palloa, keppiä tai jahtaa hulluna lehtiä.
Se nauttii elämästään täsin rinnoin ja mä annan sen oikeuden sille.

On sillä rajojakin. Paljonkin, mutta niistä ja niiden tottelemisesta seuraa aina kaikkea kivaa ja hyvää:)

Se on viksu neiti, se osaa ja opii.
Se on mun Nessukka <3

Nellalle on nyt varattuna aika ekaan rokotukseen. Mua itteäni jännittää, miten matka julkisilla sujuu, Nella kun niin rakastaa kaikkia.
Ja jos rokotuksista selviämme elossa, suuntaamme suskin ja lasten luokse käpylään.
Kulta sieltä sitten illemmalla meitä hakee kotiin (jos muistaa :D)

Tein Nellalle eilen verijäljen.
Se mennä viipotti häntä heiluen ja nenä tuhisten, kääntyi välillä katsomaan mua ja jatkoi taas.
Menihän se ekaksi kerraksi ihan hyvin ja tyttö väsyi kyllä melkoisesti. Illalla mentiin sitten koko kööri isompi lenkki ja Nella sai jolkotella omaa tahtiaan vapaana.

Jännä nähä, miten snadisti mun kääpiöboksutin on kasvanut ja miten hurjan vähän se painaa..

Loma loppui!!

Nukuin aika huonosti, näin melkoisia unia runkopatjasängyistä,vaihtolavoista ja vauvoista xDD

05.45 heräsin siihen, että pieni metrikoipi Elsa pomppas syliin kiehnäämään. Itseppä pyysin herättämään klo 06 :D Tarkka tyttö.

Ihana oli nousta punkasta, kun 3 touhottajaa heti iloissaan kimpussa "jee sä nousit, jee kohta ulos, ihanaa ruokaa, jee jee!!"
Mamman vauvat<3

Toisaalta tuntuu ihan luksukselta palata töihin, liukuhihna duunia, aivot narikkaan ja piip piip soimaan :D:D

Janikin ehti ajoissa töihin, jes! Mun mies<3

Ja eilen muristiin muuten anopin kanssa toisillemme. Ja lopulta kaikki 4 hirnuttiin mahata sikkuralla.. Vittu me ollaan sairaita. Koko poppoo.
Mutten mä valita.

Kaiken kaikkiaan yyber ihana kesäloma <3

Nella meinasi tukehtua nappulan palaan!! Jani se sitten hoiti homman kotiin rauhallisin ja varmoin ottein. Ainoa mitä hää taisi mutista, oli " perkele ku on pieni suu...."
Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Koirat on vieläkin hieman ihmeissään, että mitä tapahtui ja onko kaikki OK.
Itse olen saanut tärisevät käteni kuriin, hulluna jyskyttävän sydämeni rauhoittumaan ja kyyneleetkin imaistua takaisin.
Se oli _niin_ pienestä kiinni.

Mun rakas pallopää Nella, joka ärisee muille, omii mut itselleen ja rakastaa kaikkia!
Helvetti sentään.

Heräsinpä kerrankin alle 2 sekunnin. Mutta näitä herätyksiä ei enää ikinä!


ELSA
taasen herätti mut yöllä mm:ssa hyppimällä päälle, nuolemalla ja vinkumalla. Rauhoittuihan sekin, kun hetken halin sitä.
Epsu on kovin kasvanut, mutta pari asiaa pitää kitkeä pois.
Lenkillä äriseminen muille. Itseasiassa _kaikelle_.
Päin hyppiminen.
Ruoan varasteleminen pöydiltä.

Mutta on sekin ihana touhupylly.

IVY
on nyt lihotuskuurilla. Hoikka saa ja pitää olla, mutta liika on liikaa sekin.
Ja siinä on mulla koira, jonka kanssa uskallan avata oven kaikille :)
Sisään ei meinaan pääse ihan helpolla :D
Mamman kaunotar <3

Kasvaa hurjaa vauhtia, on tullut jo pituutta ja vauhtikin on mieletön.
Nella on omapäinen "mähän teen" tyyppi ja joskus on mulla hermot helisemässä :D

Mutta kun se kipuaa väkisin syliin ja pussaa, niin ei sille vaan voi olla vihainen <3

Mun oma rakas.

Soitin eilen myös häkeen.
Klo oli yli 03, kun pihalla alkoi kuulua julmettua riitelyä.
Itse en väliin uskaltanut, joten soitin poliiseille, että kun joskus on aikaa, heittäisivät keikan kulmillamme. Jo sen auton näkeminen voisi rauhoittaa menoa.
Samalla kun puhuin, soppaan änkesi pari muutakin henkilöä ja meteli yltyi.

Janikin heräsi pieniltä (8 tunnin) päikkäreiltään ja oli hieman kiukussa.
Peikkopoika<3

Kohta koirat pihalle ja siivoamaan. Exä on tulossa katsomaan koiria.
Kämppä on kuin pommin jäljiltä. Vittu.

Mä olen niin onnellinen ja tyytyväinen elämääni juuri nyt.
Mulla on ihana mies rinnallani, me suunnitellaan tulevaa ja mua ei pelota yhtään. Olen valmis kaikkeen :)

Valmis kaikkeen Janin kanssa.
Tää tuntuu vaan niin oikealta.
Tätä mä kaipasin.


Nella kasvaa silmissä.
Se kaunistuu joka päivä ja sen luonne tulee esiin.
Mä rakastan sitä ylikaiken.
Teen siitä upean koiran.
Mun koiran.

Nuo kaksi muuta karvakorvaa, ne on ihania. Tyhmiä mutta ihania.
Ne kaipaa ihmistä, joka kertoo niille miten ollaan ja eletään.
Ne on Meidän koiria.
Mun ja Janin.

Tää on meidän pieni perhe, karvainen ja hösläävä, mutta se on meidän.
Mun ja Janin <3

Juhannuksessa on taikaa.
Nyt mä uskon siihen.

Lauantaina 10/7/10 lähdettiin Janin kanssa ajelemaan Lahtea kohti.
Ensin iso ja keskimmäinen autoon ja anoppilaan päivähoitoon ja kaupan kautta (evästä!!) matkaan.

Maha kuralla ja kädet hikoillen puristin penkkiä ja hymyilin tyhmänä.
Joku papparainen hienolla autollaan haastoi meitä kilpa-ajoon ja kiukusta kihisevä rakkaani toteutti paapan toivetta hetken ajan. Mun raivotessa pauhaavan musiikin seassa nuppi punaisena.

Lahdessa autoon änkesi jälleen kolmikko boksereita. Onneksi ehdin alta pois, toisin kuin kaikkien koirien rakastama mieheni. :D Itseppä on sanonut "kaikkea pitää kokeilla" Olikohan se kokeilun arvoista?
Kuolaa ainakin oli..

Täyttelin siinä auringon paahteessa paperit ja juttelin perheen kanssa aikani. Lupasin kiusata heitä suunnattomilla määrillä kuvia ja säpöviesteillä :D

Nella on osoittautunut vilkkaaksi mutta kuitenkin melkoisen rauhalliseksi neidoksi.
Leikkii itseään huomattavasti suuremman Elsan kanssa rajun oloisesti, mutta ei hätkähtänyt edes Ison Valkean karjaisusta.
Sinne se kurvasi häntä sojottaen jääkaapille vinkumaan :D

Ulkona juoksee vapaana oman tahtinsa mukaan, mitä sitä nyt remmeilemään, kun vapaanakin voi olla.

Melkoisen mukavuuden haluinen hää kyllä on. JA itsepäinen.
Mun pieni tiikeriPrinsessani<3

Kuvia lisäilen jahka kotiudumme.