On taas semmonen rakastettu olo, kun synttäribileisiin ei tullu yhtään mun kaveria. Ei YHTÄÄN. Ymmärrystä niille, jotka asuu jossai monen sadan kilsan päässä, mutta että ei ykskään lähellä asuva tullu edes käymään! Sittenkin voin ymmärtää, jos on johonkin muualle luvannu mennä tai jotain, mutta jos ei oikeasti ole mitään muuta, ei vaan nyt ehkä just jaksa, niin ei kyl kovin tunnu siltä että olis kavereita. Joitakin semmosiakin oli, jotka oli puhunu tulevansa, mut ei sit näkyny eikä myöskään kuulunu mitään ilmotusta mihinkään suuntaan - ei paljon huvittanu ruveta kyselemään aikuisten ihmisten perään. Sanoinkin jo tossa, että en oo esimerkiks ens viikonlopust rupeemas ilmotteleen ja kyseleen yhtään kellekään, kun on niin vaikeeta.
Tai no kävihän Otto tässä, sekin joutu lähtemään ajoissa että jaksaa huomenna töissä. En sit jaksanu lähtee baariin Maijan ja Maijan kamujen kanssa. Muuten ei tuossakaan mitään ongelmaa, ei oikein ehkä nyt jaksaskaan, mut huomasin tuossa, että mun huoneen patteri on taas kylmänä! Muutenki saanu täristä kahen peiton alla reilussa vaatetuksessa, mitähän sitä nyt keksis sitten. Johanna ja Mikko tulee tähän yöks, niin en voi oikein sohvaakaan vallata. No, ei kai auta muu ku mennä kiskomaan lisää vaatetta päälle ja kaikki maholliset peitot ja viltit käyttöön...