Tällä hetkellä mä katon tosi syyttävästi mun kameraa, joka istuskelee itsetyytyväisenä mun vieressä sohvalla, ja näyttää kieltä. Ei, olen kamera, en saata antaa sinun siirtää kuvia koneelle. Olen btw myös kone, ja vihaan sd-kortteja, eritoten sellaisia, jotka sisältävät kivoja kuvia conista tai vapaa-ajalta.
Minä myös olen kone, joka ajatteli jotenkin nielaista sen sd-kortin syövereihinsä niin, että sen joutui hellävaraisesti änkeä ulos hiuspinnillä. Mutta ei se mitään, eihän niitä kuvia kukaan olisikaan tahtonut koneelle. En minä ainakaan.
Elektroniikan vastaisku on vasta alkua tällä taipaleella. Kamera kiukkuilee, kone kiukkuilee, ja digiboksi kieltäytyy lahjakkaasti tallentamasta ohjelmaa, jonka tahdon. Joku roti näille koneille.
Muuten tässä menettelee, serkku käynyt vierailulla, ja ollaan naureskeltu jos millekin. Tuli myös huomattua, että edelleen ollaan niin samanlaisia, että osataan huvittua yhteisistä aiheista niin ettei henki kulje. Sitten kun talouden naistäydennys on palannut sijoilleen voin jakaa kaikki hurmaavat käkätyksen aiheet yhteisesti :D
Myöskin tuli huomattua, että jotkut ihmiset eivät vain osaa. Jos ei osaa, niin propsit siitä, että yrität. Mutta voisiko sen yrittämisen lopettaa ennen kuin siitä tulee noloa? Serious bisnes, kaikki ei vain oo tarkoitettu ihan kaikkien jutuksi, ja jossakin vaiheessa se kannattaa tajuta..
Nim. 'Koettaa kestää "superpätevää" tuttavuutta'