IRC-Galleria

Pysäkin luota korttelin verran
on tuttua niin kaikki tuo
Varjojen alta, varjoista yksin
vaellan ovesi luo

Sä tulet mua vastaan ja kuin äiti lastaan
sä rinnallas tuuditat mua
Mä vajoan hiljaa, vajoan hiljaa
kaikki jos vois unohtua


Hetkinen sylisi lämpöä vaan,
mä muuta en tuu pyytämään
Sun tarvitse mua koskaan ei rakastaa,
vain kysymättä ymmärtää

Kaiken sen jälkeen on hiljaisuus arkaa
mä pukeudun, lähtöä teen
Maailman kylmyys mun päälleni karkaa
kun ovesta sateeseen meen

Kelmeää yötä kanssani valvoo
paljaaksi riisutut puut
Se enää ei viillä vaikka sen tiedän
sun luoksesi saapuvat muut