IRC-Galleria

Tulin tänään taas ajatelleeksi erään jokapäiväisen asian omituisuutta. Suomalaiset raatavat viikot töissään ja sitten viikonloppuina ynnä juhlapyhinä vaeltavat sankoin joukoin valtion omistamaan myymälään jonottamaan keskushermostoa lamauttavia juomia. Mikä ajaa tällaiseen käyttäytymiseen? Valitettavasti en ehtinyt ajatella asiaa pidemmälle, sillä tuli vuoroni maksaa salmiakkivodkani.

Mojovaa juhannusta!

Nyt on sitten kohta jo viikko tullut leikittyä opiskelijaa kauniissa pääkaupungissamme. Kommuuni on loistavalla paikalla ja hauskahan tällaista on kokeilla, mutta menen kyllä omaan kämppään kun tänne varsinaisesti muutan. Kyllä ihminen tarvitsee vähän omaa tilaa :) Lukeminenkin sujuu melko hyvin, mutta mieluummin täällä silti kävelee ympäriinsä, tapaa kavereita ja tietenkin tutustuu juomakulttuuriin.

Tajusin tuossa vähän aikaa sitten, että en tylsistyisi, vaikka en tuntisi yhtään ihmistä koko kaupungista, sillä paikkojen tutkimiseen kävellen saa kulumaan loputtomasti aikaa. Tylsää tulisi vasta siinä vaiheessa, kun kaikki mestat olisivat niin tuttuja ettei huvittaisi enää kävellä. Lähiöt jäävät kyllä tässä vaiheessa vielä suurelta osin tutkimatta, sillä ilman pyörää ei kiinnosta niin pitkiä matkoja kulkea.

HPK sitten vei pojan, mutta Ässien kausi oli siitä huolimatta pirun upea. Kyllä hopeakin tuntuu hyvältä, vaikka siihen ei koskaan saisikaan olla tyytyväinen.

Enpä olisi tällaistakaan uskonut näkeväni ainakaan tällä vuosikymmenellä. Komea oli peli ja kannatti tosiaan jonottaa 2,5 tuntia lippuja eilen, vaikka olisi voinut lukea pääsykoekirjaa. Eiköhän se mestaruuskin sieltä nyt sitten tule samalla vaivalla :) Olkoonkin järjetön ja barbaarinen urheilulaji, kyllä se tunteita herättää, varsinkin kun on 9-vuotiaasta saakka hallilla pyörinyt. Kummasti jääkiekko tuntuu porilaisia vain yhdistävän, kun menestystä tulee. Pitäisi kai itsekin lähteä Winstoniin hoilamaan patasydäntä ja ajelemaan ympäriinsä ässäliput ikkunoista liehuen, mutta ehkä sitten finaalien jälkeen.

Sanonpa suoraan, että ei jumalauta tätä keliä. Pelkkää loskaa, harmautta ja pahaa mieltä. Ilmatieteen laitoksen viiden päivän ennustekaan ei anna edes pientä toivonkipinää. Ei tuntuisi niin pahalta, jos ei tietäisi, että viime vuonna oli samaan aikaan jo 13 astetta lämmintä. Haluan pyöräilemään! Lähtisin ihan oikeasti tältä istumalta Madridiin tai johonkin, jos olisi vain kanttia pistää melkein 300 euroa lentolippuihin ja vähintään toinen mokoma ruokaan ja majoitukseen. Tai no voisihan noista jälkimmäisistä tinkiä. Teltta ja trangia matkaan vaan.

No, on sitä nyt vähän iloakin elämässä. En tiedä miksi bänditreeneihin pitää aina tuoda pussillinen munkkeja kahvitaukoja varten, mutta mukava tapahan se on. Ja jammailussa on paljon enemmän meininkiä kuin johonkin rakenteeseen pakotetuissa valmiissa biiseissä. Ehkä pitäisi murtautua irti perinteisistä biisienteon kahleista ja soittaa satunnaisessa järjestyksessä juttuja, jotka kuulostavat hyviltä. On tosin aivan eri asia, pitääkö kuulija sitten niistä.

Ässät on tosissaan matkalla Suomen mestaruuteen!

Nyt ei sitten ole enää ensimmäistäkään lukioon liittyvää velvollisuutta jäljellä. Mahtavaa! Kevään kirjoitukset nyt menivät tietysti jonkin verran huonommin kuin syksyn (ihan mukavasti silti, vaikka vaikka edes alustavia tuloksia ei olekaan vielä tullut). Eipä ollut kyllä hirveästi motivaatiota. Olivathan äidinkieli, matematiikka ja ranska tosin jo ennakkoon ajatellen paljon vaativampiakin kuin englanti, ruotsi ja reaali. Mutta mitäs niistä enää välittämään. Nyt pitää vain miettiä sellaisia asioita kuin Pietarin/Leningradin sijainnin vaikutus Suomeen tai Suomen sosiaalipolitiikka 1800-luvulla. Jeejee.

Jostain syystä on aika keväinen olo, vaikka edelleen on aivan perkeleen kylmää ja jäistä joka puolella. Mutta ei keväinen tunnelma vaadikaan muuta kuin valoa, pyöräilyä, jäätelöä, grilliä sekä tietenkin SM-liigan playoffit. En jaksa hehkuttaa viime lauantaista matsia, koska kirjoitukseni tuntuvat aina jostain syystä ajautuvan jääkiekkoon. Ja sitä paitsi Ässät on nyt saamassa vuorostaan kunnolla käkeen. Huomenna silti taas hallille.

Tämäniltainen James Bond -leffa kannattaa muuten katsoa. Alkukuvien aikana kuullaan A-han esittämänä ehkä kaikkien aikojen paras Bond-tunnari, ja itse filmikin mahtuu kirkkaasti ainakin omalle top5 Bondit -listalleni. Pako sellokotelon kera kuuluu elokuvasarjan hienoimpiin hetkiin, ja Aston Martinkin on jälleen vedossa. Aivot narikkaan, kalja kouraan ja sohvalle.

Nyt tuntuu siltä, että olen tehnyt jotain järkevääkin tänään, kun kävin aamulla puntilla ja uimassa. Parempi se kuin herätä vasta yhdeksältä ja tuhlata yli tunti kahvinjuontiin ja lehdenlukuun. Täytyy
harrastaa aamuaktiivisuutta useamminkin. Huomenna tukkalääkäri. Saa nähdä tuleeko jotain radikaalimpaa muutosta tällä kertaa. Olisi varmaan jo aika.

Perjantaina kirjoittamaan matikka. Menen saliin pitämään hauskaa ilman mitään tavoitteita ja katsomaan mitä tapahtuu. Se on hyvä mentaliteetti. Viikonloppuna playoff-huumaa ja ehkä katsomaan Anssi Kelaa taas. Tässä kirjoitus"kiireiden" aikana on muuten parta kasvanut aivan huomaamatta varsin tuuheaksi (Lue: Oikeassa valaistuksessa näkyy paljon haivenia). Mikäs sen komeampaa kuin yhdistetty ylppäri- ja playoff-parta! Mitähän olisin keväällä -98 tuumannut, jos olisin tiennyt, että Ässien seuraavaan playoff-kevääseen on niin pitkä aika että partakin jo kasvaa.

Listaa seitsemän laulua, joista tällä hetkellä pidät. Genrellä ja sanoilla ei ole väliä, eikä haittaa vaikka laulu ei edes olisi mitenkään hyvä, kunhan itse nautit siitä. Kopioi nämä ohjeet omaan päiväkirjaasi/blogiisi/journaliisi niiden seitsemän laulun kanssa. Nakita sitten seuraavat seitsemän henkilöä nähdäksesi mitä he kuuntelevat.

Tehdään nyt sitten, vaikka nämä ketjuhommat ovatkin jokseenkin hölmöjä. Varsinkin kun kellään ei oikein muuta enää olekaan päiväkirjoissaan kuin näitä! No, haluan esitellä oudohkoa musiikkimakuani, joten pistän biisit näkyviin. Ei järjestyksessä.

Liquid Tension Experiment - Universal Mind
Gentle Giant - Three Friends: Prologue
Juha Tapio - Ohikiitävää
PMMP - Oo siellä jossain mun
Lordi - Hard Rock Hallelujah
Wigwam - Eddie and the Boys
Jethro Tull - Sweet Dream

En haasta ketään. Kuka tahansa saa tehdä tämän, jos haluaa.

Pakko potkia tutkainta vastaan ja kirjoittaa vielä tänne, kun kukaan ei niin tunnu enää oikein tekevän. Olen erilainen, jes! Äikän aineistoaineesta tuli samanlaista paskanjauhantaa kuin yleensä. En ole mikään verbaalinen lahjakkuus, joten tekstistä tulee todella kuivaa faktojen luettelua, ja tällä kertaa taisi jäsentelykin vähän ontua. No, otsikkoaineessa on luultavasti enemmän mahdollisuuksia filosofointiin. Koulun sali on kyllä helvetinmoinen aikapoimu. Kun hetkisen istuu jotain töhertelemässä paperille, on aikaa mennytkin kuusi tuntia.

Viikonloppuna olin pitkästä aikaa Pöyhölässä ja oli todella mukava leiri. Epäsosiaalisuuteni karisi jopa enemmän kuin normaalisti. En varmaan ehdi enää vähään aikaan Pöyhölään, mutta onhan tällaisen vanhuksen jo hyvä tehdäkin tilaa nuoremmille. Onneksi minuakin vanhempia roikkuu kuitenkin vielä pari mukana :)

Olen käynyt melkein joka päivä koululla vähintäänkin syömässä, vaikka sinne ei pitäisi olla enää mitään asiaa. En osaa päästää irti! Onneksi huomenna on ranskan tentti ja kirjoituksetkin alkavat jo parin viikon päästä, niin tulee edes tekosyitä käydä nauttimassa verovaroin kustannettua ravintoa. No ehkä se kavereiden näkeminenkin on ihan hyvä tekosyy.. Kouluttomuudessa on kyllä se hyvä puoli, että ehtii lukea Hesarin aamulla.

Nyt onkin jo maaliskuu. Hip hei, enää kuukausi talvea. Sitten voi pyöräillä ja tehdä kaikkea muutakin mukavaa. Miksihän maaliskuu on lipsahtanut melkeinpä talvisimmaksi kuukaudeksi? Ehkä lumiukot olivat eilen oikealla asialla..

Suomen finaalitappiosta on jo päästy yli. Tai ei ehkä ihan täysin, sillä Ässien kuudes voitto Lukosta ja Riksmanin kahdeksas nollapeli eivät aiheuttaneet suuria riemunkiljahduksia. Toisinaan olisi mukavampaa kuulua niihin, jotka nakkaavat paskat kaikesta urheilusta.. Ei olympiahopea saisi olla suuri murheen aihe.

Pääsykoekirja on muuten aika mielenkiintoinen. Aloin lukea myös Turun kirjaa ja se on vieläkin mielenkiintoisempi. Varmaan ensimmäinen kerta kun ahmin hirveällä innolla koulukirjoja :o Pelottavaa. Mutta hyvä. Hymiötkin tuli takas.

Hienoa kun ihmiset ovat niin impulsiivisia, että lähtevät yhtäkkiä Turusta/Aurasta illalla käymään Porissa. Olin jo puoliunessa kun makasin sohvalla curlingia katsomassa, mutta niin sitä vielä piti sitten ottaa vieraat vastaan ja mennä Noormarkun kautta kaupunkiin (toki vasta ottelun jälkeen. Uusis!). Oli oikein mukava ilta.

Sain pääsykoekirjankin tänään. Kyllä poliittinen historia vaikuttaa ihan hyvältä valinnalta, sillä osaan kirjan asiat jo valmiiksi pääpiirteissään. Nyt pitää vain syventää tietoja. Ei mitään hämminkiä. Vielä kun jaksaisi lukea ranskaa ja matikkaa edes vähän..

Teatterista löytyisi nyt aika monta katsomisen arvoista elokuvaa, kuten oscar-ehdokkaat München, Brokeback Mountain ja Good Night and Good Luck. Minäpä menen kuitenkin katsomaan Kummelin Jackpotia. Ähää!