Voi juma!
Tein tossa iha rauhassa päippenpäivä lahjaa ja ettiskelin liimaa, ku kappas kummaa, löysin iki-iki-ikivanhan paperin jossa oli tekemäni runo jostai ala-asteen ekoilta luokilta.
Tässä se nyt on:
Sieluni itkee verta
seison yksin kalliolla
edessä pelkkää merta
elän suruni raunioilla
Suren, suren ja suren
mutta mitään ei se auta
ehkä huomenna sinut nään
tai minulle voidaan kaivaa hauta.
Että tälleen mää pienenä :D Kuis teil..
Joo ja päippenpäivä runo:
Onneksi on joku jota rakastaa,
Onneksi on joku joka syliinsä ottaa,
Onneksi on joku joka ymmärtää,
Onneksi on joku joka auttaa kestämään,
Onneksi on joku jonka vuoksi elää.
Oikee semmonen itte auringonpaiste oon ollu pääni sisäl nuorempana et oksat pois.. HAHHAHHAHAAA!!! :D