Kokemustemme myötä meistä tulee vaateliaita
ja järkeviä. Kun näin käy, menetämme samalla
kykymme luoda ja unelmoida. Vartumme
aikuisiksi ja jätämme taaksemme sisällämme
olevan lapsen. Meistä tulee tylsiä ja samalla
luovumme lahjasta uskoa unelmiimme.Â
Elämän ei tarvitse olla niin vakavaa eikä meidän
niin todellisuudentajuisia, puhumattakaan että
muiden odotukset sanelisivat käyttäytymisemme.
Minua usein hymyilyttää kun näen aikuisen
käyttäytyvän syyttä suotta typerästi, koska
tiedän, että hän on aivan varmasti unelmiensa
vallassa onnellinen, mutta ei uskalla tehdä
siitä totta.Â
Muistele vanhasta pakkilaatikosta tehtyä
polkuautoa, lakanoista kyhättyä palatsia ja
pahvista saksittua olympiamitalia. Istu hiljaa
ja katsele mielikuvitusleikkejä leikkiviä
lapsia ja mieti oletko maksanut aikuisuudesta
aivan liian kovan hinnan.Â
Uusimmat blogimerkinnät
- Roskis 31.08.
- Yllätys 30.08.
- Jee 18.08.
- Täällä taas 14.08.
- Itsenäisyys vammaisille! 29.01.
- Pieni vesikatastrofi 07.01.
- Sometimes it sucks to wait for spring 05.01.
- Eiyksi lisää pahaa tee! 03.01.
- Torstaithan on toivoa täynnä 03.01.
- Uusi vuosi, uudet kujeet! 03.01.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2009 (4)
- ▶ 2008 (9)
-
▼
2007 (17)
- ▶ joulukuu 2007 (5)
- ▶ lokakuu 2007 (2)
- ▶ kesäkuu 2007 (1)
- ▶ toukokuu 2007 (9)
- ▶ 2006 (3)