Meidän taloyhtiössä on 5 isoa roskista jotka on aina puolityhjiä ja ne roskat on siinä niiden vieressä maassa. Ärsyttävää.
Tänään aamulla vein koiraa pihalle ja se sitten kakkas, kakka pussiin ja suunta kohti niitä törky-roskiksia.
Juuri kun saavuttiin siihen roskiskatoksen suuaukolle niin vastapäiseltä suuaukolta lentää kauhealla räminällä jokin iso pellin pala tai jotain meitä kohti ja perässä tulee mies joka huutaa kurkku suorana tsekiksi jotakuinkin " Voi v-tu että täällä on taas p*skasta!".
Minä lamaannun hetkeksi täysin koska aivot ei käsitä mitä on tekeillä, tuleeko joku päälle, huutaako se meille vai mitä häh?
Koirapa ei lamaannu vaan ottaa jalat alleen. Hetkeksi unohdin koko koiran enkä pitänyt kovin tiukasti hihnasta kiinni kun normaalisti se ei vedä. Keppikin siinä rytinässä lensi johonkin lähimpään pusikkoon.
Hovarontti siis pinkoo minkä jaloista lähtee poispäin roskiksilta, parkkipaikan halki, thank god ei tullut autoja. Tää huutaja mies huomasi meidät varmaan ekan kerran tässä vaiheessa ja jotain siinä päivitteli. Minä havahduin kun äijä lähtee juoksemaan mun koiraa kiinni, what a big mistake.
Valpas vahtikoirani kääntyykin miestä vastaan, murisee ja näyttää hieman vajaan maitohammas rivistönsä. Mies on ilmeisesti naapuri koska kutsuu koiraa nimeltä, minä huudan roskiksilta koiraa luokse ja lähestyn hitaasti jottei haukku luule että ollaan menossa kotiin. Yritän myös ohjeistaa miestä englanniksi olla koskematta koiraan tai menemästä lähemmäs mutta ei se taida ymmärtää, ei kuitenkaan halua hampaita itseensä eli mies siirtyy syrjään ja koira pinkoo tuhatta ja sataa mun luo ja hyppää syliin vikisten.
Mies pahoittelee vielä tilannetta ja kysyy onko kaikkiOk ja en sitten tajua pyytää häntä antamaan minulle keppiä takaisin vaan sanon että kaikki on alright.
Mennään sittentakasin sinne roskiksille ja viskataan vihdoin se kakkapussi sinne roskikseen. Yritän antaa koiralle etsi-käskyn jotta saisin sen kepin mutta ruuantähteet roskisten ympärillä vie voiton.
Soitan ukolle että tulee alas roskiksille että keppi hukku. No mutta siinä odotellessa talonmies kävelee roskisten ympäri ja Fazi aloittaa raivokkaanhaukkumisen ja murinan mitä se ei yleensä tee edes vieraille ellei ne juokse suoraan kohti tai tuijota. Mutta talkkari antaa mulle sen kepin minkä hän ilmeisesti bongasi sieltä pusikosta, ties mitä sekin ajatteli että on tapahtunut.
Lähdetään siis valumaan takasin himppeen ja Fazi haukkua louskottaa joka ikiselle vastaantulijalle. Argh, oon ihan varma että kaikki hiton sosiaalistamiset sun muut on nyt kertaheitolla mennyt hukkaan.
Mutta nyt myöhemmin kun käytiin pissalenkillä koira käyttäytyi taas kuten aina, ei huomioi muita ihmisiä lainkaan, phew!
Että tällasta taasen tänään...
Uusimmat blogimerkinnät
- Roskis 31.08.
- Yllätys 30.08.
- Jee 18.08.
- Täällä taas 14.08.
- Itsenäisyys vammaisille! 29.01.
- Pieni vesikatastrofi 07.01.
- Sometimes it sucks to wait for spring 05.01.
- Eiyksi lisää pahaa tee! 03.01.
- Torstaithan on toivoa täynnä 03.01.
- Uusi vuosi, uudet kujeet! 03.01.
Blogi
« Uudemmat
-
Vanhemmat »
YllätysSunnuntai 30.08.2009 01:15
Kyllä tuo Hovarontin pentu osaa yllättää välillä. Sillä on meinaan ehkä sittenkin aivot :D
Yleensä jos joku räksyttävä Fifi tulee nimittäin vastaan niin turha toivo että tuohon rakkiin sais jonkin kontaktin. Oon siis lähinnä yrittäny snoilla "katso" ja sanalla joka jotakuinkin meinaa että tuu lähemmäs mua sieltä.
No mutta tänään tuli taas tämmönen äyh äyh tapaus noh noh-omistajan kanssa vastaan ja aattelin kokeilla jotainuutta ja piristävää kun se kuja todellakin oli kapea. Sanoin sanan joka suomeksi on jotakuinkin "jalka" = seuraa ja oho! Penikkahan meni siihen vasemman polven viekkuun ja tapitti mua vielä monta metriä Fifin jälkeen.
Vähänkö sai tyttö nakkeja!
Ja idea on siis se että ollaan jankattu vaan tuota perusasentoa mutta ei sitä itse seuraamista sitten yhtään mutta tuo niin kun tajus jutun idean ihan itse ja sitä nyt sitten lenkin aikana kokeiltiin moneen kertaan ja kyllä se vaan toimii ja pysähtyessäni ketku istahtaa ilman mitään käskyjä...ihme hönö ja välillä se ei sitten oo osaavinaan mitään!
Ja huomenna aamulla sittten mennään ekaa kertaa meidän tokon peruskurssille.
Ja tuskaillaan vielä että halutaanko me myös agilityyn vai ei. Ei jotenkin innosta mua... tahdon enemmän jäljelle sekä/tai hakuilemaan..mut äh toisaalta...
Joo ja mua nauratti kovin lenkillä kun toisella puolen tietä oli äiti pikku ipanan kanssa ja sano sille kakrullensa että katos tuolla on fiksu koira se on opaskoira. Että neidillä on tuommonen keppi ja fiksu koira joka näyttää sille tietä. Tässä vaiheessa Fazi oli saanut nenäänsä jonkin sulotuoksun ja yritti kaikin keinoin kiskoa mua jonkun pihaan ja minä pihisin hampaiden raoista että ei sinne kun tänne ja koitin olla nauramatta sille naiselle. En viitsiny pilata niiden illuusiota "fiksusta opaskoirasta" joka paljastuisikin ihan tavalliseksi rekuksi ja vieläpä vahti sellaiseksi.
Yleensä jos joku räksyttävä Fifi tulee nimittäin vastaan niin turha toivo että tuohon rakkiin sais jonkin kontaktin. Oon siis lähinnä yrittäny snoilla "katso" ja sanalla joka jotakuinkin meinaa että tuu lähemmäs mua sieltä.
No mutta tänään tuli taas tämmönen äyh äyh tapaus noh noh-omistajan kanssa vastaan ja aattelin kokeilla jotainuutta ja piristävää kun se kuja todellakin oli kapea. Sanoin sanan joka suomeksi on jotakuinkin "jalka" = seuraa ja oho! Penikkahan meni siihen vasemman polven viekkuun ja tapitti mua vielä monta metriä Fifin jälkeen.
Vähänkö sai tyttö nakkeja!
Ja idea on siis se että ollaan jankattu vaan tuota perusasentoa mutta ei sitä itse seuraamista sitten yhtään mutta tuo niin kun tajus jutun idean ihan itse ja sitä nyt sitten lenkin aikana kokeiltiin moneen kertaan ja kyllä se vaan toimii ja pysähtyessäni ketku istahtaa ilman mitään käskyjä...ihme hönö ja välillä se ei sitten oo osaavinaan mitään!
Ja huomenna aamulla sittten mennään ekaa kertaa meidän tokon peruskurssille.
Ja tuskaillaan vielä että halutaanko me myös agilityyn vai ei. Ei jotenkin innosta mua... tahdon enemmän jäljelle sekä/tai hakuilemaan..mut äh toisaalta...
Joo ja mua nauratti kovin lenkillä kun toisella puolen tietä oli äiti pikku ipanan kanssa ja sano sille kakrullensa että katos tuolla on fiksu koira se on opaskoira. Että neidillä on tuommonen keppi ja fiksu koira joka näyttää sille tietä. Tässä vaiheessa Fazi oli saanut nenäänsä jonkin sulotuoksun ja yritti kaikin keinoin kiskoa mua jonkun pihaan ja minä pihisin hampaiden raoista että ei sinne kun tänne ja koitin olla nauramatta sille naiselle. En viitsiny pilata niiden illuusiota "fiksusta opaskoirasta" joka paljastuisikin ihan tavalliseksi rekuksi ja vieläpä vahti sellaiseksi.
- Luokiteltu yhteisöihin
- Hovawart Lemmikit ja eläimet
JeeTiistai 18.08.2009 00:49
Tänään sain sitten vihdoin itselleni tietsikkapöydän!
Muutosta lähtien oon käyttäny tietsikkapöytänä siis milloin mitäkin pahvilaatikkoa jonka päällä on leikkuulauta sun muita viritelmiä.
Outoa tosin istua tässä ihan normaalisti...
On se mun mieskin niin näppärä kun niistä sadasta osasta ja tuhannesta ruuvista ja naulasta mulle tämmösen kehitteli. Mäkin työntelin tosin laatikoita paikalleen ja tunsin itseni ihan insinööriksi :D
Viikko siis pelastettu taasen.
Muutosta lähtien oon käyttäny tietsikkapöytänä siis milloin mitäkin pahvilaatikkoa jonka päällä on leikkuulauta sun muita viritelmiä.
Outoa tosin istua tässä ihan normaalisti...
On se mun mieskin niin näppärä kun niistä sadasta osasta ja tuhannesta ruuvista ja naulasta mulle tämmösen kehitteli. Mäkin työntelin tosin laatikoita paikalleen ja tunsin itseni ihan insinööriksi :D
Viikko siis pelastettu taasen.
Täällä taasPerjantai 14.08.2009 04:47
Joo päätin sitten vaihtaa koko galtsun Facebookiin kun alko ottaa päähän se mitenkovasti otti päähän jotkut nettiläpät. Mietin et ei hitto en voi tosissani vetää herneitä nenään jostain mitä joku ihan random tyyppi sanoo eli jäähy.
No mutta sitten lähti ukko viikon työmatkalle ja iski tylsyys....
Takasin galtsuun jej.
Ja onhan täälläkin mukavaa että kai sitä vois olla sekä FB:ssä että täällä.
Niin ja vuosi tosiaan tuli Tsekeissä täyteen mutta nyt väsyttää ihan liikaa kertoa niin pitkästä ajanjaksosta.
Tänään tosin alko ärsyttämään ihan toden teolla että T oli pyytänyt erään kaverinsa kyläilemään mun luona ja katsomaan että kaikki onok tai jos tartten jotain esim juttuseuraa. No tää kyseinen kaveri on sellanen joka on tosi mukava ei siinä mitään mutta en oikein osaa keksiä sen kanssa yhtään aihetta mikä meitä molempia kiinnostais..niin aika väkinäistähän se juttuseura oli.
No toi nyt vielä menetteli mutta hän myös ilmeisesti käsitti että T tahtoi minulle hoitajan koska tarjoutui siivoamaan sekä laittamaan ruokaa...
Että joo hyvää yötä! :D XD
No mutta sitten lähti ukko viikon työmatkalle ja iski tylsyys....
Takasin galtsuun jej.
Ja onhan täälläkin mukavaa että kai sitä vois olla sekä FB:ssä että täällä.
Niin ja vuosi tosiaan tuli Tsekeissä täyteen mutta nyt väsyttää ihan liikaa kertoa niin pitkästä ajanjaksosta.
Tänään tosin alko ärsyttämään ihan toden teolla että T oli pyytänyt erään kaverinsa kyläilemään mun luona ja katsomaan että kaikki onok tai jos tartten jotain esim juttuseuraa. No tää kyseinen kaveri on sellanen joka on tosi mukava ei siinä mitään mutta en oikein osaa keksiä sen kanssa yhtään aihetta mikä meitä molempia kiinnostais..niin aika väkinäistähän se juttuseura oli.
No toi nyt vielä menetteli mutta hän myös ilmeisesti käsitti että T tahtoi minulle hoitajan koska tarjoutui siivoamaan sekä laittamaan ruokaa...
Että joo hyvää yötä! :D XD
Itsenäisyys vammaisille!Tiistai 29.01.2008 10:23
Itsenäisyys vammaisille
Mitä on itsenäisyys vaikeavammaiselle henkilölle? Se on sitä, että saa
asua omassa kodissaan, ei laitoksessa. Se on sitä, että kotiin, kouluun,
työhön, harrastuksiin, asiointiin ja ihan arjen tarpeisiin kuten wc:ssä
käyntiin, ylös nousemiseen, pukeutumiseen, tiedon saantiin tai muuhun
tällaiseen saa omaan avuntarpeeseensa nähden riittävästi apua – toisen
ihmisen ”käsiä, jalkoja, silmiä, korvia”. Se on sitä, että riittävän avun
turvin voi elää ja toteuttaa omaa elämäänsä juuri niillä taidoilla,
kyvyillä ja ominaisuuksilla, joita meillä itse kullakin on.
Hallitukset toisensa jälkeen ovat jättäneet vaikeavammaiset yksin. Jo 20
vuotta vaikeavammaiset ovat odottaneet, että hallitus lunastaisi
lupauksensa subjektiivisesta oikeudesta henkilökohtaiseen avustajaan.
Silti edelleen vain joka kolmannelle vaikeavammaiselle myönnetään
avustaja. Valtaosalla ei ole mahdollista saada henkilökohtaista avustajaa.
Ja valtaosalla niillä vaikeavammaisilla, joilla on avustaja, avun määrä on
riittämätöntä. Itsenäisessä Suomessa kaikilla ei ole itsenäisyyttä.
Onko Vanhasen II hallitus vihdoin se, joka antaa vaikeavammaisellekin
itsenäisen elämän?
Allekirjoita vetoomus
www.itsenaisyysvammaisille.fi
Mitä on itsenäisyys vaikeavammaiselle henkilölle? Se on sitä, että saa
asua omassa kodissaan, ei laitoksessa. Se on sitä, että kotiin, kouluun,
työhön, harrastuksiin, asiointiin ja ihan arjen tarpeisiin kuten wc:ssä
käyntiin, ylös nousemiseen, pukeutumiseen, tiedon saantiin tai muuhun
tällaiseen saa omaan avuntarpeeseensa nähden riittävästi apua – toisen
ihmisen ”käsiä, jalkoja, silmiä, korvia”. Se on sitä, että riittävän avun
turvin voi elää ja toteuttaa omaa elämäänsä juuri niillä taidoilla,
kyvyillä ja ominaisuuksilla, joita meillä itse kullakin on.
Hallitukset toisensa jälkeen ovat jättäneet vaikeavammaiset yksin. Jo 20
vuotta vaikeavammaiset ovat odottaneet, että hallitus lunastaisi
lupauksensa subjektiivisesta oikeudesta henkilökohtaiseen avustajaan.
Silti edelleen vain joka kolmannelle vaikeavammaiselle myönnetään
avustaja. Valtaosalla ei ole mahdollista saada henkilökohtaista avustajaa.
Ja valtaosalla niillä vaikeavammaisilla, joilla on avustaja, avun määrä on
riittämätöntä. Itsenäisessä Suomessa kaikilla ei ole itsenäisyyttä.
Onko Vanhasen II hallitus vihdoin se, joka antaa vaikeavammaisellekin
itsenäisen elämän?
Allekirjoita vetoomus
www.itsenaisyysvammaisille.fi
Pieni vesikatastrofiMaanantai 07.01.2008 18:15
Eilen aamulla otti päähän kun piti herätä. Sitten kun olin avannut vessan hanan pestäkseni kasvot ja hampaat otti päähän vielä enemmän. Vesi oli saman väristä kuin tumma tee ja haisi pahemmalta kuin meidän puuseen paskalaari mökillä. Enpä pessyt siinä vedessä mitään!
Aamukahvia sentään sain ja se on välttämätöntä jotta en olisi koko päivää kuin persiiseen ammuttu karhu. Poikaystäväni osoittaa ajoittain suuria älykkyyden merkkejä, nytkin oli kuumavesiboilerista ottanut siellä vielä jäljellä olevan puhtaan veden.
Yritettiin sitten kaupungin ja vesilaitoksen sivuilta sekämuilta sivustoilta löytää jonkinlaista selitystä sille miksi juomavetemme muistutti ripulikakkaa. Ei mitään. Ei myöskään radiossa. Tomas ehdottikin että mentäisiin kylän pubiin kun siellä kerran nämä kylän viisaimmat aina kokoontuu jakamaan tietoa kyläyhteisön tapahtumista. Mutta pubikin oli suljettu huonolaatuisen veden vuoksi. Ei siinä auttanut muu kuin odotella, joka tunti kuunneltiin uutiset ja Tomas katseli vähän väliä netistä josko tietoja tulisi.
Iltapäivällä siinä kello 13 aikoihin alkoi ulkoa kuulumaan hälytyssireenin ääni. Minä sanoin että nyt ne venäläiset hyökkää, ovat saaneet tarpeeksi jenkkien ohjuspaikannin suunnitelmista Tsekin varalle. Samaan hengen vetoon lisäsin että voi myös olla että jenkit tuli nyt listimään heidän hankkeensa vastustajat jota suurin osa Tsekin kansasta on. Mutta oikea vastaus selvisi about tunnin päästä kun paloauto pysähtyi talomme eteen. Sen hälytyssireeni ei vaan pitänyt semmosta tavallista hälytysääntä vaan ihan erilaista, hieman hiljaisempaa kuin tuo yleinen hälytys mutta samantapainen nouseva ja laskeva ääni siitä lähti. Mutta siis talon edessä seisoi nyt paloauto palomiehineen ja he jakoivat ihmisille vettä. Me Tomasin kanssa saimme 40 litraa käyttöömme. Siitä sitten kokkailtiin ja juotettiin elukat ja itsemme. Itse tosin jossain vaiheessa turvauduin viiniin kun minua stressasi vähän muukin kuin likainen kraanavesi, se oli vain piste I:n päälle. Iltasuihku otettiin vedenkeittimen alla. Se oli ainoa keino ellei sitten halunnut käyttää sitä vettä kylmänä. En ole koskaan aiemmin selviytynyt iltapesustani noin puolella litralla vettä! Ihminen on sopeutuvainen.
Niin ja ne palomiehetkään ei (muka) tienneet miksi vetemme on likaista. Kello 23 mennessä eilen iltana ei tietoa ollut tullut mistään mediasta. Päivän kuumimpia uutisaiheita olivat jalkapallo ja se kuinka monia ihmisiä täällä kuolee vuodessa liikenneonnettomuuksissa.
Tänään aamulla heräsin ja tyypilliseen tapaan olin huonolla tuulella. Olen sitä yleensä aina aamuisin ennen kuin saan kahvia. En kyllä heti noussut mennäkseni pesulle kun ei sitä vettä olisi tarpeeksi kuitenkaan, tai saattaisi vielä jäädä aamukahvi väliin. Joten käynnistin Victorin ja kuuntelin Kjell Erikssonin Kiviarkku -dekkaria. En kyllä kauan ehtinyt kuunntelemaan kun jossain jännässä kohdassa Tomas tuli sanomaan että nyt löytyi artikkeli vesiongelmasta. Vesilaitoksen sivuilla kerrottiin että veden keräys joku systeemi oli haljennut ja veteenn oli sekoittunut hiekkaa ynnä muuta mutta vesi ei ole terveelle ihmiselle tai kotieläimille vaarallista eikä siitä oltu löydetty haitallisia mikrobeja. Artikkeli oli päivätty eilisiltapäivälle, jolloin sitä ei kyllä siellä ollut. Löytyi myös useampi muu artikkeli jotka oli päivätty eiliselle, vaikkei eilen mistään löytynyt lausettakaan joka olisi viitannut juomaveden saastumiseen. Myös annetut tiedot eri artikkeleissa olivat ristiriidassa keskenään. Yhdessä väitettiin että vesilaitoksen asiakkaille olisi lähetetty tietoja tekstiviestitse mutta ei ainakaan meille tai kenellekään ystävistämme. Yhdessä artikkelissa kerrottiin että vesi oli saastunutta koko Liberecin alueella, eräs ystävä keskustasta kertoi ettei heillä ollut ongelmia veden kanssa. Toisessa artikkelissa sitten taas sanottiinkin että saastunutta vettä oli puolessa Liberecin kotitalouksista. Luotettava media!
No nyt on vesi taas puhdasta mutta en minä vieläkään sitä juoda uskalla. Kissoille ja koirille sitä kyllä jo annettiin kun niillä on ihmistä kestävämpi vatsa, chinchillan vatsan rautaisuutta ei myöskään alettu ihan heti kokeilemaan. Mutta kyllä tuossa vedessä jo peseytyä kehtaa, ihan kirkkaan väristä on taas. Tiedottamista täällä kyllä voitaisiin parannella vaikka olisikin sunnuntai ja vesilaitoksen henkilökunnan vapaapäivä. Ainakin siihen päivystysnumeroon voisi vastata niin kuin kotisivuilla luvattiin.
Aamukahvia sentään sain ja se on välttämätöntä jotta en olisi koko päivää kuin persiiseen ammuttu karhu. Poikaystäväni osoittaa ajoittain suuria älykkyyden merkkejä, nytkin oli kuumavesiboilerista ottanut siellä vielä jäljellä olevan puhtaan veden.
Yritettiin sitten kaupungin ja vesilaitoksen sivuilta sekämuilta sivustoilta löytää jonkinlaista selitystä sille miksi juomavetemme muistutti ripulikakkaa. Ei mitään. Ei myöskään radiossa. Tomas ehdottikin että mentäisiin kylän pubiin kun siellä kerran nämä kylän viisaimmat aina kokoontuu jakamaan tietoa kyläyhteisön tapahtumista. Mutta pubikin oli suljettu huonolaatuisen veden vuoksi. Ei siinä auttanut muu kuin odotella, joka tunti kuunneltiin uutiset ja Tomas katseli vähän väliä netistä josko tietoja tulisi.
Iltapäivällä siinä kello 13 aikoihin alkoi ulkoa kuulumaan hälytyssireenin ääni. Minä sanoin että nyt ne venäläiset hyökkää, ovat saaneet tarpeeksi jenkkien ohjuspaikannin suunnitelmista Tsekin varalle. Samaan hengen vetoon lisäsin että voi myös olla että jenkit tuli nyt listimään heidän hankkeensa vastustajat jota suurin osa Tsekin kansasta on. Mutta oikea vastaus selvisi about tunnin päästä kun paloauto pysähtyi talomme eteen. Sen hälytyssireeni ei vaan pitänyt semmosta tavallista hälytysääntä vaan ihan erilaista, hieman hiljaisempaa kuin tuo yleinen hälytys mutta samantapainen nouseva ja laskeva ääni siitä lähti. Mutta siis talon edessä seisoi nyt paloauto palomiehineen ja he jakoivat ihmisille vettä. Me Tomasin kanssa saimme 40 litraa käyttöömme. Siitä sitten kokkailtiin ja juotettiin elukat ja itsemme. Itse tosin jossain vaiheessa turvauduin viiniin kun minua stressasi vähän muukin kuin likainen kraanavesi, se oli vain piste I:n päälle. Iltasuihku otettiin vedenkeittimen alla. Se oli ainoa keino ellei sitten halunnut käyttää sitä vettä kylmänä. En ole koskaan aiemmin selviytynyt iltapesustani noin puolella litralla vettä! Ihminen on sopeutuvainen.
Niin ja ne palomiehetkään ei (muka) tienneet miksi vetemme on likaista. Kello 23 mennessä eilen iltana ei tietoa ollut tullut mistään mediasta. Päivän kuumimpia uutisaiheita olivat jalkapallo ja se kuinka monia ihmisiä täällä kuolee vuodessa liikenneonnettomuuksissa.
Tänään aamulla heräsin ja tyypilliseen tapaan olin huonolla tuulella. Olen sitä yleensä aina aamuisin ennen kuin saan kahvia. En kyllä heti noussut mennäkseni pesulle kun ei sitä vettä olisi tarpeeksi kuitenkaan, tai saattaisi vielä jäädä aamukahvi väliin. Joten käynnistin Victorin ja kuuntelin Kjell Erikssonin Kiviarkku -dekkaria. En kyllä kauan ehtinyt kuunntelemaan kun jossain jännässä kohdassa Tomas tuli sanomaan että nyt löytyi artikkeli vesiongelmasta. Vesilaitoksen sivuilla kerrottiin että veden keräys joku systeemi oli haljennut ja veteenn oli sekoittunut hiekkaa ynnä muuta mutta vesi ei ole terveelle ihmiselle tai kotieläimille vaarallista eikä siitä oltu löydetty haitallisia mikrobeja. Artikkeli oli päivätty eilisiltapäivälle, jolloin sitä ei kyllä siellä ollut. Löytyi myös useampi muu artikkeli jotka oli päivätty eiliselle, vaikkei eilen mistään löytynyt lausettakaan joka olisi viitannut juomaveden saastumiseen. Myös annetut tiedot eri artikkeleissa olivat ristiriidassa keskenään. Yhdessä väitettiin että vesilaitoksen asiakkaille olisi lähetetty tietoja tekstiviestitse mutta ei ainakaan meille tai kenellekään ystävistämme. Yhdessä artikkelissa kerrottiin että vesi oli saastunutta koko Liberecin alueella, eräs ystävä keskustasta kertoi ettei heillä ollut ongelmia veden kanssa. Toisessa artikkelissa sitten taas sanottiinkin että saastunutta vettä oli puolessa Liberecin kotitalouksista. Luotettava media!
No nyt on vesi taas puhdasta mutta en minä vieläkään sitä juoda uskalla. Kissoille ja koirille sitä kyllä jo annettiin kun niillä on ihmistä kestävämpi vatsa, chinchillan vatsan rautaisuutta ei myöskään alettu ihan heti kokeilemaan. Mutta kyllä tuossa vedessä jo peseytyä kehtaa, ihan kirkkaan väristä on taas. Tiedottamista täällä kyllä voitaisiin parannella vaikka olisikin sunnuntai ja vesilaitoksen henkilökunnan vapaapäivä. Ainakin siihen päivystysnumeroon voisi vastata niin kuin kotisivuilla luvattiin.
Sometimes it sucks to wait for springLauantai 05.01.2008 17:21
Herätin sitten miehenkin. Se on niin herkkäuninen, herää siihen kun kissa kuopsuttelee hiekkalaatikolla tai Victor hyrisee mun peiton alla. Kerroin unista ja epämukavasta tunteesta koko ruumiissa ja sielussani ja mies totesi unisella äänellä että olen masentunut. Riittävä diagnoosi joten nousin syömään, juomaan ja käymään vessassa. Kutsumme muuten vessaamme nimellä Finland. Siellä ei ole lämmitystä.
Kesti vielä muutaman tunnin että sain unen päästä kiinni. Ei sekään kauan kestänyt kun mies heräsi ja leväytti ikkunat auki. Itse meni toiseen huoneeseen juomaan kahvia. Miehen veli oli täällä. Esitin nukkuvaa, silloin veli ei huuda vaan kuiskaa. Herättyäni tekounesta sain kokeilla kuminauhalla ammuttavaa lennokkia. Kissat söivät ahneesti uutta ruokaansa, edellinen mitä testattiin ei kelvannut kenellekään paitsi yhdelle joka ulkona päiväkaudet vaelsi.
Aamupäivän olo oli likainen. Tahdoin kuurata sen väsymyksen, ärtyneisyyden ja ahdistavat ajatukset ulos minusta. Negatiivisuus tuhoaa ihmiselämiä. Säärikarvatkin olivat liian pitkät.
Vesi vanhin voitehista, auttoi ainakin hetkeksi. On tämä tammikuu ja helmikuukin vielä sekä joskus osa maaliskuusta joka vuosi samanlaista. Sitä sinnittelee sisäisessä kiirastulessansa jotta kevään koittaessa osaisi riemuita elämän taivaallisesta olotilasta. Silloin koko luonto on pientä onneen pyrkivää ihmistä tukemassa. linnut aamulla päivään heränneen tervetulleeksi toivottaa, aurinko elämän lämmön antaa, puutarhan yrtit ja kukat mieltäkin ravitsee.
Jos ei muistissa kaikki nuo kevään ja kesän ihanuudet olisi niin ei elämä enää elämistä olis. Pelkkää kiirastuli persuksen alla istumista vaan.
Eiyksi lisää pahaa tee!Torstai 03.01.2008 22:10
Koiranko tahdot? No yhdenkö vaan?
Siitä lauma lähtee kasvamaan.
Seuraavaksi huomaat, oletkin jo köyhä
ja naapurit kuiskii, että päästä vähän löyhä.
Ei yhdestä vaivaa ja kaksi on hauskaa,
kolmas on helppo, ei neljäs tee tuskaa.
Viides on ihana, ei kuudessakaan vikaa.
Talo täyttyy hauvoilla aivan tuota pikaa.
No uskallatkos leikkiin, miten ois vielä yksi?
Kai keittiössä häkissä saa sen säilytetyksi.
Sängyillä ja sohvilla kyllä löytyy tilaa,
ei vielä yhden turkinhoito iltoja kai pilaa.
Ne käyttäytyä osaavat, ei niistä ole vaivaa.
Kai yhdelle tulijalle paikan jostain raivaa.
Sohvalla on karvaa, ei ikkunoista läpi nää,
lattialla tassunjäljet pölyn sekaan häviää.
Kai kodinhoito kärsii, vaan mitä muutamasta
kuonon jäljestä ikkunassa tai karvahahtuvasta?
Jos tämä pentu pidetään, niin varmasti mä lupaan
lisää aikaa luututa ja puhtautta tupaan.
Ei koirien määrälle ole ylärajaa
ja yhtäkin ilman ois laumasi vajaa.
Jokainen on tärkeä ja rakas pörröpää.
Laskut vain kasvaa ja velkaa jää.
Ei sukulaiset kyläile ja ystävätkin hylkää,
paitsi koiratuttavat, joilla samat kuviot nää.
Nurmikko ja pihapensaat kuihtuneilta näyttää,
kun näyttelyt ja kilpailut sun viikonloput täyttää.
Koiranruoka, vitamiinit, reenit, rokotukset.
Ja näyttelyt ja kilpailut ja matkakustannukset.
Ansako tää olikin? Mä oonko kohta vainaa?
Silloin lempisessusi pään polvellesi painaa.
Se katsoo sua rakastaen, sinä päätät jaksaa.
Pitää koko hunnilauman, maksaa mitä maksaa.
Yksi tähti näyttelyyn, yksi jalostusta varten,
yksi sylikoiraksi, kaikki täyttää jonkin tarpeen.
Mutta talvi on kurja, ei koiratkaan tykkää.
Lenkkinsä ne tarvitsee vaikka taivas räntää lykkää
tai naamasi on sininen pakkastaivaan alla
ja iltaisin ne ulos saa ainoastaan karjumalla.
Koirat ja näyttelyt, jännitys ja naksut
vaiva sekä huoli, paineita ja maksut.
Kaikki on sen arvoista, on koirat elämäsi.
Niin suloiset ja hurmaavat, ja parhaat ystäväsi.
On maailmasi muuttunut, ei mikään enää sama
kun ihminen on kokonaan koiriensa omistama.
- Alkuperäinen kirjoittaja tuntematon -
Siitä lauma lähtee kasvamaan.
Seuraavaksi huomaat, oletkin jo köyhä
ja naapurit kuiskii, että päästä vähän löyhä.
Ei yhdestä vaivaa ja kaksi on hauskaa,
kolmas on helppo, ei neljäs tee tuskaa.
Viides on ihana, ei kuudessakaan vikaa.
Talo täyttyy hauvoilla aivan tuota pikaa.
No uskallatkos leikkiin, miten ois vielä yksi?
Kai keittiössä häkissä saa sen säilytetyksi.
Sängyillä ja sohvilla kyllä löytyy tilaa,
ei vielä yhden turkinhoito iltoja kai pilaa.
Ne käyttäytyä osaavat, ei niistä ole vaivaa.
Kai yhdelle tulijalle paikan jostain raivaa.
Sohvalla on karvaa, ei ikkunoista läpi nää,
lattialla tassunjäljet pölyn sekaan häviää.
Kai kodinhoito kärsii, vaan mitä muutamasta
kuonon jäljestä ikkunassa tai karvahahtuvasta?
Jos tämä pentu pidetään, niin varmasti mä lupaan
lisää aikaa luututa ja puhtautta tupaan.
Ei koirien määrälle ole ylärajaa
ja yhtäkin ilman ois laumasi vajaa.
Jokainen on tärkeä ja rakas pörröpää.
Laskut vain kasvaa ja velkaa jää.
Ei sukulaiset kyläile ja ystävätkin hylkää,
paitsi koiratuttavat, joilla samat kuviot nää.
Nurmikko ja pihapensaat kuihtuneilta näyttää,
kun näyttelyt ja kilpailut sun viikonloput täyttää.
Koiranruoka, vitamiinit, reenit, rokotukset.
Ja näyttelyt ja kilpailut ja matkakustannukset.
Ansako tää olikin? Mä oonko kohta vainaa?
Silloin lempisessusi pään polvellesi painaa.
Se katsoo sua rakastaen, sinä päätät jaksaa.
Pitää koko hunnilauman, maksaa mitä maksaa.
Yksi tähti näyttelyyn, yksi jalostusta varten,
yksi sylikoiraksi, kaikki täyttää jonkin tarpeen.
Mutta talvi on kurja, ei koiratkaan tykkää.
Lenkkinsä ne tarvitsee vaikka taivas räntää lykkää
tai naamasi on sininen pakkastaivaan alla
ja iltaisin ne ulos saa ainoastaan karjumalla.
Koirat ja näyttelyt, jännitys ja naksut
vaiva sekä huoli, paineita ja maksut.
Kaikki on sen arvoista, on koirat elämäsi.
Niin suloiset ja hurmaavat, ja parhaat ystäväsi.
On maailmasi muuttunut, ei mikään enää sama
kun ihminen on kokonaan koiriensa omistama.
- Alkuperäinen kirjoittaja tuntematon -
Torstaithan on toivoa täynnäTorstai 03.01.2008 15:01
Keskipäivä kolmen minuutin päästä täällä. Nälkä kurnii taas mahassa mutta en kehtaa mennä taas syömään. Tuntuu että voisin syödä jatkuvasti mutta jääkaappi on melkoisen tyhjä ja joka tapauksessa nyt kuulostaa siltä että mies alkaa kokkaamaan. Sen sijaan voisin käydä polttamassa yhden kirsikka sikarin. Kyllä vain minun piti lopettaa polttaminen mutta pitäähän nuo sikarit polttaa pois kun niistä on maksettu. Ja Tomas ei niistä tykkää, hirmu pahojahan ne on, ei kyllä ole kirsikkaa nähneetkään.
Uusi vuosi, uudet kujeet!Torstai 03.01.2008 00:00
Toista päivää vuonna 2008 viedään ja uuden vuoden juhlista on selvitty. Uuden vuoden juhlinta sujui pienessä piirissä kotosalla lukuunottamatta sitä että käytiin Liberecin keskustassa katsomassa kaupungin ilotulitusta. Muuten sitten nollailtiin edellistä vuotta viinin siivittämänä. Keksinkin hyvän teorian että uutta vuotta juhlitaan jotta voi kerran vuodessa vetää totaaliset kännit ja unohtaa edellisen vuoden. Tai ei sitä nyt ihan umpitunnelissa oltu mutta keskimääräistä suuremmassa humalatilassa. Päästiinkin nukkumaan vasta joskus puoli viiden aikoihin ja seuraavan päivän minä melkein nukuinkin sitten kokonaan. Otin tosin aamupäivällä reilun tunninkuuman bambu -kylvyn hyvän kirjan seurassa!
Aloiteltiin Tomasin kanssa juhlintaa kaksin kotosalla syöden paljon ja viiniä maistellen ja vähän myös tanssahdeltiin. Kymmenen maissa illalla Honza sitten tuli autolla ja mentiin joukolla yhdeltätoista Tsekin aikaa juhlistamaan suomalaista uutta vuotta. Juotiin Honzan tuomaa espanjalaista "siideriä" mikä oli kyllä hirmu kitkerää elien kyllä suomlaisiin siidereihin tottuneena sitä ihan siideriksi kutsuisi. Enemmänkin se muistutti Tomasin isän valmistamaa mostia, omenoista valmistettua alkoholipitoista "viiniä" jota usein sekoitetaan mineraaliveteen jolloin se hyvin kaukaisesti muistuttaa siideriä.
Ja sitten sinne keskustaan. Ihan kivasti ne raketit paukku, vähän holtittomasti ne niitä kai ampui kunei voitu liikkua paikoiltamme jottei ne ammu niitä meihin... Ja jotain yllättävää tapahtui sillloin. Aloin kuulla suomalaisia kirosanoja ja muuta hieman humalaista suomalaista puhetta selkäni takaa. Tosin luulin kyllä ensin että kuulen jo ääniäpään sisältä mutta hetken kuunneltuani varmistuin että Tsekin maassa Liberecin kaupungissa todellakin oli suomalaisia! Huikkasin kuulemieni äänten suuntaan varmuuden vuoksi kuitenkin vielä suomalaisen hyvän uuden vuoden toivotuksen ja sieltä tuli luullakseni 3 suomalaismiestä tervehtimään. Ensimmäinen joka minua puhutteli kertoi olevan Tampereen kiekkomedia ja muut vetivät jotain YLE läppää. En sitten tiedä enkä kysynyt olivatko he jostain suomalaismediasta saatikka YLEstä. Pojilla oli ilmeisesti jonkinlainen viinapullo matkassa ja he ihmettelivätkin että miksei siellä torilla kenelläkään ollut viinaa mukana. Ah suomalainen juhlakulttuuri, sitä tulee vielä ikävä!!! ;D
Kun saatiin tarpeeksi paukuttelusta lähdettiin ajamaan kotia kohti mutta Mr. Seidl saiin sitten päähänsä että pysähdytään läheiseen pubiin jossa jotkut kaukaiset sukulaiset pitivät bileitä. Minua tuli tervehtimään joku erittäin humalainen tsekki enkä ollut varma mitä kieltä hän minulle yritti puhua. Hän kuitenkin mongersi sitä ehkä viitisen minuuttia ja piti koko ajan kiinni kädestäni ja ravisti sitä ylös alas. Myöhemmin kun kysyin Tomasilta mitä kieltä tämä mies mahdollisesti oli puhunut sain kuulla että se oli englantia...Pitäisi varmaan käydä joku Drunken english -kurssi.
Minua ei jotenkin jaksanut innostaa se pubissa istuminen. Siellä soi ihan kamala musiikki. Mutta yhdelle oluelle suostuin kuitenkin! Kotona me sitten jatkettiin vielä ja Honzakin sai lasillisen kuohuvaa kuskina toimimisen jälkeen.
Ja tosiaan niin kuin jo mainitsin eilisen päivän minä nukuin. Otin vaan sen kylvyn ja kävin välillä syömässä ja kittaamassa vettä. Oli heikko olo kun ei elimistö ole niin tottunut suurii määriin alkoholia...
Tämä päivä on sitten taas kulunut siivotessa ja koneella nököttäessä. Kun oikein innostun lukemaa koira juttuja netistä on minua vaikea saada siitä eroon. Kävelylle sentään altoin lähteä ja heppoja katselemaan mutta pidin huolen siitä että puheenaihe oli tasaisesti Hovawart vaikka Tomasepätoivoisesti yrittikin vaihtaa puheenaiheen Norjan päätökseen kieltää ilotulitteet...
Mutta tässäpä taas tekstiä riittämiin, pitäisi varmaan välillä hoitaa tätä parisuhdetta!!!
Aloiteltiin Tomasin kanssa juhlintaa kaksin kotosalla syöden paljon ja viiniä maistellen ja vähän myös tanssahdeltiin. Kymmenen maissa illalla Honza sitten tuli autolla ja mentiin joukolla yhdeltätoista Tsekin aikaa juhlistamaan suomalaista uutta vuotta. Juotiin Honzan tuomaa espanjalaista "siideriä" mikä oli kyllä hirmu kitkerää elien kyllä suomlaisiin siidereihin tottuneena sitä ihan siideriksi kutsuisi. Enemmänkin se muistutti Tomasin isän valmistamaa mostia, omenoista valmistettua alkoholipitoista "viiniä" jota usein sekoitetaan mineraaliveteen jolloin se hyvin kaukaisesti muistuttaa siideriä.
Ja sitten sinne keskustaan. Ihan kivasti ne raketit paukku, vähän holtittomasti ne niitä kai ampui kunei voitu liikkua paikoiltamme jottei ne ammu niitä meihin... Ja jotain yllättävää tapahtui sillloin. Aloin kuulla suomalaisia kirosanoja ja muuta hieman humalaista suomalaista puhetta selkäni takaa. Tosin luulin kyllä ensin että kuulen jo ääniäpään sisältä mutta hetken kuunneltuani varmistuin että Tsekin maassa Liberecin kaupungissa todellakin oli suomalaisia! Huikkasin kuulemieni äänten suuntaan varmuuden vuoksi kuitenkin vielä suomalaisen hyvän uuden vuoden toivotuksen ja sieltä tuli luullakseni 3 suomalaismiestä tervehtimään. Ensimmäinen joka minua puhutteli kertoi olevan Tampereen kiekkomedia ja muut vetivät jotain YLE läppää. En sitten tiedä enkä kysynyt olivatko he jostain suomalaismediasta saatikka YLEstä. Pojilla oli ilmeisesti jonkinlainen viinapullo matkassa ja he ihmettelivätkin että miksei siellä torilla kenelläkään ollut viinaa mukana. Ah suomalainen juhlakulttuuri, sitä tulee vielä ikävä!!! ;D
Kun saatiin tarpeeksi paukuttelusta lähdettiin ajamaan kotia kohti mutta Mr. Seidl saiin sitten päähänsä että pysähdytään läheiseen pubiin jossa jotkut kaukaiset sukulaiset pitivät bileitä. Minua tuli tervehtimään joku erittäin humalainen tsekki enkä ollut varma mitä kieltä hän minulle yritti puhua. Hän kuitenkin mongersi sitä ehkä viitisen minuuttia ja piti koko ajan kiinni kädestäni ja ravisti sitä ylös alas. Myöhemmin kun kysyin Tomasilta mitä kieltä tämä mies mahdollisesti oli puhunut sain kuulla että se oli englantia...Pitäisi varmaan käydä joku Drunken english -kurssi.
Minua ei jotenkin jaksanut innostaa se pubissa istuminen. Siellä soi ihan kamala musiikki. Mutta yhdelle oluelle suostuin kuitenkin! Kotona me sitten jatkettiin vielä ja Honzakin sai lasillisen kuohuvaa kuskina toimimisen jälkeen.
Ja tosiaan niin kuin jo mainitsin eilisen päivän minä nukuin. Otin vaan sen kylvyn ja kävin välillä syömässä ja kittaamassa vettä. Oli heikko olo kun ei elimistö ole niin tottunut suurii määriin alkoholia...
Tämä päivä on sitten taas kulunut siivotessa ja koneella nököttäessä. Kun oikein innostun lukemaa koira juttuja netistä on minua vaikea saada siitä eroon. Kävelylle sentään altoin lähteä ja heppoja katselemaan mutta pidin huolen siitä että puheenaihe oli tasaisesti Hovawart vaikka Tomasepätoivoisesti yrittikin vaihtaa puheenaiheen Norjan päätökseen kieltää ilotulitteet...
Mutta tässäpä taas tekstiä riittämiin, pitäisi varmaan välillä hoitaa tätä parisuhdetta!!!
« Uudemmat
-
Vanhemmat »