IRC-Galleria

Täällä sitä nyt ollaan kissojen kanssa tai ollaan oltu jo viikko. Tsekeissä siis uudessa kodissa. Maanantaina tultiin ja olihan se aikamoista haipakkaa se matkustaminen... Luultavasti stressasin kyllä itse enemmän kuin kissat matkasta. Darby tietty tapansa mukaan ilmaisi ketutuksensa kovin äänekkäästi, se ei yhtään tykkää kun se suljetaan boksiin vaikka nuo uudet boksit ovatkin tosi isot. Nefer veteli sikeitä kylmän rauhallisesti lähes koko matkan, matkalla entisestä kodista lentokentälle sekin tosin osallistui Darbyn naukumiskonserttoon. Voi sitä taksikuski parkaa!!

Kentällä kaikki meni OK. Vähän alkoi omakin sydän väpättämään kun kissat piti ottaa ulos bokseistaan turvatarkastuksen vuoksi. Karmaiseva ajatus edes ajatella että ne karkaisivat lentokentälle! Hieman minua rauhoitti kuitenkin luovuttaa kissat ruumaan vietäviksi kenttä henkilökunnan ystävällisyys kisuja kohtaan, pikku prinsessojanikin kohdeltiin kuin arvokkaita asiakkaita. Se oli todella loistavaa ja ylitti täysin odotukseni kun miettii kaikkia niitä kauhujuttuja mitä ennen matkaa sai kuulla muilta ihmisiltä joiden kissa on matkustanut lentokoneen ruumassa. Ruumaan me taas päädyttiin koska siellä on mielestäni kissan paljon mukavampi matkustaa kuin ahtaassa matkustamossa. Siellä voi kissa olla paljon suuremmassa boksissa eikä siellä ole muita ihmisiä jotka hermostuttaisivat kissoja.

Saatuani kissat takaisin Prahan kentällä olin työntää sen miehen kumoon joka ne minulle toi. Piti päästä heti katsomaan miten pikkuiset voi. Ja hyvinhän ne, nukkuivat kuin eivät tietäisi ympäröivästä maailmasta mitään joten matka oli ilmeisesti sujunut myös kissojen osalta hyvin. Sitten olikin jäljellä vielä parin tunnin automatka. Se meni hyvin rauhallisissa ja hiljaisissa merkeissä. Molemmat tytöt nukkuivat koko matkan, Darby tosin havahtui hereille kun pysähdyttiin huoltoasemalle ja kisut jäivät hetkeksi yksin autoon.

Kun päästiin sitten vihdoin kotiin laitoin kummankin vuorotellen ensimmäisenä hiekkalaatikkoon. Ja sitten sapuskat kehiin mutta kummallekaan ei oikein maistunut vaikka olivat olleet syömättä aamusta asti. Piti vain päästä tutkimaan uutta kotia. Oli niin paljon ihmeteltävää; talon vanhempien kissojen tuoksut, chinchilla...

Nyt kun ollaan viikko majailtu täällä Nefer ja Darby ovat jo kuin kotonaan. Hieman oli ongelmia Neferin ja uuden kissan vessan kanssa. Neiti kun on tottunut avomalliin ja täällä meille hankittiin katollinen ja ovellinen veski. Darby hoksasi heti ovijutun mutta Nefer veti herneen nenään kun laitoimme oven paikoilleen päivän jälkeen. Tuli ja pissasi sänkyyn osoittaakseen mieltä. Otimme sitten oven pois taas ja ehkä emme sitä takaisin laitakaan. Nefer selvästi aristelee sitä. Nyt on uuden vessan käyttö Neferillekin mieluisaa. Minua vain kovasti harmittaa kun täällä ei eläinkaupoissa myydä samaa hiekkaa mitä minulla oli Suomessa käytössä. Ja sekin oli hassua ettäpaikalliset eläinkaupat myyvät vain lähestulkoon samoja kissan sapuskoja kuin marketitkin. Pakk oli sitten ostaa Whiskasia kun kaipa se niistä onsieltä parhaimmasta päästä?

Sattuipa myös pari hauskaa välikohtausta chinchillan ja kissojen välillä. Darbyllä ja Hromadkalla meni hiekkalaatikot sekaisin. Aiemmin päivällä (eilen se taisi ollla) Darby aikoi tehdä tarpeensa chinchilla paran kylpyhiekkaan ja myöhemmin illalla chinchilla kävi kylpemässä kissojen hiekkalaatikossa... Muuten kissojni ja chinchillan yhteiselo on alkanut melko sopuisasti. Aluksi ne tietty arastelivat hieman toisiaan mutta enää eivät pelkää. Enemmän ongelmia taitaa tuottaa Tomasin pikkuveli jonka suhde eläimiin on jokseenkin arveluttava. Ottaen huomioon että heilläkin on useita lemmikkejä luulisi että vanhemmat opettaisivat lapselleen jonkinlaista kunnioitusta eläimiä kohtaan...

Tässä lyhenneltynä meidän muutto ja settuminen tänne kylille asumaan! Toivon mukaan kaikki jatkuu yhtä ihanasti ja kisut tulevat viihtymään!

Terkkuleita täältä Tsekin maasta!!! Täällä on hyvin räntäistä ja kylmää. Nyt sentään lämmitys taas toimii. Viime viikon lopulla huomattiin että tuolta kamiinan putkesta vuotaa solkenaan vettä eli eipä saatu kämppää lämpimäksi ennen seuraavaa maanantaita. Nyt on sitten vähemmän energiaa kuluttava uuni mitä pitää koko ajan ravata töllistelemässä. :)

Tiistaina teimme pikaisen vierailun Prahalaiseen CCM-ostoskeskukseen. Eipä sieltä muuta tarttunut mukaan kuin mango sikareita joita jopa mieskin tuprutteli vaikkei muuten poltakaan. Myös paikallisen näkövammaisorganisaation johtajatar innostui niistä kovin! :) Ja löytyihän sieltä Prahan Ikeasta myös servettejä ja tiskiharja. Ei tuo ukon kanssa voikeesti shoppailla shoppailla kun ei sen kärsivällisyys riitä :). Tai kyllä se Ikeassa oli valittamatta...

Keskiviikko taas oli koiria täynnä. Oltiin menossa Tomin kokoukseen sinne nuoriso/näkkärikeskukseen ja nähtiin kun semmonen iso musta koira ahdisteli jonkun mummon puudelia. Tai no se paljastu sitten myöhemmin saluki ja collien sekotukseksi mut anyway, puudeli kun puudeli... Mentiin sitten ottamaan se iso doggy kiinni että mamma pääsis turvaan. Tää veijari paljastu todella leikkisäksi ja ihan super ihanaksi. Mä jo aloin herättelemään toiveita että ehkä kukaan ei kaipaa sitä ja voisin pitää sen...
Mutta kun Tomi meni pyytämään yhdestä kaupasta jotain narua että saatais paremmin pideltyä sitä isoa vaavaa niin semmonen nuori tytteli tuli ja haki hauvansa. Hyvä että omistaja löytyi ja koira selvisi hengissä. Se juoksenteli ympäriinsä vilkkaasti liikennöidyllä kadulla eikä kukaan siitä välittänyt. Tomaskin vähän inisi että kun pitäävieraidenkin koirien perään katsoa eikä se tyttö edes kiittänyt mutta mä olin melkoisen tyytyväinen että koira sai turvassa odotella emäntäänsä meidän loistavassa seurassa!

Tänään sitten vietetään kihlajaisten 6 kk päivää kylän nykyään ainoassa pubissa. Täällä oli myös toinen joka oli paljon lähempänä meidän taloa mutta se ei ole kesäkuun jälkeen ollut auki. Ovella on edelleen se sama lappu että suljettu teknisen vian vuoksi. Kylillä liikkuu huhuja että puolalaiset on kaapannut sen omistajan velkojen takia...Tiedä häntä mutta tämä jäljelle jäänyt pubi on paljon siistimpi muutenkin.

Kampaajalla ja kosmetologillakin ehdin jo käymään. Kulmien muotoilu 2 euroa, muotoon leikkaus ja kaksivärivärjäys 25 euroa. Ei mikään hirvittävä hinta ja todella tyytyväinen olen lopputulokseen tällä kertaa. Viimeksi kun kävin täällä kampaajalla niin sen kampaajan kädet hais ihan tupakalta ja se raapi mun päänahan verille rakennekynsillään. Ja värjäystulos oli todela keh no, tumma ympyrä keskellä päälakea kaiken blondiuden keskellä! Mutta tämä tämän päiväinen pelasti tsekkikampaajien maineen mun silmissä!!! Ihanaa, ihanaa, ihanaa!!!

Kai se on tästä koneelta häivyttävä kun ukko huokailee siihen malliin että voisit mullekin antaa sitä huomiota! On ne miehet vaan semmosia, niin huomion kipeitä, niin huomion kipeitä.

Nazdravi a hesky se vi spi!

Kuka tahansa voi sanoa, että vuori on liian
korkea tai että se on liian kaukana. Kuka
tahansa voi sanoa, että on liian kiireinen ja
väsynyt jatkaakseen ja pysähtyy puolitiehen.
Älä sinä ole kuka tahansa.

Kun saat elämältä tehtävän, älä ihmeessä
hellitä ennen kuin olet vienyt sen päätökseen.
On helppoa luovuttaa. Kuka tahansa osaa
selittää itselleen ja ystävilleen, että rimpuilu
olisi ollut turhaa. Että ei siitä mitään olisi
kuitenkaan tullut.

Ei vaadita suuria hengenlahjoja siihen, että
haasteiden edessä nostaa kätensä pystyyn ja
alkaa miettiä tekosyitä. Niitä löytyy aina.

Älä sinä ole kuka tahansa.

Ihmiset jotka yrittävät ja epäonnistuvat, ovat
joka suhteessa onnellisempia kuin he, jotka
eivät koskaan yritä mitään ja onnistuvat siinä
erinomaisen hyvin.

Halaaminen ei ole vain mukavaa, vaan myös
tarpeellista. Se voi lievittää kipua ja
masennusta, tehdä terveenkin terveemmäksi,
onnellisen onnellisemmaksi ja lisätä
turvatuimmankin turvallisuuden tunnetta.

Halaaminen tuntuu hyvältä, hälventää pelon,
lievittää jännitystä, venyttää jäseniä jos
olet lyhyt ja antaa työtä taivuttajalihaksille
jos olet pitkä.

Halaaminen on ympäristöystävällistä, säästää
lämpöä eikä tarvitse erityisiä välineitä.
Se tekee hyvät päivät vielä paremmiksi ja
mahdottomatkin päivät ihan siedettäviksi.

Kokeile! Nyt heti!

Olen venäjähenkinen, mutta en aivan menisi paikallisesta. Venäläinen kulttuuri ja ruokakin menettelee, mutta koko mentaliteetti ei ehkä ihan istu minulle.
Sisäinen venäläisyyteni saattaa kuitenkin nousta pintaan jo muutamalla vodkapaukulla…

Kokemustemme myötä meistä tulee vaateliaita
ja järkeviä. Kun näin käy, menetämme samalla
kykymme luoda ja unelmoida. Vartumme
aikuisiksi ja jätämme taaksemme sisällämme
olevan lapsen. Meistä tulee tylsiä ja samalla
luovumme lahjasta uskoa unelmiimme. 
Elämän ei tarvitse olla niin vakavaa eikä meidän
niin todellisuudentajuisia, puhumattakaan että
muiden odotukset sanelisivat käyttäytymisemme.
Minua usein hymyilyttää kun näen aikuisen
käyttäytyvän syyttä suotta typerästi, koska
tiedän, että hän on aivan varmasti unelmiensa
vallassa onnellinen, mutta ei uskalla tehdä
siitä totta. 
Muistele vanhasta pakkilaatikosta tehtyä
polkuautoa, lakanoista kyhättyä palatsia ja
pahvista saksittua olympiamitalia. Istu hiljaa
ja katsele mielikuvitusleikkejä leikkiviä
lapsia ja mieti oletko maksanut aikuisuudesta
aivan liian kovan hinnan. 

Annan sinulle kysymyksiä ja sinä käyt osoitteessa
http://www.lintukoto.net/viihde/oraakkeli/
kyselemässä kysymykset oraakkelilta ja kirjoitat oraakkelin vastaukset tänne.
HUOM! Saat muotoilla kysymykset haluamaasi kieleen, tyyliin tai murteeseen tai vaihtaa sana järjestystä, mutta kysymyksessä pitää olla sama juoni. Nyt kirjoittamaan.
Haasta lopuksi vielä neljä tyyppiä.

1. Mikä minun nimeni on?
-Heta

2. Missä asun?
-Kirkon sakastissa

3. Mikä olen?
-Katso ensin peiliin ja jos ei näytä tutulta soita äidillesi, ehkä hän tietää!?

4. Millainen olen?
-Halveksun sua niin että en tiedä miten päin olisin.

5. Kuka olen?
-Ainoa kysymys johon en voi vastata?

7. Mikä on ollut kaikista turhinta elämässäni?
-Haju.

8. Mikä on arvokkain asia mielestäni maailmassa?
-Rakkaus on arvokkainta mitä on. Ja läheisyys.

9. Miltä näytän?
-Kuolemalta.

10. Miltä tunnun?
-Vuoristoilmalta

11. Miltä maistun?
-Nektarilta.

12. Miltä tuoksun?
-Koululta

13. Missä minun kuuluisi olla?
-Kellarissa.
14. Mistä minut löytää?
-Steissin vessasta, huolimatta siitä kuinka paljon aikaa pistät asian muuttamiseen.

16. Miten minut tavoittaa?
-En ylläpidä mitään osoiterekisteriä.

Missä on kompassineula,
joka ei värise?
Missä on laivan keula,
joka ei tärise
huojuen tänne ja tuonne?
Missä on luonne,
kuuluva ihmisrotuus,
jolle on selvänä totuus
silloin, kun lankut hajoaa,
laivat vajoaa,
pettää merikortti,
luhistuu muuri ja portti?
Tuossa on luonne
laivan keulassa kyllä,
kun se, syvien yllä,
huojuen tänne ja tuonne,
vaikka vesivuoret ryntää,
tietänsä kyntää
satamaa kohti, kunne
johtaa tieto ja tunne.
Huoju, heilu, ole terästä.
Yritä viikkojen perästä
löytää sataman suu.
Turhuutta viisaus muu.

-Aaro Hellaakoski

Vain minä voi vaikuttaa siihen, millainen
elämäni laatu on tänään. Minä itse päätän
käytänkö tämän päivän hyödyksi vai
tuhlaanko sen.

Koska tämä päivä ei koskaan enää palaa
uudelleen, käytän tilaisuuden hyväkseni
ja elän parhaan kykyni mukaan. Päätän
että tämä päivä tuo mukanaan:

* Menestystä, ei epäonnistumisia
* Iloa, ei surua
* Rakkautta, ei vihaa
* Tyydytystä, ei turhautumista
* Naurua, ei kyyneleitä

Valinta on aina minun. Elän luovasti,
innostuneesti ja pystyssä päin.
Elän täyttä elämää – Tänään!