Missä on kompassineula,
joka ei värise?
Missä on laivan keula,
joka ei tärise
huojuen tänne ja tuonne?
Missä on luonne,
kuuluva ihmisrotuus,
jolle on selvänä totuus
silloin, kun lankut hajoaa,
laivat vajoaa,
pettää merikortti,
luhistuu muuri ja portti?
Tuossa on luonne
laivan keulassa kyllä,
kun se, syvien yllä,
huojuen tänne ja tuonne,
vaikka vesivuoret ryntää,
tietänsä kyntää
satamaa kohti, kunne
johtaa tieto ja tunne.
Huoju, heilu, ole terästä.
Yritä viikkojen perästä
löytää sataman suu.
Turhuutta viisaus muu.
-Aaro Hellaakoski