Porttiteoria ei tunne vaahteranlehtiä, voit viskellä niitä ympäriinsä,
ympäri ämpäri vaan, ämpäriinsä keräilevät lehtiä ohikulkijat
käsittämättä itsekään, mitä virkaa noilla syksyn värittämillä lehdillä,
kaikki tämä lie vain eufemismia, suloisilla valheilla lantrattua
raakaa totuutta, järjetöntähän se on naamioida verensekainen
yskösnäyte vaaleanpunaisella sokerikuorrutuksella kera glitterin,
avaa nyt leipäluukkusi, tuo sanainen arkkusi, suuontelosi,
rohkene sanomaan hampunlehdille, miten teillä onkaan otsaa
näytellä julkeasti syyttömiä vaahteranlehtiä, minä tiedän sinun nimesi,
cannabis sativa, enemmän kuin pelkkä vihreä lehti,
syntipukki psykoosiin, avain alamaailmaan, eikä vähiten näiden
narkoottisten ja tajuntaa laajentavien, kuoleman portteja
hipovien, kuitenkin maanpäällisestä helvetistä takaisin maallisille
kaduille ja kujille palaavien, varjoissa elävien legendaaristen laulujen ydin,
joita ei soiteta Väinämöisen kanteleella, vaan laulajan luusta
tehdyllä soittopelillä, ainoastaan syvää lukkarinrakkautta nämä säkeet
neitseellisesti synnyttäneeseen, siittämättä hedelmöittäneeseen
katuojalaulajattareen tuntevat voivat kuulla nämä salatut sävelmät.
(c) Kommandokaktus