Sieluni polttomoottori ei liene riippuvainen hevosvoimista sen enempää kuin näennäisyyteen vetoavien kampiakselien kaltaisista härpäkkeistä. Näin minulle haasteli muuan rohtovirmajuuri. Nimenomaan,
tuo elon yrttitarhaan eksynyt hulluruohot ja myrkkykatkotkin vapisemaan saanut klorofyllien aikaansaaman vihreän värin omaava objekti. Elämä on luokatonta psykedeliaa, iankaikkista jallitusta, täydellistä farssia.
Tupsuttelet kasvoillesi puuteria vain siksi, koska kuviteltu turhamaisuutesi olisi ainut validi eufemismi suolen tai virtsarakon tyhjentämiselle. Minä pesen kasvoni rikkihapolla, koska en keksi mitään rationaalisempaa ajateltavaa. By the way, vessa on oikein verraton mesta hengailuun niin yksin kuin yhdessäkin. Jos nyt kukaan kynnelle kyennyt uskaltautuu hätääkärsivien konttoriin raivohullujen sosiopaattien kanssa. Sitähän voisi sattua fataaleja damageja, joku höyrähtänyt yksilö voisi vaikkapa luulla olevansa WC-ankka ja sukeltaa vessanpöntön syövereihin. Vaarallinen WC-istuin viekoittelee surmanloukun kitaan näyttäen tavanomaiselta ja jokseenkin viattomalta, joka kodin välttämättömältä kalusteelta. Siis olisiko parempi juoda se jokailtainen aamukahvi sekä aamuisin nautittava iltatee ihan perinteisestä kupista, eikä vessanpöntöstä?
Kiiltomadot tulevat! Näin huusi hän, joka ei ollut likelläkään viimeistä mohikaania. Ei edes tokavikaa. Maalasit vihreällä sormivärillä kaikki varpaasi ja harmittelit, kun briljanttivihreä pääsi loppumaan valikoimasta. Orgaaniset yhdisteet pimensivät vinttisi, koska nuo äsken mainitsemasi kiiltomadot ropisevat insektaarion ytimestä kera kyyhkynväiveiden, rottakirppujen ja muiden DDT:n tainnuttavimien parasiittien pataljoonan. Suolinkaiset ja laakamadot eroavat tästä ryhmästä värjäten solunsa kokelliinikirvojen tuottamalla punaisella väriaineella. Karmiininpunaista vai sinoberinpunaista? Hmm, siinäpä vasta pulma! Hyönteiselämästä viis, me olemme sen sukupolven lapsia, jotka ovat nähneet ydintalvien tuhon ainoastaan päämme sisällä. Piirrän mustalla huulipunalla pakastinarkkusi kylkeen salaisia merkkejä, jotka muodostavat koodiin tarvittavan avainsanan. Jos yrität varastaa salakoodiin kätketyn sanoman, hyppään pakastinarkkuun siitä hyvästä. Tulen takasisin sitten, kun viimeisetkin aivosoluni, ynnä kaikki leukosyytit sekä erytrosyytit verihiutaleita unohtamatta ovat syväjäädytetty. Ajamme aktiivisesti agendaa, johon liittyen kiiltomatojen vapautusrintama on ainut mainitsemisen arvoinen asia. Äläkä ainkaaan erehdy syömään xenovaloin varustettuja kiiltomatoja.
Paperia leikataan saksilla, minun naamani on paperia. Silppuri ei ole vain teinimutanttininjankilpikonnien arkkivihollinen, vaan myös yleishyödyllinen työkalu. Patentoin sen itse ja petyin karvaasti, kun kuulin silppurin olleen jo keksitty. Silti silppuan, pakkomielteisesti. Niks-naks-niks-niks-naks. Enkä edes vuoda verta, vaikka olenkin onnistunut paloittelemaan jo nenäni sieraimineen, kieleni sekä silmämunani. Mykiöt, värikalvot ja lautasiksi laajentuneet pupillit kaupanpäälliseksi. Myyn ne eniten tarjoavalle, jos ei oteta huomioon sellaista seikkaa, ettei raha ei ole valuuttaa tässä maailmankolkassa. Oravannahoilla ei ole virkaa näillä turhuuden markkinoilla, jossa kitch ja kickit kohtaavat, ja tuijotuskilpailun itsensä kanssa voittanut langoissa roikkuva sätkynukke soittaa väsymättä säkkipilliään, jota yksikään ei ole oikeasti koskaan soittanut.
Heitin sinua jakkaralla takaraivoon ja olin tukehtua vahingonilon sävyttämään nauruuni samaan aikaan, kun sinun vuorosi oli tukehtua – ei kylläkään nauruun, vaan oksennukseen. Kiitos kuningasidean, jonka johdosta löimme vedon tonnista, kumpi meistä juo pullollisen raakaa liskoviinaa viidessä minuutissa. En vieläkään tiedä, kumpi voitti. Sadismi ja masokismi ovat mitä ilmeisimmin veljeksiä keskenään. Olisiko pitänyt vaihtaa jakkara makkaraan, tiedä häntä. Ainakin se rimmaisi ihan yhtä hyvin. Tämä lähiö on tunteiden kätkytkuoleman ruumiillistuma, roskakorit nielevät itsensä koska infektiotautien myrkyllisenä ytimenä toimiva miasma on vain valheiden ohdakkeet peittävien liljanvarsien vallankumous. Tänään on avoimien ovien päivä vankityrmässä, tervetuloa tai vaihtoehtoisesti vaihtakaa lusikkanne harppuun. Vierailu omalla vastuulla.
Katapultin lailla lauennut mies ei tiedä, onko itse diagnosoitu voueyrismi labiili vai stabiili asianlaita, siinä missä paksusarvilampaiden lentoharjoituksista pitäisi vielä ruveta väkertämään jotain hiton tutkimusta. Ammut aataminomenasi kurkkusi läpi, koska omenapuusta pudonneet omenat olivat mädäntyneet, etkä halunnut sotkea jousipyssysi nuolia leikkiessäsi Wilhelm Telliä. Väkipyörät ja vinssit saavat polvilumpioni läikähtelemään, koska sydämeni on siihen hommaan liian invalidi. Lasket sähköimpulsseja kytkettynä silmänräpäyksiin, selkäytimesi todistaa niin tornadon kuin tsunaminkin pyyhkäistessä maanosien yli sen karun faktan, että eihän tässä leikissä ole mitään järkeä. Paskat siitä.
Näykkijäkilpikonnat nielivät luottotietoni, koska viemäristä lensi Batman. Tiedät Neil Armstrongin käyneen kuussa ensimmäisen kerran. Niin varmaan, mutta korttipelistä käteesi jäänyt pataässä kertoi sinulle viime yönä, että olet edellisessä elämässäsi lentänyt kuuhun, paljon ennen Armstrongia. Teleporttaan apteekkiin, koska en jaksa mennä ostamaan Viagraa. Varastaa kyllä jaksan, mutta se onkin aivan toinen stoori. Sinilevä on telaketjufeministien, pohjanlepakoiden ja kommandopipo päässään hääräilevien kyklooppien taudinkuvan
uusi tuleminen, lohikäärmehedelmiä rouskuttavat myös Troijan hevosta näyttelevät tietokoneviruksiksi naamioituneet robotit ja niiden seksiobjektit. Pölypunkkeja ne tuskin ovat, mutta kuplamuovi pelastaa
teidät kaikelta. Olen superninja, jos tahdon niin, enkä omista ainakaan vielä vaaleanpunaista sorkkarautaa.
(c) Kommandokaktus