IRC-Galleria

Joka kerta kun olen tavannut jotain hänenlaistaan, on sydämenneni sykkinyt miljoonakertaisella vauhdilla, sitä ei vaan pysty selittämään järjellä, niin kuin rakkautta muutenkaan, se pitää vaan kokea, edes kerran elämässä.

Minulla on kunnia kokea tämä ihana tunne joka päivä, harmi etten kerkeä olemaan hänen kanssaan niin paljon kuin haluaisin, joten näämme vain iltaisin muutaman tunnin, ja silloinkin hyväilen häntä sormet kipeiksi, hullua eikö?



ENSITAPAAMINEN.


Oi en voi koskaan unohtaa sitä hetkeä, oli uudenvuoden aatto 2007, oi miten hekumalliset bileet!
Olimme kaverimme kanssa tuloksetta illan baarissa, etsin ja etsin hänen laistaan, mutta tuntui että baari oli vain täynnä sellaista pintaliitoa, mistä en ole koskaan pitänyt.

Olin jo luovuttanut, lähes vajosin masennukseen, kun tiesin että joudun taas menemään yksin kotiin, ilman seuraa.

Kunnes, ystäväni soitti ja pyysi jatkoille, epäröin hieman, mutta kaverini sai ylipuhuttua minut paikalle, erään toisen ystävän kanssa.

Sitten näin hänet, en ollut aluksi kiinnittänyt mitään huomiota häneen, hän vain seisoi nurkassa hiljaa ja selvästi aristellen.

Kunnes yht'äkkiä kaveri käpersi kätensä hänen kaulansa ympäri ylpeästi kertoen, että he ovat yhdessä.


IHASTUMINEN.


Tajusin, hänhän on löytänyt todellisen helmen, mikä ihana punapää, pitkä kaula, selvästi eliittiä!
Ihastuin, mutta en kehdannut sitä kertoa kaverille, olivathan he olleet vasta niin vähän yhdessä.
Hän oli kuulema syntynyt Indonesiassa, mutta miltein heti muuttanut Suomeen.

He olivat tavanneet eräässä musiikkialan liikkeessä! Ajatella!
Mutta olin myös kuullut huhuja että kaverinillani olisi myös muita, tämä hieman ärsytti minua, tosin tiesinhän minä sen, kaverini oli aina ollut sellainen.


Päätin että perhana, haluan jonkun samankaltaisen!
Etsin ja etsin, mutta tuloksetta, hänen kaltaisiaan, tapaa vain tapahtumissa, missä soitetaan rokkia.
Mutta ei mitään hänen kaltaistaan koskaan tullut vastaan, mitä nyt pari kertaa kaverin kainalossa.

Sain kuulla että Saksassa olisi heidänkaltaisiaan paljon, ja löysinkin heti erään nettisivuston, ja ah sitä tunnetta, heitä oli paljon! ja jokainen olisi tullut mielellään suomeen.

Pyysin kaverini mielipidettä, ja hän vastasi. "kuule, minä voisin ehkä luopua omastani"
Olin häkeltynyt, kaverini niin vain "luopuisi".

TREFFIT


Toimin heti.
Sovimme tapaamisen ja kun otin hänet syliini, tunsin kuinka hänen kehonsa lähes hyväili minun polveani, hän puhui niin kauniisti 6 eri kieltä, että melkein itketti (olin myös tavannut hänen kaltaisiaan neljä kielisiä, jotka puhuivat hölmösti paljon miehekkäämmin, ja vaikuttivatkin hieman tyhmemmiltä).

Kysyin häntä mukaan ja kaverini antoi suostumuksen ja nyt hän on täällä!
Tämä Kirkuvan punainen ESP LTD H-50 se on minun, odottaen vain kaverini siunausta, onko hän sen arvoinen, mutta luulen hänen suostuvan!