Kirjoitin vähän jotain että alkais vähän nukuttamaan enemmän ( musiikin tutkimusreissulla sitä ennen, ei oikeen nukuta yleensä sen aikana )
Astun taasen laivaan
Täynnä ihmisiä, pimeä kasvoisia
Lentää se yllä taivaan
Siellä näe en toisia
Välillä korkeampana
välillä alempana
Joskus raskaampana
Aina toiveikkaampana
Vähän rikkaampana
Ja toivon, kokeneempana
Virheitäni kun en halua toistaa
Vaikken niitä voi poistaa
Kun astun taasen taivaan laivasta
Ja katseeni tuon taivaalta
Maan päälle, poistun unestani
Ja toivon pääsen tuskastani
Taivas on se uni
ja uni kuin täältä sulanut lumi
Ja lumi kuin toiveeni
Puhtaan valkoinen
Ymmärtäköön ken haluaa kun en itsekkään oikeastaan välillä ymmärrä :P