Maailmaan mahtuu sanoja, hetkiä, huokauksia, kyyneliä, iloa, surua, autuutta ja onnettomuuksia. Ei ole kauan siitä, kun kirjoitin sanoja ja lauloin lauluja joissa maailma hukkui kyyneliin ja "tänään itken, itken ja vapisen". Nyt olen antanut itselleni oikeuden hetken onneen ja autuuteen. Oikeutuksen olla onnellinen niistä asioista mitä minulla on ja niistä asioista mitkä minulle ovat tärkeitä.
Miksi keskittyä suruun, ikävään ja vääriin sanoihin, kun voi keskittyä olemaan onnellinen? Olen ehkä jonkun mielestä itsekäs, mutta se minulle suotakoon. Kuten eräs ystäväni eilen totesi: "olet sinä kyllä kovasti kärsinytkin". Niimpä, nyt aion nauttia ja näyttää sen.
Päiviini mahtuu yllättävän paljon kauneutta, hyvää, iloa ja onnea. Jos en vain sekottaisi taas tätäkin. Aika näyttää sen aikoinaan taas ajallaan.