IRC-Galleria

BILL JOHNSON, CHÉ AHN & KUMPPANIT
Samaan aikaan kun varoitan avoimen ”äärimmäisistä” toimijoista ja toiminnasta, on myös tärkeää muistaa, että on myös niitä, jotka edustavat liikkeen ”hyväksyttävämpää” tyyppiä. Bill Johnson on Bethel-seurakunnan pastori Reddingissä, Kaliforniassa, ja seurakunnalla on karismaattisessa liikkeessä valtavasti vaikutusvaltaa. Bill Johnson on kirjoittanut teoksen Maan päällä niin kuin taivaassa (suomennettu tällä nimellä), ja hän sanoo paljon hyvää – etenkin parantumisesta ja kaduilla palvelemisesta jne. Valitettavasti kulissien takana Bethel (ja erityisesti heidän raamattukoulunsa) kirjaimellisesti PURSUAA Toronto-tyyppistä tolkuttomuutta, hengellistä ”juopumista” jne. Monia niistä kaikkein äärimmäisimmän laidan pastoreista, joilla on sen tyyppinen ”voitelu”, kutsutaan opettamaan ja ”välittämään” sitä Bethelin kouluun. Bill Johnson itse oli yksi niistä, jotka nousivat Lakelandissä lavalle osoittamaan tukeaan Todd Bentleyn liikkeelle, juuri ennen kuin se romahti täysin. Minkä neuvon annan? Harkitse tarkkaan, ennen kuin lähetät lapsiasi sinne opiskelemaan! Alla on todistus nuorelta naiselta, joka opiskeli vastikään Bill Johnsonin raamattukoulussa.

JOHANNA kirjoitti: ”Muutin Reddingiin, Kaliforniaan, elokuussa 2008 opiskelemaan Bethel School of Supernatural Ministry -raamattukouluun (’Yliluonnollisen palvelutyön raamattukoulu Bethel’). Valmistuin toukokuussa 2009 [...] Menin sinne odottaen saavani koulutusta palvelutyöhön. Melkein heti aloin kyseenalaistaa omituista menoa, joka on niin tavallista siellä. Bethelissä on monia lentäviä lauseita, joita heitellään päivittäin, esim. ’Jumalalla on vain kivaa sanottavaa’ ja ’Korkeimman pilvessä on parhaassa pilvessä’. Koulutuntien ja jumalanpalvelusten aikana sattui usein kaikenlaista häiritsevää käyttäytymistä (yhtäkkiä aiheetonta huutoa, naurua jne.) Kun kouluun tuli joku vieraileva puhuja, opiskelijoilla oli tapana tungeksia eteen päästäkseen mahdollisimman lähelle puhujaa. Meille opetettiin, että saisimme minkä tahansa voitelun vain ’ottamalla’ sen itsellemme. Opiskelijoilla oli tapana rynnätä puhujalavan luo ja eteen kirkkosalissa, jotta puhujat voisivat panna kädet heidän päälleen. Puhujia olivat mm. Bob Jones, Heidi Baker, Georgian ja Winnie Banov, Randy Clark, John ja Carol Arnott [...] Ché Ahn ja Randall Worley. Meitä opettivat myös Bill Johnson, Beni Johnson [...] ja muut Bethelin pastorit säännöllisesti. Toisinaan oli järkyttävää, miten jotkut, elleivät kaikki, näistä puhujista olivat ’juovuksissa’ ja miten kyseenalaista heidän opettamansa oppi oli. Voin varmasti sanoa, etten kertaakaan kuullut missään opetuksessa sanoja ’parannuksenteko’ tai ’katumus’. Muistan kun Banovit kävivät. Koko paikka oli täyttä kaaosta. Kun he koskivat jotakuta, tämä nytkähteli rajusti tai hoippuroi ympäriinsä kuin juovuksissa. Banovit palvelevat ihmisiä kaatopaikoilla ympäri maailman [...] Muistan heidän puhuneen rakkaudesta, ilosta, onnesta ja uudesta viinistä. Muistan kuinka eräs Bethelin naispastori johdatti meidät eräänä päivänä johonkin, mitä hän nimitti ’kohtaamiseksi’ (encounter). Kirkon valot himmennettiin, ”soukkausmusiikkia” laitettiin soimaan ja pastori neuvoi meitä kaikkia etsimään jonkin mukavan paikan. Sitten tapahtui periaatteessa seuraavaa: pastori johdatti 800 opiskelijaa transsiin. Hän alkoi antaa meille ohjeita, kuten ’Sulje silmäsi, ja kuvittele itsesi mielipaikkaasi. Nyt Jeesus kävelee sinua kohti. Mitä hän sanoo? Nyt hän aikoo antaa sinulle jotain. Mitä hän antaa sinulle? [...]’ Enkeleistä puhuttiin usein. Muistan, että Beni Johnson itse asiassa matkasi asuntoautolla Arizonan ja Uuden-Meksikon halki herättääkseen enkeleitä, jotka oletettavasti nukkuivat. (Yksi lentävä lause olikin ’Herätys, herätys’). Kuulin alituiseen ihmisten puhuvan enkelikohtaamisistaan ja taivaskäynneistään. Eräs tuntemani nuori nainen sanoi, että hän pystyi näkemään enkeleitä kaikkialla. Hän puhui heille koko ajan. Hänellä oli myös tapana auttaa ystäviään samaan. Bethel on kuin Disneyland. On vaarallisen helppoa unohtaa kaikki muu ja keskittyä sen sijaan kaikkeen, mitä siellä on nähtävää ja koettavaa [...] Jumalasta tulee kuin joulupukki. Jos todellista evankeliumia ei julisteta, kadotetaan Jumalan pelko.”

Bill Johnsonin lailla myös Ché Ahn on kalifornialainen pastori, jolla on valtava kannattajajoukko ja jota kunnioitetaan karismaattisissa piireissä suuresti. Kuitenkin myös hän oli Lakelandissä puhujalavalla tukemassa Todd Bentleyä ja siunaten valtuuttamassa häntä palvelutyöhön, ja eittämättä hänellä on juuri sama voitelu, josta olemme puhuneet. Nainen, joka oli osallistunut hänen kokoukseensa, kirjoitti minulle vähän aikaa sitten. LUCY kirjoitti: ”Lokakuun lopulla, sen jälkeen kun olin osallistunut Fredericksburgissa (Virginiassa) Prayer Furnaceen (’rukousuuni’), jossa Ché Ahn palveli [...] Näin siellä monia mainitsemistasi manifestaatioista: hyppimistä ja pomppimista ’ylistyksen’ aikana ja taaksepäin kaatumista Ché Ahnin kosketuksesta. Ja monet hytkyivät hillittömästi. Olin varsin kiusaantunut, ja tulin kotiin. Katsoin (ensimmäistä kertaa) videoita Todd Bentleystä. Sanomattakin selvää, että olin kauhuissani [...]”

TOTUUS IHOPista
Nämä asiat ovat enimmäkseen sellaisia, ettei niistä kirjoittaminen tuota minulle yhtään iloa vaan pikemminkin suurta surua ja murhetta. Vuonna 1999 Mike Bickle, joka oli ollut pastorina Kansas City -profeettojen seurakunnassa (Kansas City Metro) erosi tehtävästä aloittaakseen järjestön nimeltä International House of Prayer (IHOP, ”Kansainvälinen rukoushuone”), joka oli ollut hänen sydämellään jo jonkin aikaa. Muista kuitenkin, että Bickle oli henkilökohtaisesti puolustanut Toronton henkeä ja sen manifestaatioita. Hän oli myös kutsunut John Arnottin puhumaan Kansas Cityyn ja veti protestiksi seurakuntansa pois Vineyard-liikkeestä, kun tämä oli erottanut merkittävimmän Toronton siunaus –seurakunnan liikkeestä. Joten näyttikö mitään tästä kummallisuudesta seuraavan häntä hänen uuteen IHOP-liikkeeseensä? Kyllä, valitettavasti siltä vaikuttaa. Yksi tärkeimmistä opeista, joista Kansas Cityn IHOP tuli tunnetuksi, on Mike Bicklen erityisaihe nimeltä Bridal Paradigm (”morsius-paradigma”). Pohjimmiltaan se vie Laulujen laulun ja käsitteen Kristuksen morsiamesta aika lailla äärimmäisyyteen: meidän on määrä lähestyä Jeesusta kuin lumoutuneet rakastuneet, tavallaan kuin hänen ”tyttöystävänsä”. Toisin sanoen jopa miesten on määrä käyttäytyä Jumalaa kohtaan kuin he olisivat pohjimmiltaan hänen lemmenkipeitä ”morsiamiaan”. Henkilökohtaisesti minusta tämä on varsin aistillinen tapa lähestyä Jumalaa, enkä pysty löytämään sille mitään tukea Raamatusta.

Seuraavassa on useita lukijoilta saamiani sähköposteja, joissa he kommentoivat, mitä olivat nähneet tai kokeneet tämän opetuksen tiimoilta. ”R.” kirjoitti: ”Muutin tänne Kansas Cityyn kaksi vuotta sitten käydäkseni IHOP-raamattukoulua [...] Olen ollut niin hämmentynyt koko ’morsius-paradigman’ ja Jeesuksen ’hurmautuneen sydämen’ ja Laulujen laulun äkkisuosiosta. En saata suhtautua Jeesukseen, niin kuin hän olisi romanttinen rakastajani, enkä halua!! Minä yritän pitää ajatukseni ja sydämeni puhtaina. Haluan, että tulevaisuudessa romanttinen rakastajani oln vanhurskas aviomieheni, joka on mallina Kristuksen rakkaudesta ja johtajuudesta. Kaikki ystäväni sanovat minulle: ’Jeesus on aviomiehesi. Anna hänen olla ensirakkautesi ja elättäjäsi.’ Aivan kuin minun pitäisi karttaa miehiä ja luopua ajatuksesta mennä naimisiin.” ”C.” kirjoitti: ”Hämmästyttävää, kuinka tämän opin läsnäolo on kuin hiiva. Olin muutaman vuoden sellaisten uskovien parissa, jotka olivat omaksuneet Kansas Citystä ’morsius-paradigma-opin’. Sillä oli omituinen tapa tarttua. Vaikka en itse ollut koskaan edes joutunut suoraan tekemisiin opin kanssa, hetken aikaa omaksuin sitä tahattomasti ja näin muutamia unia, joiden nyt tiedän tulleen saastaisilta hengiltä. Onneksi ’arviointiantennin’ alkoivat havaita kaikessa tässä olevan epäpyhyyden ja torjua sitä. Kuten monissa tällaisissa ylilyönneissä, juuri se mikä syntyy, kun eksytystä sekoitetaan Pyhästä Hengestä tulleeseen puhtaaseen ilmestykseen, on niin kovin, kovin vaarallinen.”