Vaikka ihminen syvälle lankesi syntiin, niin toivo täydellisestä pelastumisesta hänelle kuitenkin annettiin sillä ehdolla, että hän täydellisesti parantuu. Ilman sellaista täydellistä parantumista vajoaa hän syvemmälle ja syvemmälle, ja palauttaminen tulee yhä vaikeammaksi. Tullakseen täydellisesti parannetuksi täytyy hänen saavuttaa itsekieltäymyksen ja vastustaa kaikkia petollisia viekotuksia, jotka häntä tahtovat yhä syvemmälle vajottaa, ja hänen tulee rukouksen avulla etsiä korkeamman siunausta, jos mieli saada ylempää avustusta, ja jota ilman hän ei voi hengittää puhdasta ja virkistävää ilmaa. Kun ihminen parannuksen tilaa etsii, tulee hänen kaikki voittaa ja heittää pois tyköään kaiken sen, joka hänen sisällistä hengen puhtautta pimittää ja pyrkii erottamaan häntä pyhyydestä; sillä hän ei voi ennen löytää rauhaa itsessänsä, eikä luonnossa ympärillänsä, ennenkuin hän on kaikki voittanut, mikä hänen luontoaan vastaan sotii, ja saavuttanut yliherruuden niiden yli, jotka häntä vahingoittaa tahtovat. Mutta se saavutetaan ainoastaan siten, että hän palaa samaa tietä kuin on pois tullut. Vähitellen tulee hänen vieroittaa itsensä aistillisista intohimoista ja haluista sankarielämällä, ja ikäänkuin väsynyt matkamies, jolla on vielä monta vuoren jyrkännettä kiipeämättä, yhä vain nousta ylemmäs ja ylemmäs, kunnes päämäärä on saavutettu, joka on ylhäällä pilvissä. Voittaen vastuksen toisensa perään tulee hänen karkoittaa kaikki mustat sumut, joita aina aikatavasta matkan varrella kohtaa, ja jotka pimittävät todellista aurinkoa häneltä, estäen sen valoa, ja että sitte vihdoin sen säteet pääsee ilman esteitä paistamaan, Seuraava on todellinen raamatullinen opetus Indian uskontunnustuksen mukaan, joka uskonto tavoissaan kuitenkin eroaa:
"Kaikkivaltias on antanut ihmiselle ohjauksia, miten hän voi itseään auttaa parannuksen tiellä. Jumala on asettanut korkeampia palvelijoita häntä auttamaan, että ihminen ohjaantuisi Hänen tykönsä harhatieltään. Mutta täydellisen pelastuksen saa hän ainoastaan maailman Vapahtajan kautta, Hänen, joka valmisti ja täydensi kaiken sen, mitä muut palvelijat olivat keskitekoiseksi jättäneet. Hänen kauttansa kaikki voima tuli ylistetyksi, pyhäksi ja arvolliseksi; Hänen kauttansa antoi Jumala tulla ensimäisen ja ainoan sekä oikean valon, tiedon kaikesta, ja tiedon myöskin Hänestä itsestään. Jos ihminen haluaa vastaan ottaa tuon tarjotun avun, niin hän varmasti pääsee haluttuun päämäärään, ja hän tulee niin varmalle perustukselle uskossaan, että mitkään vastaiset epäilykset eivät voi häntä siitä järkyttää. Jos hän ylentää tahtonsa, niin että se tulee yhtäpitäväksi pyhyyden kanssa, voi hän päästä henkielämän kanssa yhteyteen jo täällä maailmassa, niin että korkeampi henkinen elämä tulee näkyviin hänen silmissään, ja hän tuntee Jumalan läsnäolon lähempänä kuin hän on osannut aavistaa; että kaikki voi käydä mahdolliseksi hänelle, sentähden kun hän lisää kaiken voiman itseensä, ja on sellaisen voimain yhteyden sopusoinnussa, ja kun hänellä -- ymmärrys korkeammasta tarkoituksesta, sekä pyhyyden edelläkävijoistä, Mooseksesta, Eliaksesta ja myöskin Kristuksesta, tulevat he näkyväisiksi hänelle kun hän elää ajatuksiensa elämää, jolloin hän ei enää mitään kirjoja kaipaa. Lyhyesti sanottuna, ihminen voi jo tässä elämässä saavuttaa niin täydellisen pyhyyden, että kuolemalla ei ole mitään enempää kuin riisua häneltä karkean ulkokuoren näyttääkseen ja esille tuodakseen henkisen pyhän temppelin, sillä hän silloin elää ja liikkuu kuolemattomana. Ainoastaan silloin kun hän saapuu tämän pimeyden korven läpi, saavuttaa hän jokaisella pykälällä matkansa varrella uudistusta elämäänsä, enemmän sisällistä voimaa, puhtaampaa ilmaa ja laajempaa näköpiiriä. Hänen henkinen olemuksensa saa maistaa jalompia hedelmiä ja matkansa päätyttyä ei mikään voi häntä irroittaa ylevän asemansa sopusointuisasta elämästä, josta maallinen käsitys voi luoda ainoastaan heikon kuvan. Ilman sukupuolirajoitusta, elää ihminen siellä enkelien elämää, ja omistaa kaikki heidän voimansa, josta hänellä on ollut vain heikko näyte täällä; hän taas saa nauttia ijankaikkisen autuuden pyhää hajua taivaallisessa temppelissä josta kaikki voima lähtee, ja josta hän oli pois karkoitettu ja Kristus on hänen korkein pappinsa. (Hebrealaisten 7, 17, 24, 25.) Ihminen nauttii siellä omista lahjoistaan, ja myöskin saa hän nauttia niiden valittuin lahjoista, jotka valitut on kokoon pantu viisaista ja toimellisista, se pyhä hallitus on ylevämpi kuin mitä täällä maailmassa voisi olla; siellä ei aurinko nouse eikä laske, eikä taivaan tähtien loiste himmene; ei muuttele päivä Ja yö, ja ei ole kielien sekoitusta; jokainen olento, sinä hetkenä kun hän sinne pääsee, voi lukea sen pyhän kirjan nimen, kirjan, josta elämä kaikille vuotaa, (Hebrealaisten 7, 22, 23.) Tässäkin on Zoroaster sopusoinnussa edellä olevan kanssa, sillä hän myöskin puhuu taivaallisesta yhtymisestä, ja Ormuzdin seuralaisten osanotosta uhrialttarilla ja kaikkien rukouksilla, j.n.e.
Pannessani tätä huomattavaa opinsuuntaa näin selvänä lukijan eteen. en ole tuntenut vähintäkään epäröimistä, sentähden kun se on niin selvä ja oikea, ja sentähden kun katsoin sen oikeutetuksi tämänlaiseen teokseen, ja samalla myöskin näyttääkseni minkätähden ainoastaan puhtaat ja todellisesti kristityt ihmiset voivat tehdä ihmeitä ja nähdä näkyjä, joista maailmallisilla ei ole pienintäkään käsitystä. Minä nyt kerron moniaita seikkoja magnetisista ilmestymisistä ja tapauksista, monta joista raamatussa kerrotaan.
Ensimäinen ja huomattavin on se missä Mooses puhuu Adamista (Moos. 2: 21) seuraavaa: "Ja Herra Jumala pani raskaan unen Adamiin, ja hän nukkui." Nyt siis herää kysymys, minkälainen uni se oli? Vastaus on, että se oli syvä uni. Se oli joko kuoleman uni, eli sellainen ruumiin halvaus, tahi jokin raskautettu uni jonkalaisessa tilassa sielu on erillään ruumiista; vai oliko se tavallinen uni vaan? Ensimäinen arvelu ei ole mahdollinen, sillä tiettyä on, että juuri kun ruumis eriää maallisista siteistä, ja vähän kuoleman edellä on tapahtunut selviä tulevaisuusnäkyjä; mutta kysymys ei ole maallisesta sairaudesta, vaan syvästä unesta. Jos se oli semmoinen raskautettu uni, niin pääseminen henkimaailman yhteyteen olisi ollut hyvinkin mahdollinen. Kaikki seitsemänkymmentä kaksi raamatun kääntäjää ovat sitä mieltä, että se oli raskautettu uni (raptus divinus), ja Tertullian sanoo: "Pyhän Hengen ennustusvoima lankesi hänen päälleen." (Accidit super-illum spiritus sancti vis operatrix prophetiae.)