IRC-Galleria

Jaak 15:14... jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee;
15 kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman.

Jos uskovainen lankeaa syntiin, on hän langennut pois armosta.

Gal 5:4 Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain KAUTTA tulla vanhurskaiksi; te olette langenneet pois armosta.

Jos uskovainen lankeaa syntiin, Jeesus ei enää ole hänessä.

2. Kor 13:5 "Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.
6. Minä toivon teidän tulevan tuntemaan, että me emme ole niitä, jotka eivät koetusta kestä."

Korota Jumalaa, älä itseäsi

Emme voi ottaa synnistä vapautumisesta mitään kunniaa itsellemme. Emme saa taistella syntiä vastaan itse omissa voimissamme ja väkinäisesti, sillä silloin se ei merkitse Jumalalle mitään, eikä se ole myöskään meille itsellenne miksikään hyödyksi. Meidän tulee elää uskon KAUTTA Jumalan voimassa.

Joh. 1:12 Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä

1. Kor 10:12 Sentähden, joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea.
13 Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus; ja Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.

Room. 3:27 Missä siis on kerskaaminen? Se on suljettu pois. Minkä lain KAUTTA? Tekojenko lain? Ei, vaan uskon lain kautta.

Room. 8:33 Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa.

Älä aliarvioi lankeemusta

Jos uskovainen ruokkii lihaansa jatkuvasti, niin ennenpitkää hän voi ajautua sellaiseen uskontilaan, että hän lopulta lankeaa syntiin. Jollekin kompastuskivenä voi toimia maallinen musiikki, jollekin toiselle taas intohimoinen urheilu, jollekin jumalattomien kavereiden seura, jollekin harrastus, jollekin työ ja jollekin elokuvat ja tv-ohjelmat. KAIKKI nämä ovat meille luvallisia, mutta mikään niistä ei kasvata meitä hengessä. Ne eivät saa vallita meitä.

1. Kor. 6:12 Kaikki on minulle luvallista, mutta ei kaikki ole hyödyksi; kaikki on minulle luvallista, mutta minä en saa antaa minkään itseäni vallita.

Luterilaiset ja katoliset saavuttivat yksimielisyyden vanhurskauttamisopin pääkohdista vuonna 1999. Vanhurskauttamisoppi ei enää erota kirkkoja toisistaan, vaan toimii niiden ekumeenisen lähentymisen perustana. Yksimielisyys koskee myös sitä, että vanhurskauttamisopilla on erityisasema kirkon opin kokonaisuudessa.

Roomalaiskirjeen "minä"

Roomalaiskirjeen seitsemännessä luvussa Paavali luo kuvauksen "minusta", lihallisesta ihmisestä, joka on myyty synnin alaisuuteen. Nämä jakeet ovat ehkäpä Raamatun kiistanalaisimmat, sillä niiden tulkinnasta on kiistelty kristikunnassa jo kolmannelta vuosisadalta saakka. Augustinus oli ensimmäinen kristitty, joka väitti Roomalaiskirjeen seitsemännen luvun kuvauksen kertovan kristityn normaalista uskontilasta ja suhteesta syntiin.

Uuden Testamentin alkutekstikokoelma ja kommentaari Novum:

"Augustinus oli ensimmäinen, joka väitti voimakkaasti Paavalin kuvailevan tässä kappaleessa kristittynä elämisen erästä puolta. Sen jälkeen tästä tuli länsimaisessa kirkossa yleinen näkemys"

Teologian tohtori Heikki Räisäsen kirja "Mitä varhaiset kristityt uskoivat":

"Tällaisessa tekstiyhteydessä seitsemännen luvun kuvaus synnin orjuuteen myydystä lihallisesta minästä kertoo siitä, mitä kristitty missään tapauksessa ei ole. Kun jakso on tulkittu 'kristityn ihmisen jokapäiväisen elämäntunnon analyysiksi', se on ymmärretty juuri päinvastoin kuin Paavali tarkoitti: se onnettomuus, josta Kristus pelasti omansa, onkin apostolin tulkitsijoiden mielestä kristittyjen normaalitila!"

Roomalaiskirjeen seitsemäs luku on ratkaisevin kiistakapula, joka mahdollisti eksytyksen sulautumisen kristillisyyteen. Pureudun Roomalaiskirjeen seitsemännen luvun jakeisiin ja tutkin eri tulkintoja myös kirkkohistoriallisten dokumenttien pohjalta artikkelissa: Roomalaiskirjeen "minä"

6. Kuinka voin elää vapaana synnistä?

Olen nyt edellisissä luvuissa perustellut väittämäni oman kokemukseni perusteella, Raamatun perusteella ja kirkkohistorian perusteella. Tässä luvussa kerron Raamatun avulla seitsemästä askeleesta, joiden avulla sinä voit elää vapaana synnistä.

Usko Jeesukseen

Ensimmäinen askel, eli usko Jeesukseen, on sellainen askel, joka jo yksistään riittää täydellisesti. Ilman sitä loput askeleet ovat täysin turhia, eivätkä ne voi toimia. Mutta jos sinulla on usko Jeesukseen, niin loput askeleet vahvistavat ja kirkastavat sitä ensimmäistä askelta.

Kun me tulemme uskoon, niin olemme yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa ja ylösnousemuksessa Jeesuksen kanssa. Siksi meidän vanha ruumiimme on naulittu ristille Jeesuksen kanssa ja synti on kukistettu. Meidän tulee elää tässä uudessa elämässämme elävinä Jeesuksessa mutta kuolleina synnille. Jeesukseen uskominen ei ole ainoastaan hänen olemassaoloonsa ja tekoihinsa uskomista, vaan hänen sanojensa mukaan elämistä.

Room 6:5 Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa,
6 kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi;
7 sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä.

Seuraa omaatuntoasi

Kun olemme uskossa, meidän omatuntomme ohjaa meitä yliluonnollisella ja tehokkaalla tavalla elämässämme. Se on Kristukseen yhteenkasvanut uudestisyntynyt omatunto, joka toimii Pyhän Hengen kautta. Kaikki mikä tehdään omaatuntoa loukaten, on syntiä.

2. Kor 1:12 Sillä meidän kerskauksemme on tämä: meidän omantuntomme todistus siitä, että me maailmassa ja varsinkin teidän luonanne olemme vaeltaneet Jumalan pyhyydessä ja puhtaudessa, emme lihallisessa viisaudessa, vaan Jumalan armossa.

1. Tim 1:5 Mutta käskyn päämäärä on rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä ja hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta.
6 Muutamat ovat hairahtuneet niistä pois ja poikenneet turhiin jaarituksiin,
7 tahtoen olla lainopettajia, vaikka eivät ymmärrä, mitä puhuvat ja minkä varmaksi väittävät.

Jer 31:31 Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton;
32 en sellaista liittoa kuin se, jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta, ja jonka liittoni he ovat rikkoneet, vaikka minä olin ottanut heidät omikseni, sanoo Herra.
33 Vaan tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.
34 Silloin ei enää toinen opeta toistansa eikä veli veljeänsä sanoen: 'Tuntekaa Herra'. Sillä he kaikki tuntevat minut, pienimmästä suurimpaan, sanoo Herra; sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä.

Room. 14:20 Älä ruuan tähden turmele Jumalan työtä. Kaikki tosin on puhdasta, mutta sille ihmiselle, joka syö tuntoansa loukaten, se on pahaa.
...
23 mutta joka epäröi ja kuitenkin syö, on tuomittu, koska se ei tapahdu uskosta; sillä kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä.

1. Kor 2:16 Sillä: "kuka on tullut tuntemaan Herran mielen, niin että voisi neuvoa häntä?" Mutta meillä on Kristuksen mieli.

Ymmärrä ettei sinun tarvitse langeta enää koskaan syntiin

Meidän ei tarvitse langeta enää koskaan. Meidän tulee pyrkiä tekemään kutsumisemme ja valitsemisemme lujaksi. Riittää, että ainoastaan pyrimme näihin, niin emme koskaan lankea. Muista että jos sinulle on mahdollista olla yksi hetki lankeamatta, on se mahdollista MYÖS muinakin hetkinä.

2. Piet 1:10 Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ette koskaan lankea;

Ymmärrä että lankeemus merkitsee armon menettämistä, pelastavan uskon menettämistä ja Jeesuksen menettämistä

Jos uskovainen lankeaa syntiin, on hän kuollut pois pelastavasta uskosta.

"Anna meille meidän syntimme anteeksi"

Luuk 11:2 Niin hän sanoi heille: "Kun rukoilette, sanokaa: Isä, pyhitetty olkoon sinun nimesi; tulkoon sinun valtakuntasi; (tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa;)
3 anna meille joka päivä meidän jokapäiväinen leipämme;
4 ja anna meille meidän syntimme anteeksi, sillä mekin annamme anteeksi jokaiselle velallisellemme; äläkä saata meitä kiusaukseen; (vaan päästä meidät pahasta)."

Jeesus opetti opetuslapsiaan rukoilemaan: "anna meille meidän syntimme anteeksi". Tuon opetuksen aikana elettiin vielä Vanhaa Liittoa, jolloin ihmiset eivät pysyneet synnittöminä. On väärin luulla, että sama pätee Uudessa Liitossa.

Rukous ei tarkoita sitä, että uudestisyntynyt Uuden Liiton uskovainen olisi syntinen ja hänen pitäisi säännöllisesti rukoilla syntejään anteeksi. Rukouksen painopiste on anteeksiannossa. Kun syntimme on annettu anteeksi ja elämme uskossa, niin sen jälkeen meidän on rukouksissamme annettava anteeksi niille, jotka ovat tehneet syntiä meitä vastaan (Mark 11:25, 2. Kor 2:10-11).

"Mutta jos meidät itsemmekin, pyrkiessämme vanhurskautumaan Kristuksessa, on havaittu syntisiksi, onko sitten Kristus synnin palvelija? Pois se!"

Gal. 2:17 Mutta jos meidät itsemmekin, pyrkiessämme vanhurskautumaan Kristuksessa, on havaittu syntisiksi, onko sitten Kristus synnin palvelija? Pois se!

Tämä jae ei oikeuta ketään opettamaan, että uskovainen lankeaisi ennemmin tai myöhemmin syntiin tai että uskovainen olisi syntinen. Asiayhteydestä paljastuu, että Paavali sanoo tämän uskovaisille, joita hän syyttää syntiin lankeamisesta. Hän varoittaa synnin seurauksista ja siitä, että myös uskovaiselle on mahdollista langeta syntiin. Samassa asiayhteydessä Paavali sanoo kyseisille uskovaisille myös näin:

Gal 5:1 Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.

Gal 5:9 Vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan.

Gal 5:4 Te olette joutuneet pois Kristuksesta...

Gal 5:4 ...te olette langenneet pois armosta.

Gal 5:7 Te juoksitte hyvin; kuka esti teitä olemasta totuudelle kuuliaisia?

Jos me uudestaan teemme syntiä, vaikka olemme kuolleet siitä pois, me rakennamme uudelleen itsellemme synnin ruumiin, eikä Jeesus enää ole meissä. Silloin olemme tehneet mitättömäksi Jumalan armon, ja lopettaneet lihassa sen, minkä olemme aloittaneet Hengessä. Tämä on täysin turhaa, sillä meidän ei tarvitse enää tehdä syntiä (Gal 2:11-21, Gal 3:1-4).

"Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?"

Tätä ja monia muita Romalaiskirjeen 7 luvun jakeita käsittelen tarkemmin artikkelin seuraavassa luvussa.

5. Eksytys sulautui kristillisyyteen

Olen nyt kolmessa edellisessä luvussa perustellut ydinväittämäni oman kokemukseni perusteella ja Raamatun perusteella. Tässä luvussa perustelen väittämäni kirkkohistorian perusteella. Pureudun dokumentoituihin kirkkohistoriallisiin faktoihin osoittaen alkuseurakunnan opettaneen ensimmäiset 300 vuotta, että uskovaisen ei tarvitse langeta syntiin, kunnes eksytys vääristyneestä näkemyksestä pääsi sulautumaan kristillisyyteen.

Alkuseurakunta tuhottiin

Alkuseurakuntaa vainottiin sen ensimmäisistä vuosista saakka, kun ensimmäinen marttyyri Stefanos kivitettiin vuonna 34. Pian vainot muuttuivat järjestelmällisiksi massamurhiksi. Perimätiedon mukaan kaikki apostolit Johannesta lukuunottamatta tapettiin. Perinteisesti on puhuttu kymmenestä keisarista, jotka vainosivat uskovaisia vuosina 54–305.

Kristinoppeja alettiin linjata ja määritellä

Paavalin kuoleman jälkeen vielä ensimmäisten 200 vuoden ajan seurakunnassa vallitsi pääosin yksimielisyys Raamatun opetuksesta, kunnes eri paikkakuntien alkuseurakunnat alkoivat jakaantua ja vakiinnuttaa omia asemiaan. Kristinuskon opit etääntyivät yhä enemmän toisistaan ja samalla myös alkuperäisestä alkuseurakunnan juurestaan. Tämä vaikutti siten, että seurakunnat alkoivat tehdä omia linjauksia ja määritelmiä eri oppikysymyksissä, jotka poikkesivat toisistaan. Jokainen oppi alkoi kantaa jonkun kirkkoisän, kirjanoppineen tai uskonnollisen johtajan nimeä. Tästä alkuseurakuntaa oli varoitettu monta kertaa etukäteen (1. Kor 1:10-13, Apt 20:28-31, Gal 1:6-12, Matt 7:13-15, Matt 24:24, Luuk 18:8).

Augustinus käänsi ylösalaisin alkuseurakuntien opetuksen

Aurelius Augustinus (v. 354-430) oli läntisen kristillisen kirkon merkittävin kirkkoisä, joka teki huomattavaa työtä filosofian ja teologian yhteen sovittamisessa. Hän on yksi merkittävimpiä ja arvostetuimpia teologeja ja kirkon opettajia, joka oli keskeisessä roolissa mm. vanhurskauttamisopin ja kolminaisuusopin kehityksessä.

Alkuseurakunta oli yksimielinen siitä, että uskovaisilla on Jeesuksen ristintyön ansiosta voitto kaikesta synnistä. Myös Augustinuksella oli aluksi tämä näkemys, mutta myöhemmin hän oli ensimmäinen kristitty, joka väitti voimakkaasti ettei uskovaisella ole voimaa kestää kaikkia koetuksia. Augustinuksen kaltaisista ihmisistä Paavali oli vakavasti varoittanut etukäteen, sillä "heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman" (2. Tim 3:1-5). Tieto Augustinuksen täyskäännöksestä ja sen vaikutuksesta kirkon perusoppiin on vahvistettu useissa kirkkohistoriallisissa ja arvovaltaisissa lähteissä.



Teologian tohtori Heikki Räisäsen kirja "Mitä varhaiset kristityt uskoivat" (tekstiä lyhennelty):

Viidennen vuosisadan alussa tapahtui kahden varhaiskristillisen ihmiskuvan kuuluisa yhteentörmäys. Optimistisempaa näkemystä edusti brittiläismunkki Pelagius (355-425). Augustinus (354–430) liittyi Paavalin ajattelun pessimistiseen linjaan ja kehitteli sitä uuteen suuntaan.

Toisin kuin Paavali, Augstinus perusti syntikäsityksensä psykologisille havainnoille, joiden pohjana oli paljolti hänen oma myrskyisä kokemuksensa. Augustinus puhui "synnin tekemisen julmasta väistämättömyydestä". Ihmiskunta oli turmeltunut joukkio (massa perditionis), joka ei itse kyennyt tekemään mitään pelastuksensa hyväksi. Ilman Kristuksen armotekoa koko ihmiskunta olisi tuomittu ikuiseen kadotukseen.

Pelagius oli kauhuissaan Augustinuksen ajattelutavasta. Ajatus, ettei ihminen voinut olla tekemättä syntiä, tuntui loukkaukselta ihmisen Luojaa kohtaan. Pelagiuksen oppilas Julianus Eclanumilainen kirjoittikin Augustinuksen jumalattoman perisyntiopin saavan tilanteen näyttämään siltä, että ihmisen on luonut saatana.

Pelagius tähdensi, että Jumala pani ihmisen valittavaksi elämän ja kuoleman ja kehoitti valitsemaan elämän, mutta jätti ratkaisun ihmisten käsiin. Voima tulee Jumalalta mutta tahto ja toteutus ovat omalla vastuullamme; oikea valinta on ihmisen vastaus evankeliumiin.

Pelagiuksen kanta voi tuntua tiukalta moralismilta. Joka tapauksessa on ilmeistä, että nimenomaan Pelagius edusti jatkuvuutta suhteessa Raamatun pääuomaan ja alkuseurakunnan enemmistöön. Augustinus nojasi Paavalin ajattelun pessimistiseen puoleen, mutta kehitteli apostolin ajatusta omaan suuntaansa. Uskonpuhdistus seurasi häntä. Luther puhui kristityn päivittäisestä synnistä ja anteeksisaamisen tarpeesta. Hän tulkitsi Paavalin ajatuksia toisin kuin Paavalin vakaumus, ettei hänellä ole mitään tunnollaan. Paavalin keinotekoisen kärjistettyä pessimismiä lukuun ottamatta varhainen kristikunta ennen Augustinusta oli ihmis- ja syntikäsityksen osalta selvästi lähempänä juutalaisuutta kuin vaikkapa luterilaisten tunnuskirjojen oppia.

Suomen Evankelis-Luterilaisen kirkon sanasto (Vanhurskauttamisoppi):

Kirkkoisä Augustinus (354–430) loi Paavalin ajattelun pohjalta vanhurskauttamisopin, kun hän taisteli Pelagiuksen opetusta vastaan. Tämän mukaan ihmisellä olisi tahto ja kyky saavuttaa vanhurskaus ja pelastus. Augustinus kiisti tämän mahdollisuuden: ihminen on synnin vanki eikä vapaa. Siksi hän pelastuu ainoastaan Jumalalta lahjaksi saadun armon varassa.

Luther jatkoi Augustinuksen askelissa vanhurskauttamisopin muotoilemista. Vanhurskauttaminen toteutuu, kun ihminen uskossa turvautuu Kristuksen pelastustyöhön. Usko on toisaalta sitä, että kristitty luottaa Isän Jumalan hyvään tahtoon eli armolliseen mielialaan syntistä kohtaan. Toisaalta usko merkitsee sitä, että kristitty saa lahjaksi Kristuksen ja hänen täydellisen vanhurskautensa. Jumala pitää kristittyä vanhurskaana tämän syntisyydestä huolimatta. Kristitty on siten ”samalla kertaa syntinen ja vanhurskas”.

Room. 1:24 Sentähden Jumala on heidät, heidän sydämensä himoissa, hyljännyt saastaisuuteen, häpäisemään itse omat ruumiinsa,

Room. 9:18 Niin hän siis on armollinen, kenelle tahtoo, ja paaduttaa, kenen tahtoo.

Ymmärrä hinta joka sinun tulee maksaa

Jeesus meni sinun takiasi kuolemaan hirvittävän kuoleman ristille. Mitä sinä olet tehnyt Hänelle vastapalvelukseksi? Me olemme Hänelle velassa KOKO elämämme ajan (Room 8:11-12). Siksi meidän tulee kuolettaa ruumiimme teot Hengellä, jonka Hän on meille kuolemansa ja ylösnousemuksensa ansiosta mahdollistanut.

Room. 8:13 Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää.

Me emme ole vielä verille asti tehneet vastarintaa taistellessamme syntiä vastaan. Mutta tarvittaessa meidän tulee kuolla mielummin kuin langeta. Kaikki apostolit Johannesta lukuunottamatta tapettiin uskonsa takia. Osa heistä naulittiin ristille.

Hepr. 13:7 Muistakaa johtajianne, jotka ovat puhuneet teille Jumalan sanaa; katsokaa, kuinka heidän vaelluksensa on päättynyt, ja seuratkaa heidän uskoansa.

Ilm 2:10 Älä pelkää sitä, mitä tulet kärsimään. KATSO, perkele on heittävä muutamia teistä vankeuteen, että teidät pantaisiin koetukselle, ja teidän on oltava ahdistuksessa kymmenen päivää. Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun.
11 Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sitä, joka VOITTAA, ei toinen kuolema vahingoita.'

Olen tutkinut perusteellisesti vastakkaista näkemystä opettavia kirjoja ja artikkeleita. Uskallan suositella sinullekin vastakkaisen näkemyksen mukaista opetusta, jotta voit itsekin todeta, ettei mikään tee tyhjäksi niitä Raamatun totuuksia joita tässä artikkelissa olen tuonut esiin. Suosittelen seuraavia opetuksia, jotka yrittävät todistella, ettei uskovainen ole lopullisesti vapaa synnistä:

Voiko uskova elää synnittömästi?
Täydellisyys ja synnittömyysoppi

Olenko harhaoppinen synnittömyysopin kannattaja?


Minua on syytetty harhaopista, nimeltä synnittömyysoppi. Tämä syytös on väärinkäsitystä ja valhetta, sillä minä olen synnittömyysopin vastustaja, enkä sen kannattaja. Synnittömyysoppi on mielestäni harhaoppi. Lue artikkelini:

Synnittömyysoppi on harhaoppi

8. Loppusanat

Ihmiset reagoivat varmasti hyvin monilla eri tavoilla tähän artikkeliin. Suurin osa varmaankin jättää sen lukemisen kesken jo alkuvaiheessa. Ne jotka lukevat KOKO artikkelin loppuun saakka, ovat ehkä vapauttavan murroksen kynnyksellä. Joku saattaa kohdata suuren "uskonkriisin" kaikkien näiden esittelemieni perustelujen keskellä. Toinen torjuu kaiken, eikä vaivaudu edes pohtimaan asiaa. Kolmas taas alkaa luoda vastapuheenvuoroa eriävän näkemyksen puolustamiseksi. Neljäs pitää minua valheopettajana ja viides kiittää Jumalaa tästä artikkelista.

Jos esittämäni väittämät eivät olisi totta, en kertoisi niistä sinulle tässä artikkelissa näin suurella ilolla ja rakkaudella. Jos huomaisin olevani väärässä väittämieni kanssa, poistaisin sivustoni ja menisin Jumalan eteen ja rukoilisin UUDELLEEN: ANNA minun tietää totuus!". En koe suurta halua väitellä ja olla oikeassa, vaan ennenkaikkea olen etsinyt Jumalan tahtoa, rakkautta ja totuutta elämääni.

Monessa uskonnossa on ymmärretty, että ihmisessä on lähtökohtaisesti jotain vikaa. Raamatussa sama ASIAselitetään lihalla, jolla on taipumus kokea synnin kiusauksia. Uskossa Jeesukseen on kyse uudestisyntymisestä, synnistä vapautumisesta. Moni uskonto perustuu tuon tilan tavoittelulle, mutta mikään uskonto ei ole saavuttanut sitä. Usko Jeesukseen on ainoa tie ikuiseen elämään. Se mitä olen saanut Jumalalta, ei todellakaan ole tämän maailman mukaista ja ihmisten mukaista.

Jotta voisit kokea ja saada tämän itsellesi, ei siihen ole olemassa mitään kaavaa. Kukaan ei voi pelastaa sinua, et edes itse itseäsi, ellei Jumala vedä sinua siihen. Se että uskot Jeesukseen, on Jumalan teko ja LAHJA sinulle, jonka Hän kokonaan vaikuttaa sinussa. Jos uskot Jeesukseen, olet yksi valituista, jotka Jumala on oman mielisuosionsa mukaan valinnut omakseen jo ennen maailman luomista. Pelastuminen on Jumalan vaikuttama mielenmuutos ja kääntymys. Siihen kuuluu synnintunto, jota seuraa syntien tunnustaminen, katuminen ja hylkääminen. Siihen kuuluu usko, jossa uskot Jeesuksen olevan Jumalan Poika, joka kärsi ja kuoli ristillä syntiesi edestä ja että Hän elää tänä päivänä. Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä siihen kuuluu myös kasteelle meneminen.

Kun tämä Jumalan vaikuttama prosessi on käyty läpi, tulet KYLLÄ itse huomaamaan, että olet uudestisyntynyt. Silloin suosittelen käyttämään saamasi uuden voiman ja ensirakkauden rukoilemiseen ja Raamatun lukemiseen, jotta voisit rakentua Jumalan sanan alkeissa, vahvistua, varttua ja aloittaa hengellisen kasvun. Saat myös oppia uskomaan, että sinä voit todellakin parantaa sairaita, ajaa ulos riivaajia, kastaa vedellä ja Pyhällä Hengellä ja tehdä monia muita voimallisia tekoja Jeesuksen nimessä.



Joh 8:11 ...Mene, äläkä tästedes enää syntiä tee


"Ei ole maan päällä ihmistä niin vanhurskasta, että hän tekisi vain hyvää eikä tekisi syntiä"

Saarn 7:20 Sillä ei ole maan päällä ihmistä niin vanhurskasta, että hän tekisi vain hyvää eikä tekisi syntiä.

Aikaisemmin käsittelemämme jakeen tavoin myös tämä jae ei oikeuta ketään opettamaan, että Uuden Liiton uudestisyntynyt uskovainen lankeaisi samalla tavalla kuin Vanhassa Liitossa. Saarnaajan kirja on kirjoitettu Vanhan Liiton aikana, jolloin ihmiset eivät pysyneet synnittöminä vaan olivat alttiit lankeemuksille, sillä Jeesus ei ollut heissä.

"Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi"

Fil 3:12 Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut.
13 Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin,
14 minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.

Tässä kohdassa Paavalin ajatellaan tarkoittavan täydellisyydellä synnittömyyttä. Näin ollen Paavalin tulkitaan sanovan, ettei hänestä ole tullut synnitöntä. Todellisuudessa Paavalilla ei ollut mitään tunnollaan (1. Kor. 4:4). On totta ettei meistä tule täydellisiä, mutta täydellisyys ja synnittömyys eivät ole Raamatussa sama asia. Olen avannut ja tutkinut läpi Raamatun keskeisimmät opetukset täydellisyydestä artikkelissa: Täydellisyys

Asiayhteydestä paljastuu, että Paavali ei tarkoita tässä kohdin täydellisyydellä synnittömyyttä, vaan sitä kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeistä olemassaolon tasoa, joka on täydellinen siksi, koska silloin emme ole enää alttiita kiusauksille ja kivuille, emmekä ole kivuliaassa ja himoille alttiissa kuolevaisessa lihassamme.

Fil 3:8 Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana-että voittaisin omakseni Kristuksen
9 ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella;
10 tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta,
11 jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista.

"Kristus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin"

1. Tim. 1:15 Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin.

Todellisuudessa Paavali ei sano itseään syntisistä suurimmaksi, sillä kyseessä on käännösvirhe. Alkutekstissä sana suurin tulee kreikan sanasta prótos, joka tarkoittaa ensimmäistä ja suurinta. Kun sanan merkityksellä on useita vaihtoehtoja, pitäisi asiayhteyden olla ratkaiseva tekijä, kun määritellään mitä merkitystä käytetään. Tässä asiayhteydessä tulee käyttää sanaa ensimmäinen, koska Paavali on ensimmäinen (prótos) syntinen, joka armahdettiin, jotta hänessä ensimmäisenä (prótó) osoitettaisiin Jeesuksen pitkämielisyys esikuvaksi niille, jotka tulevat uskomaan häneen iankaikkiseksi elämäksi. Paavali ei tuntenut omassatunnossaan olevansa syntisistä suurin, koska hänellä ei ollut mitään tunnollaan (1. Kor 4:4).

Usko Jeesukseen

Ensimmäinen askel, eli usko Jeesukseen, on sellainen askel, joka jo yksistään riittää täydellisesti. Ilman sitä loput askeleet ovat täysin turhia, eivätkä ne voi toimia. Mutta jos sinulla on usko Jeesukseen, niin loput askeleet vahvistavat ja kirkastavat sitä ensimmäistä askelta.

Kun me tulemme uskoon, niin olemme yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa ja ylösnousemuksessa Jeesuksen kanssa. Siksi meidän vanha ruumiimme on naulittu ristille Jeesuksen kanssa ja synti on kukistettu. Meidän tulee elää tässä uudessa elämässämme elävinä Jeesuksessa mutta kuolleina synnille. Jeesukseen uskominen ei ole ainoastaan hänen olemassaoloonsa ja tekoihinsa uskomista, vaan hänen sanojensa mukaan elämistä.

Room 6:5 Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa,
6 kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi;
7 sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä.

Seuraa omaatuntoasi

Kun olemme uskossa, meidän omatuntomme ohjaa meitä yliluonnollisella ja tehokkaalla tavalla elämässämme. Se on Kristukseen yhteenkasvanut uudestisyntynyt omatunto, joka toimii Pyhän Hengen kautta. Kaikki mikä tehdään omaatuntoa loukaten, on syntiä.

2. Kor 1:12 Sillä meidän kerskauksemme on tämä: meidän omantuntomme todistus siitä, että me maailmassa ja varsinkin teidän luonanne olemme vaeltaneet Jumalan pyhyydessä ja puhtaudessa, emme lihallisessa viisaudessa, vaan Jumalan armossa.

1. Tim 1:5 Mutta käskyn päämäärä on rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä ja hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta.
6 Muutamat ovat hairahtuneet niistä pois ja poikenneet turhiin jaarituksiin,
7 tahtoen olla lainopettajia, vaikka eivät ymmärrä, mitä puhuvat ja minkä varmaksi väittävät.

Jer 31:31 Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton;
32 en sellaista liittoa kuin se, jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta, ja jonka liittoni he ovat rikkoneet, vaikka minä olin ottanut heidät omikseni, sanoo Herra.
33 Vaan tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.
34 Silloin ei enää toinen opeta toistansa eikä veli veljeänsä sanoen: 'Tuntekaa Herra'. Sillä he kaikki tuntevat minut, pienimmästä suurimpaan, sanoo Herra; sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä.

Room. 14:20 Älä ruuan tähden turmele Jumalan työtä. Kaikki tosin on puhdasta, mutta sille ihmiselle, joka syö tuntoansa loukaten, se on pahaa.
...
23 mutta joka epäröi ja kuitenkin syö, on tuomittu, koska se ei tapahdu uskosta; sillä kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä.

1. Kor 2:16 Sillä: "kuka on tullut tuntemaan Herran mielen, niin että voisi neuvoa häntä?" Mutta meillä on Kristuksen mieli.

Ymmärrä ettei sinun tarvitse langeta enää koskaan syntiin

Meidän ei tarvitse langeta enää koskaan. Meidän tulee pyrkiä tekemään kutsumisemme ja valitsemisemme lujaksi. Riittää, että ainoastaan pyrimme näihin, niin emme koskaan lankea. Muista että jos sinulle on mahdollista olla yksi hetki lankeamatta, on se mahdollista MYÖS muinakin hetkinä.

2. Piet 1:10 Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ette koskaan lankea;

Ymmärrä että lankeemus merkitsee armon menettämistä, pelastavan uskon menettämistä ja Jeesuksen menettämistä

Jos uskovainen lankeaa syntiin, on hän kuollut pois pelastavasta uskosta.

Jaak 15:14... jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee;
15 kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman.

Jos uskovainen lankeaa syntiin, on hän langennut pois armosta.

Gal 5:4 Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain KAUTTA tulla vanhurskaiksi; te olette langenneet pois armosta.

Jos uskovainen lankeaa syntiin, Jeesus ei enää ole hänessä.

2. Kor 13:5 "Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.
6. Minä toivon teidän tulevan tuntemaan, että me emme ole niitä, jotka eivät koetusta kestä."

Korota Jumalaa, älä itseäsi

Emme voi ottaa synnistä vapautumisesta mitään kunniaa itsellemme. Emme saa taistella syntiä vastaan itse omissa voimissamme ja väkinäisesti, sillä silloin se ei merkitse Jumalalle mitään, eikä se ole myöskään meille itsellenne miksikään hyödyksi. Meidän tulee elää uskon KAUTTA Jumalan voimassa.

Joh. 1:12 Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä

1. Kor 10:12 Sentähden, joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea.
13 Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus; ja Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.

Room. 3:27 Missä siis on kerskaaminen? Se on suljettu pois. Minkä lain KAUTTA? Tekojenko lain? Ei, vaan uskon lain kautta.

Room. 8:33 Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa.

Älä aliarvioi lankeemusta

Jos uskovainen ruokkii lihaansa jatkuvasti, niin ennenpitkää hän voi ajautua sellaiseen uskontilaan, että hän lopulta lankeaa syntiin. Jollekin kompastuskivenä voi toimia maallinen musiikki, jollekin toiselle taas intohimoinen urheilu, jollekin jumalattomien kavereiden seura, jollekin harrastus, jollekin työ ja jollekin elokuvat ja tv-ohjelmat. KAIKKI nämä ovat meille luvallisia, mutta mikään niistä ei kasvata meitä hengessä. Ne eivät saa vallita meitä.

1. Kor. 6:12 Kaikki on minulle luvallista, mutta ei kaikki ole hyödyksi; kaikki on minulle luvallista, mutta minä en saa antaa minkään itseäni vallita.

Kun uskovainen yhtäkkiä lankeaakin syntiin, niin hän saattaa aliarvioida tilanteensa ja tuudittautua siihen, että asiat ovat hyvin eikä minkään tarvitse muuttua. Tämä voi olla ongelma erityisesti pitkään uskossa olleelle ihmiselle, joka on alkanut olettaa itsestään liikoja ja samalla unohtanut tarvitsevansa Jumalan armoa joka päivä. Hän ei ole rehellinen itselleen eikä Jumalalle. Jos näin käy, niin meidän tulee välittömästi tällaisessa tilanteessa tehdä täyskäännös, parannus ja anoa Jumalalta anteeksiantoa. Meidän ei pidä ainoastaan katua syntiämme anteeksi, vaan MUUTTAA koko elämäämme sen mukaiseksi ettemme enää lankeaisi. Jos jatkamme liian pitkään lankeavaista elämää, niin lopulta käymme kevytmielisiksi ja Jumala paaduttaa meidän sydämemme niin, ettemme edes välttämättä tiedä tekevämme syntiä.

2. Piet 2:20 Sillä jos he meidän Herramme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen tuntemisen KAUTTAovat päässeetkin maailman saastutuksia pakoon, mutta niihin taas kietoutuvat ja tulevat voitetuiksi, niin on viimeinen tullut heille ensimmäistä pahemmaksi.
21 Parempi olisi heille ollut, etteivät olisi tulleet tuntemaan vanhurskauden tietä, kuin että sen tunnettuaan kääntyvät pois heille annetusta pyhästä käskystä.
22 Heille on tapahtunut, mitä tosi sananlasku sanoo: "Koira palaa oksennukselleen", ja: "Pesty sika rypee rapakossa".

2. Tess 2:10 ...joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua.
11 Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen,
12 että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen.

5. Eksytys sulautui kristillisyyteen

Olen nyt kolmessa edellisessä luvussa perustellut ydinväittämäni oman kokemukseni perusteella ja Raamatun perusteella. Tässä luvussa perustelen väittämäni kirkkohistorian perusteella. Pureudun dokumentoituihin kirkkohistoriallisiin faktoihin osoittaen alkuseurakunnan opettaneen ensimmäiset 300 vuotta, että uskovaisen ei tarvitse langeta syntiin, kunnes eksytys vääristyneestä näkemyksestä pääsi sulautumaan kristillisyyteen.

Alkuseurakunta tuhottiin

Alkuseurakuntaa vainottiin sen ensimmäisistä vuosista saakka, kun ensimmäinen marttyyri Stefanos kivitettiin vuonna 34. Pian vainot muuttuivat järjestelmällisiksi massamurhiksi. Perimätiedon mukaan kaikki apostolit Johannesta lukuunottamatta tapettiin. Perinteisesti on puhuttu kymmenestä keisarista, jotka vainosivat uskovaisia vuosina 54–305.

Kristinoppeja alettiin linjata ja määritellä

Paavalin kuoleman jälkeen vielä ensimmäisten 200 vuoden ajan seurakunnassa vallitsi pääosin yksimielisyys Raamatun opetuksesta, kunnes eri paikkakuntien alkuseurakunnat alkoivat jakaantua ja vakiinnuttaa omia asemiaan. Kristinuskon opit etääntyivät yhä enemmän toisistaan ja samalla myös alkuperäisestä alkuseurakunnan juurestaan. Tämä vaikutti siten, että seurakunnat alkoivat tehdä omia linjauksia ja määritelmiä eri oppikysymyksissä, jotka poikkesivat toisistaan. Jokainen oppi alkoi kantaa jonkun kirkkoisän, kirjanoppineen tai uskonnollisen johtajan nimeä. Tästä alkuseurakuntaa oli varoitettu monta kertaa etukäteen (1. Kor 1:10-13, Apt 20:28-31, Gal 1:6-12, Matt 7:13-15, Matt 24:24, Luuk 18:8).

Augustinus käänsi ylösalaisin alkuseurakuntien opetuksen

Aurelius Augustinus (v. 354-430) oli läntisen kristillisen kirkon merkittävin kirkkoisä, joka teki huomattavaa työtä filosofian ja teologian yhteen sovittamisessa. Hän on yksi merkittävimpiä ja arvostetuimpia teologeja ja kirkon opettajia, joka oli keskeisessä roolissa mm. vanhurskauttamisopin ja kolminaisuusopin kehityksessä.

Alkuseurakunta oli yksimielinen siitä, että uskovaisilla on Jeesuksen ristintyön ansiosta voitto kaikesta synnistä. Myös Augustinuksella oli aluksi tämä näkemys, mutta myöhemmin hän oli ensimmäinen kristitty, joka väitti voimakkaasti ettei uskovaisella ole voimaa kestää kaikkia koetuksia. Augustinuksen kaltaisista ihmisistä Paavali oli vakavasti varoittanut etukäteen, sillä "heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman" (2. Tim 3:1-5). Tieto Augustinuksen täyskäännöksestä ja sen vaikutuksesta kirkon perusoppiin on vahvistettu useissa kirkkohistoriallisissa ja arvovaltaisissa lähteissä.



Teologian tohtori Heikki Räisäsen kirja "Mitä varhaiset kristityt uskoivat" (tekstiä lyhennelty):

Viidennen vuosisadan alussa tapahtui kahden varhaiskristillisen ihmiskuvan kuuluisa yhteentörmäys. Optimistisempaa näkemystä edusti brittiläismunkki Pelagius (355-425). Augustinus (354–430) liittyi Paavalin ajattelun pessimistiseen linjaan ja kehitteli sitä uuteen suuntaan.

Toisin kuin Paavali, Augstinus perusti syntikäsityksensä psykologisille havainnoille, joiden pohjana oli paljolti hänen oma myrskyisä kokemuksensa. Augustinus puhui "synnin tekemisen julmasta väistämättömyydestä". Ihmiskunta oli turmeltunut joukkio (massa perditionis), joka ei itse kyennyt tekemään mitään pelastuksensa hyväksi. Ilman Kristuksen armotekoa koko ihmiskunta olisi tuomittu ikuiseen kadotukseen.

Pelagius oli kauhuissaan Augustinuksen ajattelutavasta. Ajatus, ettei ihminen voinut olla tekemättä syntiä, tuntui loukkaukselta ihmisen Luojaa kohtaan. Pelagiuksen oppilas Julianus Eclanumilainen kirjoittikin Augustinuksen jumalattoman perisyntiopin saavan tilanteen näyttämään siltä, että ihmisen on luonut saatana.

Pelagius tähdensi, että Jumala pani ihmisen valittavaksi elämän ja kuoleman ja kehoitti valitsemaan elämän, mutta jätti ratkaisun ihmisten käsiin. Voima tulee Jumalalta mutta tahto ja toteutus ovat omalla vastuullamme; oikea valinta on ihmisen vastaus evankeliumiin.

Pelagiuksen kanta voi tuntua tiukalta moralismilta. Joka tapauksessa on ilmeistä, että nimenomaan Pelagius edusti jatkuvuutta suhteessa Raamatun pääuomaan ja alkuseurakunnan enemmistöön. Augustinus nojasi Paavalin ajattelun pessimistiseen puoleen, mutta kehitteli apostolin ajatusta omaan suuntaansa. Uskonpuhdistus seurasi häntä. Luther puhui kristityn päivittäisestä synnistä ja anteeksisaamisen tarpeesta. Hän tulkitsi Paavalin ajatuksia toisin kuin Paavalin vakaumus, ettei hänellä ole mitään tunnollaan. Paavalin keinotekoisen kärjistettyä pessimismiä lukuun ottamatta varhainen kristikunta ennen Augustinusta oli ihmis- ja syntikäsityksen osalta selvästi lähempänä juutalaisuutta kuin vaikkapa luterilaisten tunnuskirjojen oppia.

Suomen Evankelis-Luterilaisen kirkon sanasto (Vanhurskauttamisoppi):

Kirkkoisä Augustinus (354–430) loi Paavalin ajattelun pohjalta vanhurskauttamisopin, kun hän taisteli Pelagiuksen opetusta vastaan. Tämän mukaan ihmisellä olisi tahto ja kyky saavuttaa vanhurskaus ja pelastus. Augustinus kiisti tämän mahdollisuuden: ihminen on synnin vanki eikä vapaa. Siksi hän pelastuu ainoastaan Jumalalta lahjaksi saadun armon varassa.

Luther jatkoi Augustinuksen askelissa vanhurskauttamisopin muotoilemista. Vanhurskauttaminen toteutuu, kun ihminen uskossa turvautuu Kristuksen pelastustyöhön. Usko on toisaalta sitä, että kristitty luottaa Isän Jumalan hyvään tahtoon eli armolliseen mielialaan syntistä kohtaan. Toisaalta usko merkitsee sitä, että kristitty saa lahjaksi Kristuksen ja hänen täydellisen vanhurskautensa. Jumala pitää kristittyä vanhurskaana tämän syntisyydestä huolimatta. Kristitty on siten ”samalla kertaa syntinen ja vanhurskas”.

Luterilaiset ja katoliset saavuttivat yksimielisyyden vanhurskauttamisopin pääkohdista vuonna 1999. Vanhurskauttamisoppi ei enää erota kirkkoja toisistaan, vaan toimii niiden ekumeenisen lähentymisen perustana. Yksimielisyys koskee myös sitä, että vanhurskauttamisopilla on erityisasema kirkon opin kokonaisuudessa.

Roomalaiskirjeen "minä"

Roomalaiskirjeen seitsemännessä luvussa Paavali luo kuvauksen "minusta", lihallisesta ihmisestä, joka on myyty synnin alaisuuteen. Nämä jakeet ovat ehkäpä Raamatun kiistanalaisimmat, sillä niiden tulkinnasta on kiistelty kristikunnassa jo kolmannelta vuosisadalta saakka. Augustinus oli ensimmäinen kristitty, joka väitti Roomalaiskirjeen seitsemännen luvun kuvauksen kertovan kristityn normaalista uskontilasta ja suhteesta syntiin.

Uuden Testamentin alkutekstikokoelma ja kommentaari Novum:

"Augustinus oli ensimmäinen, joka väitti voimakkaasti Paavalin kuvailevan tässä kappaleessa kristittynä elämisen erästä puolta. Sen jälkeen tästä tuli länsimaisessa kirkossa yleinen näkemys"

Teologian tohtori Heikki Räisäsen kirja "Mitä varhaiset kristityt uskoivat":

"Tällaisessa tekstiyhteydessä seitsemännen luvun kuvaus synnin orjuuteen myydystä lihallisesta minästä kertoo siitä, mitä kristitty missään tapauksessa ei ole. Kun jakso on tulkittu 'kristityn ihmisen jokapäiväisen elämäntunnon analyysiksi', se on ymmärretty juuri päinvastoin kuin Paavali tarkoitti: se onnettomuus, josta Kristus pelasti omansa, onkin apostolin tulkitsijoiden mielestä kristittyjen normaalitila!"

Roomalaiskirjeen seitsemäs luku on ratkaisevin kiistakapula, joka mahdollisti eksytyksen sulautumisen kristillisyyteen. Pureudun Roomalaiskirjeen seitsemännen luvun jakeisiin ja tutkin eri tulkintoja myös kirkkohistoriallisten dokumenttien pohjalta artikkelissa: Roomalaiskirjeen "minä"

6. Kuinka voin elää vapaana synnistä?

Olen nyt edellisissä luvuissa perustellut väittämäni oman kokemukseni perusteella, Raamatun perusteella ja kirkkohistorian perusteella. Tässä luvussa kerron Raamatun avulla seitsemästä askeleesta, joiden avulla sinä voit elää vapaana synnistä.

Tässä kohdassa Paavalin ajatellaan tarkoittavan täydellisyydellä synnittömyyttä. Näin ollen Paavalin tulkitaan sanovan, ettei hänestä ole tullut synnitöntä. Todellisuudessa Paavalilla ei ollut mitään tunnollaan (1. Kor. 4:4). On totta ettei meistä tule täydellisiä, mutta täydellisyys ja synnittömyys eivät ole Raamatussa sama asia. Olen avannut ja tutkinut läpi Raamatun keskeisimmät opetukset täydellisyydestä artikkelissa: Täydellisyys

Asiayhteydestä paljastuu, että Paavali ei tarkoita tässä kohdin täydellisyydellä synnittömyyttä, vaan sitä kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeistä olemassaolon tasoa, joka on täydellinen siksi, koska silloin emme ole enää alttiita kiusauksille ja kivuille, emmekä ole kivuliaassa ja himoille alttiissa kuolevaisessa lihassamme.

Fil 3:8 Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana-että voittaisin omakseni Kristuksen
9 ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella;
10 tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta,
11 jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista.

"Kristus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin"

1. Tim. 1:15 Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin.

Todellisuudessa Paavali ei sano itseään syntisistä suurimmaksi, sillä kyseessä on käännösvirhe. Alkutekstissä sana suurin tulee kreikan sanasta prótos, joka tarkoittaa ensimmäistä ja suurinta. Kun sanan merkityksellä on useita vaihtoehtoja, pitäisi asiayhteyden olla ratkaiseva tekijä, kun määritellään mitä merkitystä käytetään. Tässä asiayhteydessä tulee käyttää sanaa ensimmäinen, koska Paavali on ensimmäinen (prótos) syntinen, joka armahdettiin, jotta hänessä ensimmäisenä (prótó) osoitettaisiin Jeesuksen pitkämielisyys esikuvaksi niille, jotka tulevat uskomaan häneen iankaikkiseksi elämäksi. Paavali ei tuntenut omassatunnossaan olevansa syntisistä suurin, koska hänellä ei ollut mitään tunnollaan (1. Kor 4:4).

"Anna meille meidän syntimme anteeksi"

Luuk 11:2 Niin hän sanoi heille: "Kun rukoilette, sanokaa: Isä, pyhitetty olkoon sinun nimesi; tulkoon sinun valtakuntasi; (tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa;)
3 anna meille joka päivä meidän jokapäiväinen leipämme;
4 ja anna meille meidän syntimme anteeksi, sillä mekin annamme anteeksi jokaiselle velallisellemme; äläkä saata meitä kiusaukseen; (vaan päästä meidät pahasta)."






Jeesus opetti opetuslapsiaan rukoilemaan: "anna meille meidän syntimme anteeksi". Tuon opetuksen aikana elettiin vielä Vanhaa Liittoa, jolloin ihmiset eivät pysyneet synnittöminä. On väärin luulla, että sama pätee Uudessa Liitossa.

Rukous ei tarkoita sitä, että uudestisyntynyt Uuden Liiton uskovainen olisi syntinen ja hänen pitäisi säännöllisesti rukoilla syntejään anteeksi. Rukouksen painopiste on anteeksiannossa. Kun syntimme on annettu anteeksi ja elämme uskossa, niin sen jälkeen meidän on rukouksissamme annettava anteeksi niille, jotka ovat tehneet syntiä meitä vastaan (Mark 11:25, 2. Kor 2:10-11).

"Mutta jos meidät itsemmekin, pyrkiessämme vanhurskautumaan Kristuksessa, on havaittu syntisiksi, onko sitten Kristus synnin palvelija? Pois se!"

Gal. 2:17 Mutta jos meidät itsemmekin, pyrkiessämme vanhurskautumaan Kristuksessa, on havaittu syntisiksi, onko sitten Kristus synnin palvelija? Pois se!



Tämä jae ei oikeuta ketään opettamaan, että uskovainen lankeaisi ennemmin tai myöhemmin syntiin tai että uskovainen olisi syntinen. Asiayhteydestä paljastuu, että Paavali sanoo tämän uskovaisille, joita hän syyttää syntiin lankeamisesta. Hän varoittaa synnin seurauksista ja siitä, että myös uskovaiselle on mahdollista langeta syntiin. Samassa asiayhteydessä Paavali sanoo kyseisille uskovaisille myös näin:

Gal 5:1 Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.

Gal 5:9 Vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan.

Gal 5:4 Te olette joutuneet pois Kristuksesta...

Gal 5:4 ...te olette langenneet pois armosta.

Gal 5:7 Te juoksitte hyvin; kuka esti teitä olemasta totuudelle kuuliaisia?

Jos me uudestaan teemme syntiä, vaikka olemme kuolleet siitä pois, me rakennamme uudelleen itsellemme synnin ruumiin, eikä Jeesus enää ole meissä. Silloin olemme tehneet mitättömäksi Jumalan armon, ja lopettaneet lihassa sen, minkä olemme aloittaneet Hengessä. Tämä on täysin turhaa, sillä meidän ei tarvitse enää tehdä syntiä (Gal 2:11-21, Gal 3:1-4).

"Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?"

Tätä ja monia muita Romalaiskirjeen 7 luvun jakeita käsittelen tarkemmin artikkelin seuraavassa luvussa.

Yleensä tämän raamatunpaikan sanoman ajatellaan olevan osoitus ihmisten syntisyydestä: "joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä". Tämän opetuksen sanoma on kuitenkin ohitettu, sillä se sisältää tärkeän ja syvällisen esikuvan Uudesta Liitosta.

1. Jeesus osoitti ihmisille, että laki ei riittänyt pitämään heitä synnittöminä

Ensin hän osoitti, että jokainen oli syntinen, sanoen: "Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä". Kaikkien paikalla olevien omatunto todisti heidät syntisiksi ja he menivät pois. Tämä johtui siitä, että elettiin vielä Vanhaa Liittoa, jolloin ihmiset eivät pysyneet synnittöminä. On väärin luulla, että sama pätee Uudessa Liitossa.

2. Jeesus siirsi tuomiovallan pois ihmisiltä

Paikalle jäivät ainoastaan syntinen nainen sekä Jeesus, joka oli ainoa synnitön. Jeesuksen olisi pitänyt lain mukaan kivittää nainen, mutta Jeesus ei kivittänyt häntä. Tämä oli esikuva Uudesta Liitosta, jossa Jeesus otti tuomiovallan pois ihmisiltä vapauttaessaan ihmiset laista ja siirsi tuomion viimeiseen päivään valtaistuimelle. Laki kuolemanrangaistuksesta on edelleen voimassa, vaikkakin se odottaa ihmisiä viimeisellä tuomiolla, eikä se ole enää ihmisten käsissä maan päällä (Matt 25:31-41).

3. Jeesus antoi naiselle armoa

Jeesuksen armo oli naisen ainoa pelastus, koska hän katui Jeesuksen edessä. Samoin Uudessa Liitossa me voimme pelastua ainoastaan armosta, sillä Jeesuksen mahdollistama armo riittää peittämään kaikki aikaisemmin tekemämme synnit kun kadumme niitä Jeesuksen edessä.

4. Jeesus osoitti naiselle, ettei hänen tarvitse tehdä enää syntiä

Jeesus sanoi naiselle: "Mene, äläkä tästedes enää syntiä tee." Armossa pysymisen edellytyksenä oli, ettei nainen enää tee syntiä. Samoin Uudessa Liitossa meidän ei tarvitse enää tehdä syntiä. Jos lankeamme, olemme langenneet pois armosta ja pelastavasta uskosta.

"Ota ensin malka omasta silmästäsi, sitten sinä näet ottaa pois rikan, joka on veljesi silmässä"

Matt 7:1 "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi;
2 sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan.
3 Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi?
4 Taikka kuinka saatat sanoa veljellesi: 'Annas, minä otan rikan silmästäsi', ja katso, malka on omassa silmässäsi?
5 Sinä ulkokullattu, ota ensin malka omasta silmästäsi, ja sitten sinä näet ottaa rikan veljesi silmästä.



Myös tämän raamatunpaikan sanoman ajatellaan yleensä olevan osoitus ihmisten syntisyydestä: "ota ensin malka omasta silmästäsi, sitten sinä näet ottaa pois rikan, joka on veljesi silmässä". Tämän opetuksen sanoma on kuitenkin ohitettu, sillä Jeesus selkeästi opettaa tässä, että on ensin vapauduttava itse synnistä jotta voi nuhdella toista hänen synneistään. Jos olet itse syntinen, niin et voi nuhdella toista ihmistä hänen syntisyydestään. Raamatussa on kuitenkin monia kohtia joissa kehoitetaan nuhtelemaan ihmisiä synneistään (Tiit 2:10-16). Myös Paavali nuhteli seurakunnan parissa olevia ihmisiä kirjeissään heidän synneistään. Se todistaa, että hän oli ottanut "malkan omasta silmästään", jotta hän näkisi ottaa "pois rikan veljiensä silmistä". Hänellä itsellään ei ollut mitään tunnollaan (1. Kor. 4:4).

"Seitsemästi vanhurskas lankeaa ja nousee jälleen"

Sananl 24:16 Sillä seitsemästi vanhurskas lankeaa ja nousee jälleen, mutta jumalattomat suistuvat onnettomuuteen.

Tästä jakeesta on helppo ymmärtää, että myös vanhurskas uskovainen ihminen lankeaa useita kertoja syntiin, mutta nousee aina uudelleen pelastettuna. Todellisuudessa lankeaa -sana tulee alkutekstissä hepreankielen sanasta nâphal, joka ei tarkoita pelkkää lankeamista, vaan myös masentumista, epäonnistumista, väkivaltaista kuolemaa, nujertumista ja monia muita asioita. Kyse on siis kuvainnollisesta lankeamisesta, kuten kaiken menettämisestä ja onnettomuudesta. Lopullisen varmistuksen tälle saamme jakeen asiayhteydestä, mikä paljastaa, että lankeaminen ei tarkoita syntiin lankeamista, vaan sitä kun jumalaton hävittää vanhurskaan majan/leposijan.

Sananl 24:15 Älä väijy, jumalaton, vanhurskaan majaa, älä hävitä hänen leposijaansa.
16 Sillä seitsemästi vanhurskas lankeaa ja nousee jälleen, mutta jumalattomat suistuvat onnettomuuteen.
17 Älä iloitse vihamiehesi langetessa, älköön sydämesi riemuitko hänen suistuessaan kumoon,
18 ettei Herra, kun sen näkee, sitä pahana pitäisi, ja kääntäisi vihaansa pois hänestä.
19 Älä vihastu pahantekijäin tähden, älä kadehdi jumalattomia.
20 Sillä ei ole pahalla tulevaisuutta; jumalattomien lamppu sammuu.

Vaikka lankeaminen tässä kohdin tarkoittaisikin syntiin lankeamista, ei se oikeuta ketään opettamaan, että Uuden Liiton uudestisyntynyt uskovainen lankeaisi samalla tavalla kuin Vanhassa Liitossa. Sananlaskut on kirjoitettu Vanhan Liiton aikana, jolloin ihmiset eivät pysyneet synnittöminä vaan olivat alttiit lankeemuksille, sillä Jeesus ei ollut heissä.


"Ei ole maan päällä ihmistä niin vanhurskasta, että hän tekisi vain hyvää eikä tekisi syntiä"

Saarn 7:20 Sillä ei ole maan päällä ihmistä niin vanhurskasta, että hän tekisi vain hyvää eikä tekisi syntiä.

Aikaisemmin käsittelemämme jakeen tavoin myös tämä jae ei oikeuta ketään opettamaan, että Uuden Liiton uudestisyntynyt uskovainen lankeaisi samalla tavalla kuin Vanhassa Liitossa. Saarnaajan kirja on kirjoitettu Vanhan Liiton aikana, jolloin ihmiset eivät pysyneet synnittöminä vaan olivat alttiit lankeemuksille, sillä Jeesus ei ollut heissä.

"Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi"

Fil 3:12 Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut.
13 Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin,
14 minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.

Olen avannut ja tutkinut Johanneksen ensimmäisen kirjeen tulkintoja, alkutekstiä ja kielioppia tarkemmin artikkelissa: Johanneksen ensimmäisen kirjeen "me"

"Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä"

Joh 8:1 Mutta Jeesus meni Öljymäelle.
2 Ja varhain aamulla hän taas saapui pyhäkköön, ja kaikki kansa tuli hänen luoksensa; ja hän istuutui ja opetti heitä.
3 Silloin kirjanoppineet ja fariseukset toivat hänen luoksensa aviorikoksesta kiinniotetun naisen, asettivat hänet keskelle
4 ja sanoivat Jeesukselle: "Opettaja, tämä nainen on tavattu itse teosta, aviorikosta tekemästä.
5 Ja Mooses on laissa antanut meille käskyn, että tuommoiset on kivitettävä. Mitäs sinä sanot?"
6 Mutta sen he sanoivat kiusaten häntä, päästäkseen häntä syyttämään. Silloin Jeesus kumartui alas ja kirjoitti sormellaan maahan.
7 Mutta kun he yhä edelleen kysyivät häneltä, ojensi hän itsensä ja sanoi heille: "Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä".
8 Ja taas hän kumartui alas ja kirjoitti maahan.
9 Kun he tämän kuulivat ja heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi, menivät he pois, toinen toisensa perästä, vanhimmista alkaen viimeisiin asti; ja siihen jäi ainoastaan Jeesus sekä nainen, joka seisoi hänen edessään.
10 Ja kun Jeesus ojensi itsensä eikä nähnyt ketään muuta kuin naisen, sanoi hän hänelle: "Nainen, missä ne ovat, sinun syyttäjäsi? Eikö kukaan ole sinua tuominnut?"
11 Hän vastasi: "Herra, ei kukaan". Niin Jeesus sanoi hänelle: "En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee".

Paavali itse kirjoittaa samassa kirjeessä myöhemmin uskovaisista näin:

Room 8:2 Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.

Room 6:14 Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla.
15 Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se!

Tässä tulee selkeästi esiin se kahtiajako, josta Paavali puhuu. Kaikki ihmiset ovat tehneet syntiä ja olleet Jumalan kirkkautta vailla, kunnes ovat ottaneet vastaan uskon Jeesukseen ja tulleet vanhurskaiksi. Ei suinkaan niin, että kaikki uskossa olevat ihmiset olisivat tehneet syntiä ja ettei kukaan heistä olisi vanhurskas.

Room 3:21 Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia,
22 se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta.
23 Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
24 ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
25 jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit
26 jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.

"Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme"

1. Joh 1:8 Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
9 Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
10 Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.

Yllä oleva raamatunpaikka tulkitaan yleensä tarkoittavan uskovaisia, koska johannes puhuu me -persoonapronominissa. Tulkinta tarkoittaisi sitä, että me uskovaiset teemme Jumalasta valehtelijan jos väitämme, ettemme tee syntiä. Asiayhteydestä paljastuu, että todellisuudessa Johannes puhuu tässä kohdin ihmisistä, jotka väittävät olevansa synnittömiä, mutta tekevät syntiä. Siksi näillä ihmisillä ei ole yhteyttä Jeesuksen kanssa eikä pelastavassa uskossa olevien ihmisten kanssa:

1. Joh 3:3 minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me myös teille julistamme, että teilläkin olisi yhteys meidän kanssamme; ja meillä on yhteys Isän ja hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, kanssa.
4 Ja tämän me kirjoitamme, että meidän ilomme olisi täydellinen.
5 Ja tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka me teille julistamme: että Jumala on valkeus ja ettei hänessä ole mitään pimeyttä.
6 Jos sanomme, että meillä on yhteys hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, niin me valhettelemme emmekä tee totuutta.
7 Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.

Johannes ei tarkoita itse olevansa syntinen käyttäessään me -persoonapronominia, koska hän käyttää samaa ilmaisua myös silloin, kun hän puhuu valkeudessa vaeltavista uskovaisista. Se on vain hänen tapansa ilmaista sanomansa. Samassa kirjeessä hieman myöhemmin Johannes puhuu uskovaisista näin:

1. Joh 3:6 Kuka ikinä hänessä pysyy, hän ei tee syntiä; kuka ikinä syntiä tekee, hän ei ole häntä nähnyt eikä häntä tuntenut.
7 Lapsukaiset, älköön kukaan saako teitä eksyttää. Se, joka vanhurskauden tekee, on vanhurskas, niinkuin hän on vanhurskas.
8 Joka syntiä tekee, se on perkeleestä, sillä perkele on tehnyt syntiä alusta asti. Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot.
9 Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä; eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt.
10 Siitä käy ilmi, ketkä ovat Jumalan lapsia ja ketkä perkeleen lapsia. Kuka ikinä ei tee vanhurskautta, hän ei ole Jumalasta, ei myöskään se, joka ei veljeänsä rakasta.

Myös yllä olevasta raamatunpaikasta on tehty vääriä tulkintoja. Koska sana "tekee" on preesensissä, sen väitetään tarkoittavan jatkuvaa tekemistä. Näin ollen on tulkittu, että uskovainen tekee kyllä satunnaisia syntejä, mutta ei elä jatkuvassa synnissä. Todellisuudessa preesens voi yhtä hyvin ilmaista "mitä tapahtuu nyt kertaluontoisesti". Asiayhteys määrittää sen, mitä preesens ilmaisee. Tässä asiayhteydessä preesens ilmaisee ilmiselvästi kertaluontoista tapahtumaa, koska ensimmäisen luvun jakeessa 7 on "puhdistaa" -sana (preesens) ja "meidät" -sana (akkusatiivi). Koska tässä lauseessa preesensin jälkeen tulee akkusatiivi, niin preesens ei voi ilmoittaa, että jotakin tapahtuu aina, vaan se ilmaisee, että jotakin tehdään loppuun kertaluontoisesti. "Puhdistaa" -sana tulee uudelleen jakeessa 9, jossa se on aoristi-muodossa, joka ilmaisee kertaluontoista tapahtumaa. Näin ollen uskovainen puhdistetaan kerran ja sen jälkeen hänen ei tarvitse "ikinä syntiä tehdä" (1. Joh 3:6):

1. Joh 1:7 Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.
8 Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
9 Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.