IRC-Galleria

Jumala on kaiken Luoja. Hän on sanallaan luonut koko maailmankaikkeuden. Tiede tutkii maailman synnyn arvoitusta sekä luonnon ja ihmisen kehittymistä. Usko luottaa siihen, että kaiken takana on Jumalan luova tahto ja rakkaus luomakuntaa kohtaan.
Jumalan hyvä luomistyö ei rajoitu maailman ja elämän alkuun. Luomakunta ei ole sokean kohtalon käsissä, sillä Jumala itse pitää siitä jatkuvasti huolta. Elämän säilyminen, oikeudenmukaisuuden toteutuminen ja ihmisten välinen ystävyys ovat esimerkkejä siitä, että Jumala vaikuttaa luomakunnassaan ja rakastaa luotujaan. Kaikki oikea, puhdas ja kaunis on lähtöisin hänestä. Koti ja perhe, ruoka ja juoma, terveys ja lepo ovat Jumalan lahjoja.
Luojana Jumala on jokaisen ihmisen taivaallinen isä. Olemme hänen lapsiaan ja elämme hänen huolenpitonsa varassa. Meidän velvollisuutemme on varjella ja hoitaa Jumalan maailmaa. Tästä tehtävästä olemme vastuussa Luojallemme.
Luotuun maailmaan kuuluu myös Jumalan taivas. Se ei ole tässä elämässä aistiemme ulottuvilla, mutta uskolla voimme ymmärtää sen olemassaolon. Enkelit Jumala on luonut tahtonsa ja rakkautensa sanansaattajiksi.
Jumalan valta on ääretön ja ikuinen. Myös historian raskaina aikoina ja ihmiselämän vaikeissa kohtaloissa kaikki tapahtuu hänen tahdostaan tai sallimuksestaan. Silloinkin, kun emme ymmärrä tai hyväksy kärsimyksiä, voimme turvata kaikkivaltiaaseen Isäämme.
Alussa Jumala loi taivaan ja maan. (1. Moos. 1:1)
Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Juma-la. Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä. (Joh. 1:1–3)

Jeesuksessa Jumalan rakkaus tuli näkyväksi keskelle tätä maailmaa. Jumala asettui ihmisen osaan lähettämällä ainoan Poikansa meidän luoksemme.
Jeesus oli historiallinen henkilö, kotoisin Nasaretin kaupungista. Hän syntyi ja kuoli, iloitsi ja itki niin kuin kuka tahansa meistä. Jeesus oli erityisesti niiden ystävä, joita muut väheksyivät ja halveksivat. Näin hän todisti Jumalan rakkaudesta kaikkia ihmisiä kohtaan. Elämällään Jeesus osoitti, mitä kuuliaisuus Isän tahdolle merkitsee.
Jumalan Poika syntyi meidän kaltaiseksemme vapauttaakseen meidät ja kantaakseen tuomion, jonka olemme ansainneet. Hän alistui yhdeksi meistä ja jakoi synnin orjuuttaman ihmiskunnan kohtalon. Jeesus on Vanhan testamentin odottama kärsivä Messias eli Kristus.
Jeesus Kristus on todellinen Jumala ja todellinen ihminen. Jumalan ainoana Poikana hän on erilainen kuin muut uskonnolliset opettajat. Vaikka hänellä on Jumalan kaikki valta ja voima, hän ei ole jäänyt etäiseksi kunniassaan, vaan elää ja vaikuttaa meidän keskellämme. Epätoivon maailmassa, jossa pahuuden valta tuntuu ylivoimaiselta, Kristus on ainoa toivomme.
Jeesus sanoi: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.”
(Joh. 3:16)
Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? Kun hän ei säästänyt omaa Poikaansakaan vaan antoi hänet kuolemaan kaikkien meidän puolestamme, kuinka hän ei lahjoittaisi Poikansa mukana meille kaikkea muutakin?
(Room. 8:31–32)

Kristus tuli maailmaan meidän vuoksemme ja meitä varten. Hän on meidän Herramme ja Vapahtajamme.
Synti erottaa meidät elämän lähteestä, Jumalasta. Jokainen on jo syntyessään synnin alainen, eikä kukaan voi vapautua siitä omin voimin. Ihminen ei kykene rakastamaan Jumalaa yli kaiken eikä lähimmäistään niin kuin itseään.
Jeesus Kristus on elämällään, kuolemallaan ja ylösnousemisellaan kukistanut synnin, kuoleman ja Perkeleen vallan. Ne eivät voi enää pitää meitä ominaan. Usko Kristukseen siirtää meidät Saatanan kahleista Jumalan valtakunnan vapauteen. Kristus tulee meidän Herraksemme. Hän antaa itsensä meille, ja me tulemme osallisiksi hänen viattomuudestaan, pyhyydestään ja rakkaudestaan.
Kristus hallitsee kärsimykseen suostuneena Jumalana. Hänen kuninkuudellaan ei ole ulkoisen vallan tuntomerkkejä, mutta hänen valtakunnassaan meille lahjoitetaan vapaus, rauha ja ilo.
Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva. (Room. 10:9)
Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. (Gal. 2:20)
Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: ”Jeesus Kristus on Herra.” (Fil. 2:10–11)

Järjelle ymmärrettävällä tavalla on mahdotonta selittää, miten Jumala tuli ihmiseksi. Jumalan kätkeytyminen vähäiseen ja arkiseen on käsittämätön ihme, jonka vain usko voi nähdä ja ymmärtää.
Jeesuksen syntymän ja kuoleman historiallisuus ilmaistaan uskontunnustuksessa kahden nimen avulla. Jeesus syntyi neitsyt Mariasta ja kuoli Pontius Pilatuksen aikana. Kristinusko on enemmän kuin ajaton aate. Se on uskoa Jumalaan, joka ilmaisee itsensä keskellä ihmiskunnan historiaa.
Nasaretin Maria suostui Jumalan ihmeeseen ja synnytti Jeesuksen. Näin hänestä tuli Jumalan äiti. Marian usko on meille esikuva. Hän luotti Jumalaan, vaikka ei voinutkaan käsittää hänen suunnitelmiaan ja toimintatapaansa.
Maria kysyi enkeliltä: ”Miten se on mahdollista? Minähän olen koskematon.” Enkeli vastasi: ”Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan. Siksi myös lapsi, joka syntyy, on pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi.” (Luuk. 1:34–35)
Maria sanoi: ”Minun sieluni ylistää Herran suuruutta, minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani, sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa. Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi, sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja. Hänen nimensä on pyhä, polvesta polveen hän osoittaa laupeutensa niille, jotka häntä pelkäävät.”
(Luuk. 1:46–50)

Jeesus kärsi ja kuoli meidän puolestamme. Hän tiesi Jumalan tahdon ja alistui siihen, vaikka se merkitsi joutumista vangittavaksi, pilkattavaksi ja ristiinnaulittavaksi. Jumalan Poika kätki kaikkivaltiutensa ja antoi tuomita itsensä kuolemaan rikollisten rinnalla.
Golgatan ristillä Jeesus huusi julki epätoivonsa siitä, että Jumala oli hänet hylännyt. Hän kuoli yksin ja häväistynä. Läheiset laskivat hänet hautaan. Kuolema näytti saaneen lopullisen voiton.
Jeesus suostui meidän sijastamme Jumalan vihan alaiseksi ja otti syyttömänä kantaakseen rangaistuksen, jonka me olemme synneillämme ansainneet. Näin Kristus sovitti koko ihmiskunnan synnit. Hän vuodatti verensä uhriksi jokaisen puolesta ja lunasti meidät vapaiksi.
Jeesuksen kuolemasta alkoi uusi elämä. Kun hän astui kuolleiden maailmaan, hän osoitti valtansa kaiken pahan keskellä. Ristinkuoleman tappioon kätkeytyi voitto synnistä, kuolemasta ja Perkeleestä.
Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti. (Fil. 2:6–8)
Kristus sanoi: ”Älä pelkää. Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, iäti elävä. Minä olin kuollut, mutta nyt minä elän, elän aina ja ikuisesti. Minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet.” (Ilm. 1:17–18)

oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita,
Kuolema ei voinut pitää Kristusta vallassaan. Raamatun ennustusten mukaisesti hän nousi kuolleista. Viikon ensimmäisenä päivänä opetuslapset näkivät tyhjän haudan ja hämmentyivät. Kun he kohtasivat ylösnousseen Herransa, he alkoivat ymmärtää, mitä oli tapahtunut.
Kristuksen ylösnousemus on voitto kuolemasta. Perkeleen valta on taittunut, eikä kuolemalla ole enää viimeistä sanaa. Kuoleman voittaja vapauttaa meidät myös muista pahan tuhovoimista. Meitä odottaa ylösnousemus ja iankaikkinen elämä.
Taivaaseen astunut Kristus hallitsee kaikkivaltiaan Isänsä oikealla puolella. Emme voi enää nähdä Jeesusta samalla tavalla kuin hänen aikalaisensa, mutta lupauksensa mukaan hän on aina meidän keskellämme. Kristus rukoilee meidän puolestamme. Hän tuntee kipumme ja tuskamme, koska hän on elänyt ihmisen elämän.
Aikojen lopulla Kristus tulee takaisin. Kaikki joutuvat nöyrtymään hänen valtansa ja oikeudenmukaisen tuomionsa alle. Iankaikkisesta kadotuksesta meidät pelastaa vain Kristuksen armo. Kristitty odottaa luottavasti tulevaisuutta ja sitä päivää, jolloin Kristuksen valtakunta tulee näkyväksi.
Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus – mutta hän on kuollut meidän tähtemme, ja enemmänkin: hänet on herätetty kuolleista, hän istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme! (Room. 8:34)
Jos kerran julistetaan, että Kristus on herätetty kuolleista, kuinka jotkut teistä voivat sanoa, ettei kuolleiden ylösnousemusta ole? Jos ei ole kuolleiden ylösnousemusta, ei Kristustakaan ole herätetty kuolleista. Mutta ellei Kristusta ole herätetty, silloin meidän julistuksemme on turhaa puhetta, turhaa myös teidän uskonne.
(1. Kor. 15:12–14)

Ennen kuolemaansa Jeesus lupasi lähettää Pyhän Hengen omiensa puolustajaksi ja opastajaksi. Ylösnousemuksen jälkeen, helluntaina, Jumala vuodatti Henkensä opetuslasten päälle ja täytti heidät armollaan ja lahjoillaan.
Pyhä Henki tuo Jumalan hyvyyden ja Kristuksen rakkauden meidän keskellemme. Ilman eläväksi tekevää Henkeä emme voi uskoa emmekä lähestyä Kristusta. Pakenemme Jumalaa ja käännymme hänestä pois. Pyhä Henki kutsuu meitä ja synnyttää meissä uskon ja uuden elämän. Hän antaa meille Kristuksen kaikkine lahjoineen ja varjelee meidät oikeassa uskossa.
Pyhä Henki on nimensä mukaisesti Pyhittäjä, joka tekee syntisistä ihmisistä pyhiä. Hän avaa sydämemme kuulemaan Jumalan sanan, tuntemaan Kristuksen ja turvautumaan Jumalan lupauksiin. Pyhän Hengen vaikutuksesta ihminen tulee Jumalan armolahjoista osalliseksi, alkaa rakastaa Jumalaa ja lähimmäisiään.
Jeesus sanoi: ”Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.” (Joh. 14:26)
Hengen hedelmää ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. (Gal. 5:22–23)

Pyhä Henki kokoaa kristillisen kirkon ja tekee sen pyhäksi. Kirkko, kristillinen seurakunta, on armahdettujen syntisten yhteisö, joka luottaa Jumalaan ja jossa Pyhä Henki herättää uskon ja rakkauden.
Kirkkoa on sen alkuajoista lähtien kutsuttu Kristuksen ruumiiksi. Se on elävä kokonaisuus, jonka päänä on Kristus ja jonka jäseniksi tullaan kasteessa. Vaikka olemme erilaisia, meillä on yhteinen usko, joka liittää meidät Kristukseen ja toisiimme. Kirkko kuvataan myös äidiksi, joka kantaa meitä sylissään ja huolehtii meistä.
Jumalan sana, kaste ja ehtoollinen ovat kirkon näkyviä tuntomerkkejä. Niitä sanotaan myös armonvälineiksi, koska Pyhä Henki käyttää niitä välittäessään meille Jumalan armon. Kristuksen tahdon mukaisesti kirkko kutsuu ja vihkii sananpalvelijoita hoitamaan armonvälineitä. Sanallaan Jumala sekä tutkii meitä että armahtaa meidät. Kaikkien kristittyjen yhteinen tehtävä on julistaa evankeliumia Kristuksesta koko maailmalle.
Te olette Kristuksen ruumis, ja jokainen teistä on tämän ruumiin jäsen. (1. Kor. 12:27)
Seurakunta on Kristuksen ruumis ja hänen täyteytensä, hänen, joka kaiken kaikessa täyttää. (Ef. 1:23)

Kristillinen kirkko on yksi, pyhä, yhteinen ja apostolinen. Kirkko on yksi, koska sillä on yksi Herra ja yhteinen usko. Kirkko on pyhä, koska Pyhä Henki vaikuttaa sen keskuudessa. Kirkko on yhteinen ja yleinen eli katolinen, koska se on lähetetty palvelemaan Jumalan sanalla kaikkia kansoja. Kirkko on apostolinen, koska se elää Jeesuksen ensimmäisten opetuslasten välittämästä evankeliumista.
Kristittyjen yhteys ei ole tapojen eikä inhimillisten perinteiden samanmuotoisuutta. Sitä ei luo myöskään yhteinen tunne. Yhteytemme perusta on yhteinen usko, johon Pyhä Henki liittää meidät sanan ja sakramenttien välityksellä. Historiansa aikana kristillinen kirkko on jakautunut eri kirkkokuntiin ja yhteisöihin. Jeesuksen rukous, että hänen omansa olisivat yhtä, velvoittaa meidät etsimään keskinäistä yhteyttä uskossa ja rakkaudessa.
Kristillinen kirkko toteuttaa tehtäväänsä keskellä ihmiselämää. Jokaista kutsutaan oman seurakuntansa yhteyteen. Yhteinen usko liittää meidät Kristuksen maailmanlaajuiseen kirkkoon, jonka Pyhä Henki kokoaa kaikista kansoista.
Jeesus sanoi: ”Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut.” (Joh. 17:21)
Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi. (Gal. 3:28)
Pyrkikää rauhan sitein säilyttämään Hengen luoma ykseys. On vain yksi ruumis ja yksi Henki, niin kuin myös se toivo, johon teidät on kutsuttu, on yksi. Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste! Yksi on Jumala, kaikkien Isä! Hän hallitsee kaikkea, vaikuttaa kaikessa ja on kaikessa. (Ef. 4:3–6)

Kristuksen sovitustyön tähden Jumala antaa kaikki synnit anteeksi jokaiselle, joka sitä häneltä pyytää. Jumala ei muistele pahuuttamme, vaan rakastaa meitä lapsinaan.
Kristitty pysyy kuitenkin syntisenä elämänsä loppuun asti. Kaikkien on joka päivä turvauduttava Jumalan armoon, koska kukaan ei omin voimin pääse irti elämäänsä hallitsevasta pahuudesta. Olemme yhtä aikaa kokonaan syntisiä ja kuitenkin Kristuksen tähden kokonaan vanhurskaita eli Jumalalle kelvollisia.
Kun Jumala antaa meille synnit anteeksi, hän synnyttää meissä uuden elämän. Hän vahvistaa uskoamme ja lisää rakkauttamme lähimmäisiin. Meidän ei tarvitse olla toivottomia, vaikka löydämme itsestämme epäuskoa ja pahuutta. Jumala lupaa, että hän jatkaa meissä aloittamaansa työtä.
Ylistä Herraa, minun sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt. Hän antaa anteeksi kaikki syntini ja parantaa kaikki sairauteni. Hän päästää minut kuoleman otteesta ja seppelöi minut armolla ja rakkaudella. (Ps. 103:2–4)
Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi: ”Ystäväni, sinun syntisi on annettu anteeksi.” (Luuk. 5:20)
Jeesus sanoi: ”He saavat syntinsä anteeksi, kun uskovat minuun, ja heillä on oleva paikkansa niiden joukossa, jotka Jumala on pyhittänyt.” (Ap.t. 26:18)
Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. (1. Joh. 1:9)