Tunteet on ihmeellisiä. Siis mistä ne oikeen tulee? En tajuu. Tunti sitten voin olla vihanen koko maailmalle ilman mitään kummoisempaa syytä, ja heti tunnin päästä mulla voi olla NIIN onnellinen olo, että melkeen itkettää, ja mietin vaan, kuinka onnellinen oon, ja kuinka mä tykkäänkään ja välitän kaikitsta mun läheisistä. Sit mä voin tunnin päästä taas olla ihan masis, kelailla kaikkii koulukiusattuja ja kaikkia kuolleita sukulaisia ym. Sit tunnin päästä voi olla taas ihan hämmentyny olo.
Siis ihan sekopäistä!
Miettikää, miten helppoo olis ku ei olis tunteita ollenkaan, ei ois koskaa ollukkaa. Mikään ei tuntuis missää, mut se olis aivan kamalaa!
Ei olis surullinen, ei vihanen, ei masentunu, ei ahdistunu,
ei onnellinen, ei ilonen..
Mikään ei tuntuis miltään.. Kaikki olis vaa sellasta tasapaksua usvaa, missä laahustaa.
On tää sitten vaikeeta