IRC-Galleria

Sanat turpoo niinku ne ois kyllästetty hiival/
tääl tais olla jo sillonki populaa ku suomi putos puusta/
dna:t saa viimestää vaik sit ku kaivaa haudast ja raapustaa luusta/
siihe asti pysyy pää kii, vaik käytettäs kidutust kuulusteluissa/

kulutan penkkii, jumitan kohta itseni hengiltä/
ei betonihelvetis kivi vierähä mun sydämmeltä/
kyynel ei maistu paremmalta, koen sen raaempana/
vaik se o jo taaempana, muistot suonis karvaina/

joku sano et aika kultaa ne, tai sit suolaa
haavat o haavoi, tääl eletää ja tänne kuollaa/

astun sisää uuteen maailmaa, jossa vanhaa poltetaa/
teollistunu inkvisitio jahtaa mua niinku noitaa/
¨siinä sivussa pitäs massit kotii ja lapsi hoitaa/
vaikee täyttää toiveet pelkällä tyhjäl, ku ei oo, ku ei oota/

tyhjyyden tunteen täyttää, ku käräyttää tai piikittää/
joo oli piikit lihassa nyt niis ei oo arpii vaa/
ja ne tulee kauan mua viel satuttaa, muistuttaa/
mut sit ku tahtoo niin ne voi ressul unohtaa/

vaarallinen on tie, se kapeeksi josai välis vie/
älä leiki tulella, jos oot valeltu bensalla sie/
valittavana haaveet tai tarpeet: kumman otat?/
oman elämänsä sivusta seuraajii katsomossa/

friikkisirkuksee vippi liput, aitiossa
jossa istutaan sanatonna, atomi aikoina

totuus ei sussa itess’, se ei oo sun sydämmessä/
se ei oo siinä mitä sä näät sun ympärillä/
se o numeroina kellotaululla, korttien leimasimilla
istu nyt vittu! alas ja rauhotu...viimesellÂ’ sillalla/

itkin alleni meren jota seilaan......
sekotin siihen kaiken, josta itseäni peilaan
myöhästyn töist, mua moititaa, teen sen kahesti mut unohetaa
heitetää siihen ihmis roskamattoon, johon nii moni kompastuu

välil tuntuu ettei jaksa herätä, ei ees ilosee äänee/
se pelottaa ku on kuosannu viikon, eikä käsi ees tärise/
oon varmaa matkal huipulle, ei täälä tosiaa tuule/
pelkän yksinäisyyden talven viimassa kuulen/

ei täälä kukaa toisiaan kuule
pelkän kaksinaismoralismin tuulessa tunnen
valveunesta sireenin ääneen havahdun
ja seireenin ääneen tuudittaudun...

ja tietäjät varmaan sen just omas tiedossaan tietää
et on vaikeeta mustaa valkosella alkaa kieltää

kiertää kehää, nähä enemmän puut metsältä
hinkkasin just elämän viivan vittuun mun käsistä