IRC-Galleria

Maanantai 19.6.

Kiotossa hengailua en kiireiden takia voinut jatkaa kahta yota pitempaan, silla tanaan tuli Gyururun sinkku myyntiin. Oli siis paastava Tokioon levya ostamaan, jonka mukana saattoi voittaa lipun seuraavan paivan konserttiin. Pakkasin kamani ja lahdin kavelemaan Kioton juna-asemaa kohti. Vaikka aurinko ei paistanut, niin hiki kirposi otsalle kosteasta ja kuumasta ilmasta.

Juna-asemalla kavin vaihtamassa suomesta ostamani junalipun vaihtolapun Japan Rail Pass -lippuun, jolla paasen kolmen viikon ajan reissaamaan shinkanseneilla (ei Nozomi-linjan) ja JR:n omistamilla muilla junilla.

Seuraavaksi menin hankkimaan paikkalipun junaan ja 20 minuutin paasta luotijuna lahtikin matkaan kohti Tokioa. Maisemat vaihtuivat hyvaa tahtia, vaikka vauhtia ei sisalta kasin niin tajuakaan. 2 tunnin 43 minuutin paasta 513,6 kilometria pitka matka oli ohi.

Sitten alkoikin ihmettely. Ihmista riitti valtavan kokoisella asemalla. Hetken ihmettelyn jalkeen loysin informaatiopisteen, josta sain Tokion kartan, mutta kaytannossa lahes hyodyton. Tokio on kuitenkin melko laaja alue ja kaikki kartassa oli pienta piiperrysta. Linjakarttaankin oli merkitty joka ikinen juna- ja metroasema, eika sen sekamelskan tulkitsemisesta jarkiajassa tahtonut tulla mitaan. Otin suunnaksi Shibuyan, koska tiesin Gyarurun levyja myyvan Tower Recordsin sijaitsevan siella.

JR-passilla paasin myos paikallisjunissa kulkemaan ilmaiseksi. Yksikaan juna ei tosin kulkenut suoraan Shibuyaan. Ensiksikin piti arpoa mihin junaan hyppaan, kun ei tahtonut olla hirvean selkeasti mitaan merkittyna. Onnistuin kuitenkin lahtemaan aina oikeaan suuntaan ja vaihto toiseen junaan Shinjukussa tapahtui ilman ongelmia.

Shibuyassa oli taas olo kuin kuutamolla. Ihmisia vilisi sinne ja tanne, eika minulla ollut alueesta mitaan tietoa ja rinkka painoi selassa. Jatin rinkan asematunnelin maksulliseen kaappiin ja lahdin etsimaan internetkahvilaa. Se loytyi yllattavan helposti. Tama paikka oli kaikista mangakahviloista kaikkein pahein. Pariin kerrokseen rakennettu, tyylikkaasti mustaan sisustettu, Shibuyan sydammessa sijaitseva mangakahvila oli taas niin <3. Olisi tehnyt mieli jaada sinne asumaan, mutta 420 jenin tuntitaksalla se ei olisi kovinkaan mahdollinen ratkaisu. Sain ongittua tiedon lahella sijaitsevasta Tower Recordista ja toisella puolella kaupunkia olevasta hostellista.

Seuraavaksi suuntasin Tower Recordsille. Siella ihmettelyjen jalkeen ostin Gyarurun DVD-CD-paketin ja menin arvontaan oikeuttavan lipun kanssa kaivamaan arpalaatikosta muovipalloa. Pallon vari oli punainen ja se oikeutti minut Gyarurun konserriin. Juuri tata olin tullut hakemaan. Sain valita klo 17 ja 19 naytoksista toisen, johon viela arvottiin paikkanumero. Valitsin myohemman, koska olin sopinut parin japanilaisen kanssa tapaamisen seuraavalle paivalle klo 15. Kyllapa oli hyva fiilis kavellessa takaisin asemaa kohti.

Asemalla tulikin sitten ongelmia. En meinannut loytaa millaan kolikkokaappia, jonne rinkkani jatin. Pitkan kiertelyn ja parin kyselyn jalkeen loysin maaranpaahani ja lahdin etsimaan reittia Minowassa olevalle hostellille. Paikallisjunien sekavuus oli jalleen hermoja raastavaa ja paatin kulkea koko matkan metrolla, koska kuitenkin joutuisin viimeset pari pysakkia metrolla kulkemaan. Metro oli jo huomattavasti selkeampi ihmisen kasityskyvylle.

Minowan asemalta reilun 5 minuutin kavelymatkan paasta loytyi hakemani hostelli, josta onnekseni loytyi viela yksi vapaa peti kolmen hengen huoneesta. Hintaa oli 3500 jenia. Tama tulikin vahan kalliimaksi yopymiseksi, mutta huoneesta sattui viela loytymaan DVD-soitin ja mullahan oli uunituore Gyarurun DVD-levy mukanani. Viimeksi olin harjoitellut Suomessa viikko sitten Boom Boom Meccha Macchon parapara-askelia ja mahdollisuus opetella askelia hostellilla koitui suureksi ilokseni. Huonekamppiksiakaan ei nakynyt ollenkaan, joten paasin treenaamaan biisia pitkalle yohon.

Melko hyvaa tuuria on koko paivan pitanyt. Kuulin hostellin respassa viela, etta toinen kamppiksistani on Suomesta. Onko tama jatkoa tuurilleni, vai pitaako onnea jotenkin kompensoida huonolla tuurilla?

.

.

Tiistai 20.6.

Aamulla tutustuin suomalaiseen kamppikseeni ja vaihdoimme vahan Japani-kuulumisia. Emme hirvean pitkaan kerenneet kuitenkaan juttelemaan, kun minulla oli jo suhteellisen kiire takaisin eilisesta tutulle Shibuyassa sijaitsevalle Tower Recordsille ostamaan Gyarurun levya kaverille Suomeen.

Reilun puolen tunnin metromatkan ja levyn ostamisen jalkeen menin tuhlaamaan aikaa edelliselta paivalta tuttuun torkean hienoon mangakahvilaan. Heti sielta menin metropysakin kolmannen uloskaynnin luokse odottamaan paria japanilaista, joiden kanssa olin sopinut tapaamisen. Heita tulikin sitten kolme, jotka kaikki olivat jollakin tavalla tuttuja Kuhmosta parilta viime kesalta.

Japanilaiset ehdottivat, etta menisimme Asakusaan katsomaan buddhalaista temppelia. Se sijaitsi toisella puolella Tokioa. Olin vahan epailevainen miten kerkeaisimme siella kaymaan, kun minun pitaisi olla reilun kolmen tunnin paasta takaisin Shibuyassa Gyarurun konserttia katsomassa. Heidan mielestaan kerkeaisimme hyvin, joten metromatka Asakusaa kohti alkoi. Jotenkin tuntui turhalta kulka Minowasta Shibuyaan, sielta Asakusaan ja tarkoituksena tulla takaisin Shibuyaan. Varsinkin, kun Minowa ja Asakusa ovat hyvin lahella.

Asakusassa oli pitka perinteikas kauppakatu, joissa vahan turhan monessa oli myytavana turistikraasaa. Vanhat rakennelmat ja temppeli olivat todella hienoja. Ihailujen jalkeen menimme syomaan sivukadulla olevaan ravintolaan. Jostakin mielipuolisesta syysta vasta nyt join ensimmaista kertaa alkoholia Japanin maaperalla oluen muodossa.

Heti syonnin jalkeen olikin lahdettava metrolla takaisin Shibuyaan. Kerkesin juuri taydellisesti paikalle. Kaverilleni ostaman levyn mukana voitin toisen paikan Gyarurun konserttiin, jossa oli huomattavasti parempi paikkanumero. Sen avulla paasin ihan eturiviin. Vahan ahistavaa oli kuitenkin istua kahden reilusti paalle 40 vuotiaan ukon valissa. Suurin osa yleisosta oli ehka minun ikaisia jatkia. (Linksun takaa loytyy tietoa Gyarurusta: http://wiki.theppn.org/Gyaruru )

Lopulta koitti suuri hetki ja Gyarurun jasenet saapuivat lavalle. Ennen tanssia he heittivat pitkaan lappaa, enka mina luonnollisestikaan ymmartanyt tasan yhtaan siita. Pitkan hopottelyn jalkeen alkoi tanssi. Oli todella mahtava fiilis seurata upeaa parapara-tanssia vain 2,5 metrin paassa tytoista. Amimi ja Sonene tekivat pienen mokankin, mutta hauskaahan se oli.

Boom Boom Meccha Maccho -biisin jalkeen tuli jalleen lappatuokio ja heti peraan he esittivat toisen biisin, jota en ollut koskaan kuullut tai nahnyt. Lopuksi oli viela kattelytilaisuus, jossa jokainen yleisosta paasi kattelemaan tyttoja ja vahan juttelemaankin. Pitihan minunkin kavasta pari sanaa sanomassa englanniksi. Kylla ne tytot osasivat faneistaan huolehtia. Niin hymyilivat, juttelivat ja vilkuttelivat pohottyneille ukoille - ja luonnollisesti minullekin.

Keikan jalkeen suunnistin jalleen kerran laheiseen mangakahvilaan, josta reilun tunnin hengailun jalkeen lahdin kiertelemaan Shibuyaa. Ennen poistumistani paikalta istuskelin maailman vilkkaimmaksi kutsutun tienristeyksen, Center gain, edustalla kaikkien jattinayttojen alla. On se vain niin kaunis paikka.

Minowan hostellille mennessa kavin viela syomassa ensimmaisen kerran raamen-nuudeleita. Lopulta hostelli paastyani totesin respan menneen jo kiinni. Eihan siina mitaan muuta, mutta tavarani olivat huoneen vaihdon takia nyt respassa lukkojen takana, eika minulla ollut avainta uuteen huoneeseen tai mitaan hajua mika se edes oli. Onneksi respan ikkunaan oli jatetty lappu, jossa kerrottiin huone ja peti. Ovikin oli auki, kun siella asui moni muukin.