IRC-Galleria

Sunnuntai 17.6.

Aamulla herattya ja syotya pikanuudeleita, annoin avaimen pois ja jatin tavarani tiskin taakse kaupunkikiertelyn ajaksi. Ensimmaisena kavelin jo melko vakiopaikaksi tulleeseen mangakahvilaan Nambaan.

Parin tunnin koppi-istumisen jalkeen menin Namban asemalle, jossa minun oli tarkoitus tavata Maiko, jonka kanssa olin edellisena paivana sopinut tapaamisen puhelimessa. Han oli tullut autolla, joten jatkoimme silla matkaa. Kavimme hakemassa sen tosi siistista parkkihallista. Auto ajetaan hissiin, josta se siirretaan automaattisesti pinoon. Ei tarvitse vaivautua ainakaan ajelemaan ohuita kaytavia pitkin ja sarhaamaan olemattoman kokoisiin karsinoihin. Aluksi oli tosi friikin tuntoista istua autossa pelkaajan paikalla vasemmalla puolella.

Suuntasimme Etela-Osakaan, jossa menimme syomaan soba-nuudeleita. Talla kertaa opettelun kanssa paasin melko helpolla, kun pystyin ottamaan suoraan mallia Maikolta ja kysymaan epaselvassa tilanteessa neuvoa. Kylla ruoka maittoi ja lahdimme autolla takaisin pohjoiseen.

Tarkoitukseni oli karistaa Osakan polyt jaloista ja suunnata junalla tai bussilla Kiotoon. Haimme tavarani hostellilta ja Maiko heitti minut juna-asemalle, jonne ilmeisesti hanellakin oli tarkoitus menna. Junalippu maksoi 330 jenia eli ei todellakaan paha hinta Suomeen nahden.

Noin tunnin junamatkan jalkeen etsin asemalta turisti-infon. Tarkoitukseni oli saada tietoa mangakahviloista ja sentoista. Saan lajan paperia mukaan niista plus nahtavyyksista ja busseista. Seuraavaksi suuntaan laheiseen sentoon, jossa ei todellakaan osattu yhtaan englantia. Menin miesten pukuhuoneeseen ja siella joku rupesi jotain kyselemaan minulta japaniksi. Ymmarsin sanojen valista sanan "otoko" eli mies. Sanoin muutaman sanan englantia ja he varmasti aanestani saivat paateltya minun olevan mies. Sen jalkeen homma meneekin ihan saatamiseksi. En tieda yhtaan miten pukuhuoneessa tuli toimia. Miehet kayvat kutsumassa sentoon pitajan ja han yrittaa jotenkin opastaa minua. Lopulta olen valmis menemaan pesupuolelle, josta loytyi useampia altaita. Onneksi tiedan jotain sentoista, enka heti ensimmaisena mennyt pulikoimaan niihin, vaan peseydyin huolella. Sitten vain kokeilemaan minkalaista vetta altaista loytyy. Oli kylmaa, lamminta, kuumaa ja poreallasta. Loytyipa sielta viela saunakin. Nayttipa olevan viela "Finrando no sauna".

Pitkan pulikointisession jalkeen lahdin kavellen kohti keskustaa etsimaan mangakahvilaa. Asemalla saadusta listasta valitsin halvimman, jota ei tahtonut millaan loytya. Kysyin neuvoa ravintolan edessa olleelta mainostajalta. Han neuvoi minut viereiselle kavelykadulle, josta sita ei kuitenkaan loytynyt. Mietiskelytauon aikana joku hyvaa englantia puhua tytto tuli kysymaan voiko han auttaa. Palasimme jonkin matkaa, jossa etsiskely alkoi. Han osasi osoitteen perusteella nayttaa paikan suunnilleen ja lopulta loysimme portaat kellariin, jossa sen olisi pitanyt olla. Siella oli kuitenkin joku ravintola, jonka tyontekija sanoi meille, etta silla paikalla on joskus ollut mangakahvila. Valitsin listaltani seuraavan, joka oli todella lahella. Sen loytamiseen en enaa apuja tarvinnut. Neuvojani oli kaupungilla jakamassa free hugeja, joten halasimme ja hyvastelimme toisemme. Todella hyvaa palvelua, apua tullaan tarjoamaan ilman kysymista ja saa viela halinkin kaupan paalle.

Mangakahvila oli suurin tahan mennessa olleista. 10 tunnin paketti maksoi vajaa 2000 jenia + minun piti ostaa 300 jenin hintainen vierailijalippu. Samaan hintaan olisi voinut rekisteroityakin, eika enaa koskaan olisi tarvinnut maksaa 300 jenin lisahintaa, mutta en voinut tehda sita, koska en asu Japanissa. Tasta paikasta loytyi hieman tilavampi koppi, jossa nahkapenkista sai nostettua jalkatuen. Ilmaistarjoilupuolelta loytyi normaalien limpparien, kaakaon ja teen lisaksi pehmista ja ainakin miljoonaa erilaista kahvia. Kahviosasto piti jattaa tietenkin kokonaan valiin, kun en semmoisia myrkkyja juo.

Hetken surffailun jalkeen rupesin nukkumaan. Hyvan nukkumisasennon loytaminen olikin sitten vahan hankalaa.

.

.

Maanantai 18.6.

Herasin varhain aamulla en niin hyvin nukkuneena. En ole kovinkaan tottunut nukkumaan penkilla, joten uni oli melko katkeilevaa. Kavin tilaamassa tiskilta jotain aamupalaakin, joka toimitettiin koppiini. Riisia, kalaa ja misokeittoa irtosi 350 jenilla. Koko reissulle hintaa tuli 2910 jenia, kun tulin olleeksi hieman yliaikaa.

Valittomasti poistumisen jalkeen lahdin etsimaan netista loytamaani hostellia joen toiselta puolelta. Sade haittasi fiilistani melkoisesti, mutta onneksi se ei hirmuisen suuri ollut ja hostellikin oli lahella.

Kirjauduin sisaan jo aamuvarhain, vaikka varsinainen kirjautumisaika ei ollut viella lahellakaan. Ilmeisesti asukkaiden vahainen maara mahdollisti taman. 2500 jenia yosta todella lahella keskustaa ei ole ollenkaan paha.

Suunnittelin paivan tekemisia jonkin aikaa, eika hirmuista hinkua ollut suuremmalle kiertelylle sateen takia. Hostellista poistuessani sain matkaani hostellin puolesta sateenvarjon, etten ihan kastuisi.

Otin maaranpaaksi Kiyomizun temppelin. 300 jenin hintaan paasi kiertamaan temppelialuetta, josta avautui kivat nakymat kukkulalle ja alas kaupunkiin. Sadekin raukesi sopivasti ja oli todella hyva kierrella. Ennen tanne paasya olin ajatellut, etta sateen takia ei varmaan hirveeta tungosta ole, mutta kylla siella populaa riitti.

Palatessani kavin matkan varrelta ostamassa ruokaa, jota menin hostellille tekemaan. Pidemman aikaa siella oltua paatin viela tehda kavelymatkan keskustaan. Talla kertaa sain rauhassa katsella ymparilleni ilman ylimaaraista repun aiheuttamaa painolastia. Keskustassa nakyi todella paljon nuorta vakea muotihepeneissa.