Sielä oli jättemyckepaljon ihmisiä, täysin tohinoissaan.
Ajattelimpas itsekkin eksyä massan sekaan, tekemään kerrankin toisaalta jotain kehittävää.
Niimpä me sitten kaikki ihanaiset abit koristelimme koulun yhdessä. Toiset voisivat kuvailla sitä sanalla: Sotkimme. Tietenkin jokaisella on ja saa olla omat mielepiteensä meidän näkemyksestä taidetta kohtaan.
Hassunhauskaa oli, ja saimme jopa jotain aikaiseksi.
Koulu oli hyvinkin mielenkiintoisen ja hassun näköinen. Miksei niin voisi olla aina?
Silloin sielä voisi jopa viihtyäkki nykyistä paremmin.
Hyvinkin moni oli tullut jo aikaisin 'aamulla' jättää pienten kätöstensä jälkiä ympäri koulua.
Minähän taas tunnetusti tuli myöhemmin kuin kaikki muut
Loppuillasta olimme kaikki väsyneitä ja loppujen lopuksi, kait hyvinkin tyytyväisiä lopputulokseen. Tosin, minähän en sielä paljoa tehnyt. Olipas yllätys.
Mutta kuitenkin pidin paljon muitten aikaansaannoksista.
Elina sitten heitti minut ja Josen tänne meille, ja tapahtui meikäläisellä pikainen vaatteiden vaihdos. Tämän jälkeenkin puhelin äänteli kummallisesti ja jokin outo ääni ilmoitti olevansa meidän pihassa. Hämmästyin tätä, ja pitihän minun nyt käydä tarkistamassa, mikä oli homman nimi. Kummalliseksi ääneksi paljastui Anna. Loikkasimme siis Josen kanssa amiscorollan kyytiin, ja niin rakas veljeni kyyditsi meidät pikaisesti käymään Teijan luona. Piti hakea lippis tätä päivää varten.
Sen jälkeen päädyimmekin Josen kanssa (jotenkin mystisesti) Nettariin.
Tarkoituis oli käydä yhdellä, niinkuin aina.
Mutta ainahan se menee niin, että sitä innostuu ja miksei siis kurkusta valu alas toinenkin. Jopa kolmas. Sellasiakin vahinkoja on joskus päässyt käymään.
Istuimme siis Nettarissa Josen kanssa. Kahdestaan. Ja tottahan toki meillä oli mukavaa<hymy>
Siitä nyt ei ole epäilystäkään.
Nettarissakin oli teemapippalot. Edesmenneen ystävänpäivän kunniaksi.
Tarjottiinpas meille sydämiäkin. Uskaltauduimme sanomaan 'Ei kiitos.' Ja niin kapusimme parin myrkyllisen lasin kanssa ylös istumaan ja viettämään iltaa.
Ja parin lasillisen jälkeen, kiltisti kotiin nukkumaan, että jakso täksi aamuksi ylös.
Sitten koittikin tämä ihanainen päivä, johon heräsin taas kummallisiin ääniin.
Tällä kertaa soittaja ei ollutkaan Anna, vaan Jose.
Heräsin jossakin välissä (kuten hyvin todennäköistä on) ja pistin itseni lähtövalmiiksi.
Amismaisuuteenhan ei tarvi sen pahemmin paneutua.
Joten haalari niskaan ja menoksi. Haimpas siinä sitten 'koulumatkalla' Teijan ja Annan.
Niin me yhdessä matkasimme Etelänummen koululle viettämään hauskaa päivää.
Pääsimme koululle vihdoin ja viimein,rankan matkan jälkeen, ja samantien alkoi tentti, että missä olin ollut koko aamun. Vastasin että sielä sun täälä, eli siis kotona.
Muut abit ihmettelivät miksen ollut aamulla aikaisin riehumassa ja pahoinpitelemässä itseämme alempia. Olipas kiltisti kirjoitettu.
Salissa sitten alkoi tapahtua noin kymmenen aikaa. Pietarsaaren lukio kokoontui paikalle.
Ja tämän jälkeen paikalle saapuivat myös opettajat.
Abien huudot ja kommentit valloittivat koko salin.
Ohjelma taisi alkaa diplomien jaolla. Ellei muistini nyt aivan pahasti petä.
Jokainen, joka diplomin oli ansainnut, sen myös sai.
Tämän jälkeen ohjelmassa oli opettajien Fröbelin Palikoiden -sutsisatsisatsa-tanssi, johon pääsi mukaan: Tiina, Teija, Marjut, Perhiö ja Harri. Teija ja Harri innoistuivat tanssista kunnolla, ja tämä on myös todistettavissa tuolla kuva-arkistossa.
Sitten otimme selvää, mitä opettajat olivat tehneet viime viikonloppuna noin neljän aikaa yöllä.
Se oli typerän, mutta kuitenkin niin hauskan näköistä.
Kaiken tämän jälkeen oli vuorossa meidän mahtava abivideo.
Video sisälsi hauskoja kohtia enimmäkseen, pari kohtaa oli kuivahtavaa. Mutta ei se maailmaa kaatanut kuitenkaaan <jännä>
Kun kaikki oli ohi salissa, matkasimme pukuhuoneeseen ja pistimme itsemme valmiiksi hetken päästä alkavaa rekka-ajelua.
Hauskaa oli ajella ympäri kaupunkia ja kierrellä kouluissa heittelemässä pienoisille lapsosille karkkia. Harmi vaan kun omat karkit loppui kesken.
Enkä ainakaan myönnä, että niitä olisin syönyt ennen tätä päivää. Yhen taisin maistaaa!Loppujen lopuksi kaikki olimme hyvinkin jäässä rekan lavalla, ja noin puoli yhden aikaan palasimme takaisin koululle, kun jotkut meistä oli lähdössä abiristeilylle.
Harvat meistä sitten jatkoi matkaansa vielä Ruusulehdon koululle ja Purkkarille.
Me muut sitten kiltisti aloitimme siivouksen koulussa. Niin me siivosimme kiltisti, ja kun oli valmista, häivyimme vähin äänin. Olimmehan pitäneet kuitenkin aikamoista ääntä rekassa olessa.
Mutta kylmyydestä ja äänen menettämisestä huolimatta, meillä oli hauskaa.
Ja nyt voimme 'nauttia' antoisasta lukulomasta, johon sisältyy hyvinkin paljon lukemista ja kotona olemista
Toiset lähtevät keväällä, valkoisen lakin saatuaan, mutta minä jään.
Enhän minä nyt voi noin vain hyljätä koulua. PItäähän minun sielä loppuun asti olla
Tai ainakin niin kauan että sen valkosen lakin saan vielä jonain päivänä päähäni
Siihen asti nautin koulusta enemmän kuin koskaan! Ja pyh!
Pitäkääs hauskaa!
