IRC-Galleria

Olipa kerran mies ja nainen, jotka kovasti toivoivat perheeseensä toista lasta, jota heille ei kuitenkaan näyttänyt suotavan. Pitkään he rukoilivat ja toivoivat, kunnes eräänä päivänä tuo toive kävikin toteen ja perheen äiti tuli raskaaksi.

Oli kulunut puoli vuotta ja perhe oli saanut myös uuden naapurin, salaperäisen mustatukkaisen miehen, joka vaikutti jonkinlaiselta tiedemieheltä. Kyseinen mies eleli vain kymmenen metrin päässä kivisessä tornissaan eikä paljon liikkunut ulkona.

Eräänä päivänä perheen isä kuljeskeli pihallaan ja katseli naapurinsa kasvimaata, jonka porkkanat näyttivät houkuttelevan luokseen. Niinpä mies lampsi yhtään häpeämättä naapurinsa pihalle ja poimi pari porkkanaa.

Saman tien tornista syöksyi kuitenkin itse naapuri, joka katseli tulisilla vihreillä käärmemäisillä silmillään tunkeilijaa ja sähähti: ”Sinä maksat minulle noista.” Mies katseli vavisten naapuriaan ja sanoi ääni väristen: ”Mutta miten? Vaimoni on vain köyhä ompelijatar ja minä puunhakkaaja.”

Käärmesilmäinen mies nakkeli niskojaan ja sähähti uudelleen: ”Vaimonne on raskaana. Olen nähnyt. Te annatte minulle lapsen.” Mies vaipui maahan sanoen: ”Ei.. Mitä tahansa muuta, mutta ei lastamme.”

Käärmesilmä ei muuta sopimusta suostunut asiasta edes kuulemaan, joten lapsi luovutettiin heti syntymän jälkeen hänelle. Perhe pelkäsi lapsensa joutuvan joksikin koe-eläimeksi, mutta toivoi täydestä sydämestään, että hän saisi hyvän kohtelun.

Kului viisitoista vuotta ja perheen isä ja äiti ehtivät vaipua iänikuiseen uneen. Perheen esikoinen, Itachi, toimi isänsä sijaisena puunhakkaajana ja asusteli edelleen samassa talossa tietämättä mitään naapurissa olevasta pikkuveljestään.

Sattuipa kuitenkin niin, että kerran pihalla kulkiessaan Itachi huomasi tornin liepeillä seisoskelevan naapurinsa, joka huusi ylös: ”Sasuke, Sasuke, heitä alas hiuksesi!”. Ainoasta tornin ikkunasta joku heitti alas tumman hiuspalmikon, jota pitkin käärmesilmä kapusi innokkaana ylöspäin. Itachi katseli päätään raapien miehen touhuja, kunnes hän viimein katosi ikkunasta tornin sisälle.

Näky oli kummallinen ja häiritsevä, joten eräänä yönä Itachi itse hiipi käärmesilmän pihalle ja huusi samat sanat saaden vastaukseksi tumman hiuspalmikon. Itachi tarttui siihen ja kapusi ylös torniin. Ylös päästyään hän näki palmikon omistajan, joka hämärästi muistutti Itachia itseään, mikä hämmensi hänet tyystin.

Samaan aikaan paikalle ryntäsi kuitenkin käärmesilmä hyvin tuohtuneena ja käski sähisten Itachia poistumaan hänen kodistaan. Itachi seisoi kuitenkin yhä hämmentyneenä paikoillaan katsellen melkein peilikuvaansa näyttäviä kasvoja. Viimein hän muisti: kaukaa lapsuudestaan, kun hän oli vain kuuden vanha, hänellä oli pikkuveli! Itachi muisti ja hymy levisi hänen kasvoilleen.

Käärmemies lopetti sähimisensä säikähdettyään pelinsä olevan ohitse. Hän menettäisi Sasuken. Pikku orjansa, joka oli viihdyttänyt häntä kaikki illat tarinoillaan. Tähän käärmemies ei aikonut kuitenkaan suostua, vaan ryntäsi kohti Itachia voimalla. Hänen pahaksi onnekseen Itachi seisoi juuri kapuamansa ikkunan edessä ja vaistoliikkeen tehdessään käärmemies lensikin suoraan ikkunasta alas.

Sasuke katsoi hänen peräänsä kauhistuneena pidellen kättä suullaan. Itachi huomasi hänen pelkonsa, joten yritti rauhoitella: ”Kuule, ei hätää. Isoveli on tässä ja tulee aina olemaan. Kaikki on ohi nyt. Et kuulu tänne. Paikkasi on minun luonani.”

Sasuken omaksi suureksi ihmeeksi hän jollain tavalla uskoi Itachia ja hänen sanojensa olevan totta. Hän myös oli aina tuntenut, ettei hän kuulu tuohon torniin ja viimeinkin joku tuli kertomaan sen hänelle.

Itachi katseli hiljaisena pikkuveljensä mietteliästä ilmettä ja tiesi hänen käyvän päässään ankaraa taistelua yrittäessään muistaa jotain lapsuudestaan, mikä todistaisi hänellä olevan isoveljeä.

”Ei sinun tarvitse muistaa. Tehdään uusia muistoja.”, sanoi Itachi lempeästi ja jatkoi: ”Ja nuo sinun hiuksesi..Ne ovat aivan liian pitkät, mutta niistä tosin on jotain hyötyäkin.” Itachi käänteli päätään ympäri huonetta ja näytti etsivän jotain. Viimein hän huomasi pöydällä sakset ja otti ne käteensä. Pikaisella otteella hän leikkasi pikkuveljensä ylipitkän palmikon pois kiinnittäen sen katossa olevaan tukipalkkiin kiinni.

Näin palmikosta saatiin köysi, jolla veljekset laskeutuivat turvallisesti alas tornista. Veljekset ostivat käärmesilmän tontin kasvattaakseen tiluksiensa pinta-alaa ja purkivat tornin. Tilalle he tekivät suuren kasvimaan, jota yhdessä hoitivat onnellisina tehden Itachin lupaamia uusia muistoja.