Kävelin varovasti portaat ylös. En viitsisi mennä vielä ruokailemaan, paperin pitäisi olla siellä. Toisin sanoen ei pystyisi keskittymään syömiseen, kun voisi olla iloinen ja syödä samaan aikaan!
Se lähestyi. Vihdoinkin.
Avasin laatikon ja valitsin oman paperini. Kirjekuori oli hieman taitettu. Sisältöhän se tärkein oli loppupeleissä. En viitsinyt pitää itseäni enää yhtään jännityksessä. Levottomuuteni näkyi jo minusta ulos!
Avasin sen heti, äänen kerran hiljaa sanoen: "TOIVOTTAVAST". Ja sitten heti näin sen. Katoin sitä kuin se ei voisi olla paperini. Luin nimen. Minä ja minulle se oli.
Luisuin pois ja tartuin lähipiirissä olevasta rautatangosta kädet viiruisina ja silmät pelästyneinä. Opettaja käveli ohi. En silti pystynyt olemaan normaali, en ehtinyt lainkaan. Aika meni liian nopeasti.
Siinä meni aikaa ennen kuin tunti jatkui. Hain äkkiä kamani luokasta ja poistuin toivottaen hyvää viikonloppua. Enkä katsonut enää taakseni, vaikka katseet puukottivat selän verille.
Se oli siinä sitten. Ei minusta ollut parempaan. Mutten silti pystynyt enää jäämään aloilleni. En pystynyt siellä niin kovaan tunnepurkuun, joten pakenin koulusta. Lyyhistyin uudestaan päästyäni perille.
Uusimmat blogimerkinnät
- [Ei aihetta] 26.02.
- Niiiiiisan 23.02.
- [Ei aihetta] 21.11.
- : 3 26.10.
- Oooh 22.09.
- luwh....... 21.08.
- Koska joo kaikilla kielillä <3 28.04.
- Jottei sun Missee tai Mustii käytettäs ko... 23.04.
- Never Give Up 19.04.
- Mmm 19.04.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2014 (2)
- ▶ 2013 (12)
- ▶ 2012 (84)
- ▶ 2011 (661)
-
▼
2010 (924)
- ▶ joulukuu 2010 (88)
- ▶ marraskuu 2010 (95)
- ▶ lokakuu 2010 (84)
- ▶ syyskuu 2010 (46)
- ▶ elokuu 2010 (50)
- ▶ heinäkuu 2010 (73)
- ▶ kesäkuu 2010 (155)
- ▶ toukokuu 2010 (79)
- ▶ huhtikuu 2010 (47)
- ▶ maaliskuu 2010 (51)
- ▶ helmikuu 2010 (89)
- ▶ tammikuu 2010 (67)
- ▶ 2009 (1049)
- ▶ 2008 (311)