Mulle iskee toisinaan keskellä yötä
yksin ollessani ihan tajuttomia
pelkotiloja.
Yleensä ne iskee silloin kun sammutan valot
ja menen makaamaan sänkyyn
tarkoituksenani alkaa nukkumaan.
Luulen, että joku joka ei aina olisi näin
uskomattoman väsynyt kuin minä,
ei ehkä saisi niiltä pelkotiloilta nukuttua.
Nyt on taas yksinolemis-pikkutunnit
jälleen meneillään ja menin äsken
kammottavan nälän ajamana keittiöön
lämmittämään itselleni ruokaa.
Olin aikaisemmin päivällä kuunnellut
Kaucas-yhtyeen kappaletta
Kaikki Kaukana.
Siinä kovin hiljaisessa ja
hämyisesti valaistussa keittiössä
puuhaillessa keittiön ikkunasta
heijastui tämän tästä omia
liikkeitäni.
Ja silloin se iski.
"varjona seinissä/
häilyn tässä hektisessä seitissä/
en muista eilistä/
nään ainoastaan itseni selin peilistä"
Tajusin yhtäkkiä kuinka jumalattoman
pelottavaa olisi nähdä itsensä selin
peilistä.
Onko kukaan muu ikinä ajatellut asiaa?
Että jos vaikka yhtäkkiä heräisi
jossain, ja ensimmäiseksi näkisi
itsensä selin peilistä..
Ja jos kukaan ei ole ennen ajatellut,
niin antakaapa ajatus aiheelle ja
kertokaa miltä kuvitelma tuntui?
Kaikille helpotukseksi haluan vielä
lisätä, että olen melko uskalias
ja rohkea kohtaamaan omia pelkojani.
Eli tämäkään uusi kokemus ei syössyt
minua minnekkään ahdistuneisuuden
alhoon tai jähmettänyt tuijottamaan
pimeää keittiön ikkunaa.
Friikkasin parin sekunnin ajan jonka
jälkeen pakotin itseni jatkamaan
toimintaa normaalisti.
Ikkuna on ohitettu, kuivat sarvimakaroonit syöty.
Touché, pikkupirut.
np: Kaucas - Kaikki Kaukana