IRC-Galleria

ja yöavautumiset jatkuu.

meil oli koululla tänään halloweenpippalot.
jostain kumman syystä meikä ja Krappis
aka Lorenzo
aka Grabbler Jan
aka Ketsubimaju
oltiin määrätty SK1B:n vastaaviksi ko. juhlaan.
ja juttuhan meni näin:

oli maanantai joku pari viikkoo sitten.
oltiin koulun bändikämpällä treenaamassa ja paikalle
tuli pari tyttöä (ilmeisesti Maxa-Antin kutsumina).
heistä meidän luokalta oleva mari, sanoi siinä
soitantojen lomassa seuraavasti:
"hei, eero ja jan, muistakaa sitten huomenna
se halloweenkokous puoli kuusi!"
ilme eeron ja janin kasvoilla --> Ö_o
"anteeks?"
"niin niin, tehän lupauduitte meidän luokan halloweenvastaaviksi."
"niin koska?"
"viime keskiviikkona."
"niin missä?? (ou nou.)"
"dominossa."
"VOI V177U!"

okei okei. muistan tuosta pikkuperjantain valomerkkiä
edeltäneestä hetkestä sen verran, että olen tosiaankin
yrittänyt kovasti kieltäytyä jostakin, mutta en ilmeisestikään
ole siinä onnistunut. :(

no mut mut.
loppujen lopuksi se ei ollut kovin paha nakki.
kun juhlat olivat näin lyhyellä varoitusajalla, niin kukaan
ei odottanutkaan mitään maailmaamullistavaa.
meillä oli paras-puku-kilpailu, kauhuelokuvia isolle skriinille,
hämärän nimisiä "kauhudrinkkejä", improvisaatioteatteria
ja kaikkea muuta mitä onnistuneissa opiskelijabileissä tarvitaan.
PAITSI oman ikäistä väkeä! kaikki ekan vuoden lokki-opiskelijat
oli lähtenyt koteihinsa ympäri suomea.
s4474n4.

juhlien teemana tänä vuonna oli kauhuelokuvat.
itse olin pukeutuneena Freddy Kruegeriksi.
idea lähti ensin siitä, että omistan samanlaisen
paidan ja melko samanlaisen hatun kuin freddyllä.
toinen asia oli että halusin testata jo kauan suunnittelemaani
temppua. eli palovammajälkiä by ERI-KEEPER! :D
eli kun erikeepperihän kuivuessaan muuttuu läpinäkyväksi.
niin kun sitä laittaa iholle, niin sehän on silloin ihon väristä. right?
eli silloin, sillä pitäisi saada hauskat palovammat aikaiseksi.

joten tänään varttia vaille seitsemän aloin läiskimään
liimaa naamaani. ja se jos joku oli outoa.

ja samoin outoa oli myös olla koko ilta
"vakavissaan" erikeepperipäällyste naamalla.
ONNEKSI viritelmä näytti yllättävän paljon palovammamaiselta
joten en joutunut kaiken lisäksi häpeämään itseäni
hirveästi. mutta oli se silti epämukavaa.
usch. vilket väder! ei hitto. mitä oikein selitän?
liimasta naamassani! ei heleekkari!
nyt stoppi.

ja nukkumaan..

ja aamulla ensi töiksi poistamaan tämä merkintä!

oikeesti! ketä kiinnostaa!

trv. wnb Freddy

PS. mulla on kuvia itestäni freddynä. :P

palasin äsken tänne kämpille.
olin ollut toverini hunks kimmon
aka himmaaja-kiken
aka zeus väreen luona jossa katsoimme pari elokuvaa
ja siemailimme erilaisia alkoholijuomia siinä sivussa.. (kohtuudella tietenkin!)

kuten normaalistikin minulla on vielä asunnon ulko-ovea avatessa
ämpeekolmesoittimen kuulokkeet päässä. poistan ne korvilta yleensä
astuessani ulko-ovesta sisään, jotta kuulen etten metelöi liikaa liikkuessani..
ja kun otan napit korvista, mitä näenkään ja kuulenkaan?!
molempien kämppisten ovet ovat sepposen selällään ja "atso-isukin"
huoneesta kantautuu mauton venäläinen kuorolaulu koko huoneistoon..
saapuessani keittiöön, molemmat kämppikset tanssivat siellä ripaskaa,
sakke keittiön pöydällä yrittäen jatkuvasti pitää ylhäällä yöhousujaan
joista on selvästi kuminauha katkennut.

alan siinä ensijärkytyksestä toivuttuani pakata ylimääräiseksi
jääneitä oluitani jääkaappiini.
atso alkaa selittää kuinka hän aikoo ottaa seuraavana päivänä
lopputilin töistään, ja sakke tietenkin säestää tätä huutelemalla
lausahduksia kuten "atson pomo ajaa volvolla!" ja
"kapitalisti on juonut kaljat jääkaapista!" vaikka itsellään on
lidlin ensimmäisen luokan pilsneriä puolen litran leili kädessään
ja pihassa farmari mersu suksiboksilla.

tämän jälkeen toverit alkavat vaatia minuakin tanssimaan kanssaan
työväenluokan tanssia, eli ripaskaa, ja humalaisten vanhusten
vaatimuksesta hypähdänkin pari askelta jääkaappini edessä
hörpättyäni kulauksen valion mansikkajogurttia.

lopuksi sulkiessani ovea, hyvät herrat vaativat minua vielä kuulemaan
tarkasti miten kauniisti hammondi soi, kun kyseessä on ammattilainen.
suljettuani oven kuuntelen kuinka soittolistassa on seuraavaksi vuorossa
ensin iki-ilvoksuttava partysong Pelimies sekä Eläkeläisten suurimmat hitit.

ja minkä ikäisiä herrat olivatkaan??

35 ja 24..

niinpä niin.

lisähuomiona haluan mainita, että hyvä idea IG-sankareilta
siellä esirippujen takana.
tämä on hieno paikka pitää tällaista blogia (??!)
kun porukka kuitenkin joka päivä ramppaa täällä
pällistelemässä toisten kuvia ja kommentteja.
(minä myös!)
niin tännehän sitä ehkä tosiaan tulee kirjoitettua tällaistä
pikku päiväkirjaa.. ehkä minustakin pikku tietokonerotasta
saa täällä interaktiivisessa ympäristössä irti sen mitä
omien päivän tapahtumien ylöskirjaaminen vaatii.
MSN-messenkerin kautta sitä jo aikoinaan kokeilin, koska se
mokoma tuossa melkein aina myös möllöttää..
sen ongelmaksi vain sattui se, että juuri niinkuin
itse messenkeri, niin se systeemi oli koko ajan ihan killissä!
joko en itse päässyt kirjoittelemaan tuntemuksiani, tai
sitten latausajat olivat niin pitkiä ettei kukaan jaksanut
odottaa niin kauaa kusisten raapustusteni lukemista.

en selitä tähän tämän enempää, ettei tämä vie lukijoiden huomiota
tuolta mun todelliselta sydänvereltäni tuossa alapuolella!

eli lukekaa tuo alempi!! TÄMÄ(kin) ON IHAN KAKKAA! :D

ihan tajuttoman ärsyttävä tosiaan.
oli tänään aamulla ihan epätodellinen olo kun polki tenttiin.
en ole varmaan sitten tyyliin lukion ekan luokan jälkeen polkenut
lumessa/loskassa polkupyörää..
(inttiä ei lasketa, koska intti ei oo oikeeta elämää. se on vaan vähän
niinku tosi pitkä elokuva. sen vaan kattoo, ja sit kun se on loppunut
niin se ei juuri vaikuta omaan elämään. ainoastaan itse on hiukan
kasvanut sisältä.)

ja vähän aikaa sitten poljin kotiin. (tai oikeestaan en kutsu tätä kodiksi.
mun koti on vammalassa. tää on vaan kämppä.)
erona aamuun oli se, että oli pimeämpää, törkeen painava ostoskassi
ja melko paskasti mennyt elämäni eka tentti takana.
piristänä puolena oli kyllä Maajoukkueen aina yhtä hauska Manse-biisi
uskollisesta hehkuvan punaisesta ämpärisoittimestani.

mut sitten kun pääsin kämpille, niin mikä ihana tunne se olikaan.
tiesin että kaikki luulevat minun olevan ylioppilasteatterin miitingissä
seuraavan puolitoista tuntia, (mutta en ollutkaan, koska se peruttiin
kun paikalle ei ollut saapunut riittävästi väkeä) eli kukaan ei kaipaisi minua
seuraavaan puoleentoista tuntiin..
joten kaadoin itselleni tuopillisen pepsiä, käynnistin tämän
toverini Cerebron ja soimaan laitoin juuri toveriltani Lorenzolta
lainaamani Disco Ensemblen First Aid Kitin..
ja kuin Taivaan lahjana hetken kruunasi sydäntä syvältä lämmittävä
tekstiviesti kaukaa, kaukaa idästä.

ja silloin, juuri sinä pienenä hetkenä
tunsin tämän lokoisan pikku kopperon kodikseni. z3