Kyynel valuu sileää ihoasi pitkin
Äänesi värisee kun soitat kolmensadan euron monitoimikännykällä äidillesi
Äiti, äiti, missä on mun viikkoraha, mä tartten uuden trampoliinin
Mää nimittäin lihoin kaksikymmentä kiloa, kun käytiin joka päivä ulkona syömässä
Äiti, miksi sä olet tuollanen hirviö, miks me ei mennä pariisiin tänä viikonloppuna
Nyt elämäsi on hajalla, ei ketään, kelle puhua
Paitsi ne kolmekymmentä ihmistä, jotka tunnet
Itket ja väität olevasi masentunut
Kun isä ei ostanu sulle mieleistäsi hummeria
Ei sitä rapua, vaan autoa
Hyppää veteen viimeisen kerran
Ja hukuttaudu takapihan uima-altaaseen
Vitun lellipentu.