Lippikseni mun,
huom ei sun,
eikä myöskään teidän,
te kurjaat varkaat, eihän?!
Krista, Titta, Noora ja Lakki,
antakaa ihana hattuni takaisin,
ilman sitä loppuu happi.
Kivoja olette villejä hieman ehkä,
jotakin hyvää nyt tehkää!
Lakkini ihana, kuin sen vienyt katras,
ilman sitä olen kuin tylsä patsas.
Titta hiljaa hymisee,
kun Krista kovaa hörisee,
Noora lopuksi kiroilee.
Viljami a.k.a Väinö nyt itkee,
lippistänsä suree ja kyynelehtii minkä ehtii,
Armoa isollenne antakaa nyt,
kestä mä en,
ei... ei... en... en enää.
Lakkini rakas mulle aina,
sut aina päähäni painan, jos vain sut viel saan...
Lakkini rakkahin, tuokaa se takaisin!
by. Viltza