IRC-Galleria

Kemian kokeesta 4½, ei siinä mitään : D
Merkitön... Ei siinäkään mitään vikaa : D

mummo vaan paisuttelee juttuja ja juoruaa niistä... mulla alkaa mennä hermo siihen... sitten äitin ja arin pitäs kuulemma ottaa mut aina vittu mukaan minne ikinä menikää... äiti sano sille et mä oon jo iso ja ne ei voi mua pakottaa mukaan : D äiti on oikeessa...

eilen aamul mut leikattiin ja sit olin päivän sairaalas ja nukahtelin siel samal ku katoin telkkaa tiputuksessa omassa huoneessa... sit mulle kerrottiin et mulla oli ollu leikkauksen aikana hengitys ongelmia.... mulla oli ollu joku letku kurkussa kai... viime yönä heräsin kahen tunninvälein... ekalla kerran oksensin ja otin happee ku en ite saanu kunnolla... tokalla kolmannella kerrallaki otin happee...

Huomenna meenki sit seittämäks aamulla lasten osastolle ja sielt korva/kurkkupolille seltä taas lapraan, laprasta lasten osastolle ja sirlt jonnekki ja taas osastolle ja sit laikkaus saliin tiputukses : D iiihanaa... tätähän mä niin kovasti oon toivonu... (niin vissii...)

Syntärit oli huikeet vaik niitä ei viettänykkää... oli ihana saaha kunnon hysteria kohtaus... itkee, hyytaa, ja täristä.. my sweet 15

"Isä ... se sattuu"

Nimeni on Chris,
Olen kolme,
Silmäni ovat turvoksissa.
En näe.

Minun täytyy olla tyhmä,
Minun täytyy olla paha,
Mikä muukaan olisi voinut,
tehdä isän niin vihaiseksi?

Toivon että olisin ollut parempi,
Toivon etten olisi ollut ruma,
Sitten ehkä äitini,
Haluaisi vieläkin halata minua.

En voi tehdä väärin,
En pysty puhumaan ollenkaan,
Tai muuten olen lukittuna ylhäällä,
Koko päivän.

Kun olen hereillä,
Olen aivan yksin,
Talo on pimeä,
Väkeni ei ole kotona.

Kun äiti tulee kotiin,
Yritän olla mukava,
Niin ehkä minä saan vain,
Yhden selkäsaunan tänä iltana.

Kuulin auton,
Isä on palannut,
Charlien baarista.

Kuulen hänen kirouksen,
Nimeni on sanottu,
Painan itseni,
Seinää vasten.

Yritän piileksiä,
Hänen pahoilta silmiltään,
Olen niin peloissani nyt,
Alan itkeä.

Hän löytää minut itkemästä,
Kutsuu minua rumilla sanoilla,
Hän sanoo, että on minun vikani,
Että hän kärsii töissä.

Hän läimäyttää ja lyö minua,
Ja huutaa minulle enemmän,
Pääsen vihdoinkin vapaaksi,
Ja juoksen ovelle.

Hän on lukinnut sen jo,
Ja minä alan karjua,
Hän ottaa minut kiinni ja heittää minut,
Kovaa päin seinää.

Minä putoan lattialle,
Luuni melkein murtuneena,
Ja minun isäni jatkaa,
Enemmän huonoja sanoja.

'Olen pahoillani!', minä huudan,
Mutta se on nyt liian myöhäistä,
Hänen kasvonsa on kieroutunut,
Käsittämättömäksi.

Se kipu ja loukkaantuminen,
Uudelleen ja uudelleen,
Hyvä Jumala, armahda minua!
Lopeta se, kiltti!

Ja hän viimeinkin lopettaa,
Ja suuntaa ovelle,
Sillä välin kun makaan siellä liikkumattomana,
Loikoillen lattialla.

Nimeni on Chris,
Olen kolme vuotias,
Tänään isäni,
Murhasi minut.

Ja sinä voit auttaa,
Jos luet tätä,
ja et ohita.

Minä rukoilen sinun anteeksiantoaisi,
Sinun olisi pitänyt olla,
Yksi sydämetön henkilö,
Jos ei vaikuta sinuun,
Tämä runo.

Ja koska sinä OLET vaikuttunut,
Tee jotain sille!
Kaikki mitä pyydän sinua tekemään,
On siirtää tämä eteenpäin!

JOS SINÄ OLET LASTEN PAHOINPITELYÄ VASTAAN!
Lähetä tätä 'Isä ... se sattuu'

Jos et lähetä tätä kenellekkään kenet tiedät

Niin silloin oletettavasti et välitä lasten pahoinpitelystä.

Ensiksi minä luulin tätä vain ketjukirjeeksi
Ja en aikonut lähettää tätä eteenpäin,
Mutta nyt tajusin että tämä on tärkeä tilanne.

Ainakin viisi lasta jokainen päivä kaikkialta maailmasta kuolee lapsipahoinpitelyn takia.

01. Kuka olet?
02. Olemmeko ystäviä?
03. Koska ja miten tapasimme?
04. Oletko ihastunut minuun?
05. Pussaisitko minua?
06. Anna minulle lempinimi, ja kerro miksi valitsit juuri sen?
07. Kuvaile minua yhdellä sanalla
08. Mikä oli ensivaikutelmasi minusta?
09. Oletko edelleen samaa mieltä?
10. Mikä muistuttaa sinua minusta?
11. Jos voisit antaa minulle mitä tahansa, mitä se olisi?
12. Miten hyvin tunnet minut?
13. Koska näimme viimeksi?
14. Halusitko joskus kertoa minulle jotain, mitä et ole pystynyt kertomaan?
15. Aioitko pistää tämän blogiisi ja katsoa, mitä minä kertoisin sinusta?

Jos se vaan paranis nopeesti,
sen kohtalo ei ois nukkua.
Me tehään kaikki sen paranemisen hyväks,
mut mikään ei näytä nyt auttavan.
Sen tuskat on kaameeta kuunneltavaa.
Tiedän että sen olisi parempi tuolla jossain.
Joskus se katsoo mua anelevasti,
tuntuu kuin se pyytäisi multa jotain sellasta mitä en ymmärrä.

Itkubileet on eiliseltä ohi ,
mutta ne on ehkä vasta edessä isompina.

haluisin lukee ton yhen kirjan viel tänä yön et alottasin huomen uuden mut ei oikein kai onnaa...<jännä> 417 sivua ja oon nyt sivulla 206-207 <jännä>

viimenen ilta tampereel meni nyt kyllä perseelleen...