IRC-Galleria

Karavaanarit karjuivat kameleilleen. Kauniisti kai kaakattivatkin. Ritari kuitenkin puuttui tilanteeseen äkisti. "Nyt loppuu moinen motkotus tai telkeän teidät perunakellariin!" sanoi parrakas väliintulija. Viiksiään hipoen eräs karavaanareista käänsi huomionsa ritariin ja sanoi jotain, mutta musiikki oli liian kovalla, jotta voisi kuulla mitään. Sitten Exodyln heräsi. "Ei tuo ole Afrikka, jokin on vialla" hänen pöllönsä sanoi mahtipontisella äänellään "Tuo on Sabalaatsin musta miekka!"

Vasemmasta peukalosta katkesi kynsi. Kädet olivat jo aivan verillä yhdenksänkymmenen tunnin kaivamisesta. Kynsien alla oli kiviä ja pedot karjuivat maanpinnalla. "Kuinka minusta pienenä tulikaan merimies" Exodyln voihki. Hän lysähti maahan kaivantoihinsa nojaten ja otti taskustaan pienen lehtiön ja terävän tikun. Hän raaputti seinämästä jotain tummaa ja alkoi kirjoittaa lehtiöön "Merimies, merimies, merimies, merimies, merimies..." Useiden sivujen jälkeen hän poltti lehtiön soihtunsa liekillä ja jatkoi kaivamista.

Myyrä raapaisi kaivajaa. "Kaivaja itsekin, ironiaa oli raapaisusi" sankarimme lausui. Kohta kohahtaa. Exodylnin taakse ilmestyy suurenmoinen henki. Henki kaivaa kellon astraalitaskustaan ja sanoo "Aika loppuu, Exodyln. Hintasi nousee." "Minäpä en usko aaveisiin. Sinä olet minulle pelkkää epätotuutta ja aistieni virheellisen toiminnan tuotetta. Muni minulle korillinen naudanlihaa tai haastan sinut kaksintaisteluun!" Hengen kasvoille ilmestyi tyytyväinen ilme "Minä olen tehnyt kaiken mitä täällä on, paitsi sinut, mutta aika loppuu, Exodyln!" Henki imeytyi tunnelin ilmastointiaukkoihin.