Aamukahvilla Exodyln huomasi jotain kummallista. Ilmassa oli jonkinlainen jännite. Dark Avenger läikytti kahvia ja mumisi jotain kirahveista. "Aijotko kenties kertoa minulle, että tämä kaikki on pelkkää valhetta?" Exodyln lohkaisi. Dark Avengerin pokerinaama murtui. Todellisuus pirstaloitui Exodylnin ympäriltä. Kosminen puu katosi, kahvit jäähtyivät ja Dark Avenger valui muodottamana massana tyhjyyteen. Hajonneesta aineesta kasautui hitaasti tankkeri, jonka sisälle Exodyln sijoittui ja yhätäkkiä kaikki oli mustaa.
Exodyln avasi silmänsä. Hän oli nukkunut 20 vuotta ja löysi itsensä häkistä, jonkinlaisen laivan ruumasta. "En muista äitini hevosten etunimiä!" Exodyln hätäili rämäpäisesti. Äänekäs hötkyily toi vieraat huoneeseen. Kenguruprofessori käveli huoneeseen kollegoineen, valkoisissa takeissa. "Näin aikaisin? En olisi uskonut!" yksi kenguruista sanoi. "Onhan siitä kulunut jo kaksi vuosikymmentä, ehkä nyt on aika" sanoi toinen. Sitten yksi professoreista kaivoi radiopuhelimen taskustaan ja raportoi "14 on herännyt, sir. Toistan, 14 on herännyt."