Martin etsi ruokaa jo toista päivää. Hänen epäonnekseen Marsissa ei ole elämää, eikä täten kovinkaan paljoa ravintoa. Paitsi erinäiset mineraalit tietysti. Aurinko valaisi tämän puolikkaan planeetasta mukavasti. Joka puolella oli komean punertavaa.
Avaruuspuku mahdollisti sulavat liikkeet planeetan hyvin epätasaisella maaperällä. Martin liikkui kissan elkein ja katseli ympärilleen vilkkaasti. Hän ei ollut syönyt kahteen päivään muuta, kuin punaista hiekkaa ja halusi saada käsiinsä jotain terveellisempää. Maun puolesta hänellä ei kuitenkaan ollut valittamista.
AVARUUDESSA KUKAAN EI VOI KUULLA SINUN VALITTAVAN RUOAN MAUSTA!!!