Olin ollut jo jonkun aikaa yksinäinen. Vuosikymmeniä..
Voi kuinka edes joskus saisin vielä maistaa sitä elämän nektaria. Onneksikin sitä joku hullu kutsui.
mut ei, mut ei.. Kuuletko kuinka sudet ulvoo?
En, vain oman kammottavan ulinani kun taas kyynelehtien herään uuteen päivään kylmään ja sumuiseen. Linnut kiertävät minut kaukaa.
Rapistun.
Uusimmat blogimerkinnät
- [Ei aihetta] 16.03.
- haiku 15.05.
- [Ei aihetta] 11.05.
- Syksy 25.10.
- [Ei aihetta] 15.08.
- [Ei aihetta] 14.08.
- [Ei aihetta] 18.04.
- Nuku hyvin kaunis lapseni... nuku hyvin. 09.11.
- [Ei aihetta] 19.10.
- rakas päiväkirja 07.10.