Pakko miettii todella, mitä mä sit sainkaan.
Vaikee elää enää, tekis mieli kaikki taakse jättää,
kävi mieles, et voisin käyttää siihen omaa kättä.
En tiedä mitä tehä, mä rakastan sua bellani,
vaik tiedän ettet ajattele samoin tunteillani.
Kaks vuotta jaksoin miettii, auringon jokaisest hetkest,
mutta nyt on tulos loppu tästä yhteisest retkest.
Se piti olla ikuista, mut kaikki hyvä loppuu,
en tiedä, pystynkö tähän ikinä tottuu.
Joskus ne unohtuu, mut en unoha meitä
Vaikka oltais käsi kädes, kuljettais eri teitä.
En tunteitani peitä enää, parempi wraittaa.
Haluun kertoo sulle mun tunteista aina,
sillon kun ystävä, joka ei tule koskaan lähtee,
mietin sua joka ilta kun tsiigaan meijän tähtee
En tiedä mistä hakee lohtuu,
en tiedä miten tuskaan tottuu.
Se jäi oppimatta, vaikka opetit muuta.
Ei elämä oo helppoo aina, luulin muuta
Välil hymysuin, välil silmät tulvii kyynelii,
en pysty kelaa muuta kun muistoja yhteisii.
Mä tunnen sut, tyttö, olet hyvä pohjimmiltas.
Kaikki susta muistuttaa, ne aina pysyy
mun sydämessä, ihan sama kuka kysyy.
Sun takii opin elämään jokaista hetkee täysii,
sun takii opin elämää, oikeen asenteen näytit.
Oon ikuisesti kiitollinen niistä hetkistä,
ja oon toiveikas uusista yhteisistä retkistä .