mietin ja mietin ja sit päätin,
antaa sinulle vohvelin,
suklaakastikkeisen kakkusen,
sillä aivan kuten sinäkin,
on se erittäin lapsellinen,
aivan vauvan kengissä,
vielä jokainen hetkinen,
kun kasvat aikuiseks,
voin antaa sulle muutakin,
mut jos nyt vaikka ensiksi,
söisit pienen lahjasi,
jotta voin itsekkin,
varastaa vohvelin palasen,
sillä aivan kuten sinäkin,
minä kaipaan olla kanssasi,
hetkemme on ikuinen,
kuten suosio vohveleiden
runosuoni kukkii ~~♪