Varmaan ihmettelette otsikkoa. Mutta voin vain sanoa, Kyllä, päivä on maailman paras.
Miksi? Ei ole vaikeaa vastata. Asialle on vain yksi selitys. Se selitys, jota en ole 3-vuoteen nähnyt.Seemin Lupaus.<3 Suurinpiirtein kahden viikon päästä olisi tullut 3-vuotta siitä, kun pikku-ukkoni olen viimmeksi nähnyt. Mutta kauan odotettu näkemisen kaipuu on nyt ohitettu. Näin pojan tänään<3.
Ensimmäinen ajatus pienestä karvapallosta jonka näin pitkän ajan jälkeen oli, kuinka suloinen kultaseni onkaan ollut. Pieni rakas, jota minulla on ollut kova ikävä.
Massiivisemmaksi muuttunut Lupsu, ihan emänsä näköinen tapaus. Artutaren pää, kaikki.
Kolmen vuoden odotukset toivat tunteet pintaan, kun herraseni näin. Kyyneleet tulivat silmiin. Kuinka pikkupojasta olikaan tullut isomies(vaikka ei olekkaan kovin suuri). Kuinka en ole ollut todistamassa pojan kasvua nuoresta villikosta, rauhalliseksi lasten ratsuksi.
Mutta vielä jonain päivänä haen pojan takaisin kotiin. Kotiin missä se saa viettää loppuelämänsä kuolemaansa saakka. Sydämmessäni Lupsu on aina omani, tulevaisuudessa toivonmukaan kokonaan oma. Ehkä kaksi vuotta jaksan vielä, ennen kuin pystyn(opiskelujen takia) pojan hakemaan kotiin.(Ja toivonmukaan kultaseni nykyinen omistaja on silloin valmis myymään Lupsun minulle).
Seemin Lupaus, maailman ihanimpia hevosia mitä tiedän. <3