suru hiipii sydämeen
viipyy hetken ja lähtee pois
ei löydä paikkaa pysyvää
siksi se onkin suru
ei pahaa kellekään se tee
ei riemuitakaan aina voi
anna aikaa hetkinen;
taas matkaa jatkaa suru
se voi tulla melkein mistä vain
sillä on niin monta hahmoa:
särkynyt sävel,
hiipuva hiillos,
harmaa mummo,
koditon koira,
pudonnut lehti,
pöllön huuto
ja meissä kaikissa joskus asuu suru