Viiminen paiva Pokharassa takana ja huomen aamulla lahetaan bussilla taas noita pelottavia teita kohti Chitwanin luonnonpuistoa. Kaytiin tanaan paragliding reissulla.. eli `hypattiin` varjoilla Sarangot vuorelta..1450 metrista :). Oli ihan tosi mahtavaa. Oltiin ilmassa noin 40 minuuttia ja kaarreltiin vuorten ylla ja valissa.(Kyseessa oli siis liitovarjot..laskuvarjoa pienempi malli, joka nappaa hyvin tuulen) Kun tuuli oli hyva paastiin jopa n.1600m korkeuteen. Aivan MAHTAVAT nakymat kun Himalajan lumihuiput siintaa horisontissa :). Sialla oli Anapurnat sun muut :).
Reissun jalkeen oltiin paakadulla ostoksilla kun Toni jai kiinni suustaan eraan paikallisen miehen kanssa. Selvisi etta mies on perustanut orpokodin vahan matkan paahan taalta. Olin aivan innoissani tasta ja paastiin sinne myos vierailulle. Lapsia oli 18.. tyttoja 5 ja poikia loput. Lapset oli 4-15 vuotiaita. Kaytiin kaupassa ostamassa karkkia ja minulla oli viela Suomesta tuomiani kynia jaljella joita sitten annettiin lapsille. Oli mukava jutella ja tutustua lapsiin.. he olivat niin ystavallisia ja iloisia.. :). En voi oikeasti sanoin kuvailla tunnetta kun lahdettiin orpokodilta takaisin kaupunkiin.. todella mahtava. Orpokodin perustaja kutsui meidat myos kotiinsa kylaan.. juotiin teeta ja juteltiin lapsista, hanesta ja Nepalista ja kaikenlaisesta. Kerroin myos tyostani maahanmuuttaja lasten parissa.. tuntuu etta meilta loytyi paljon samaa nakemysta monesta eri asiasta:). Vaihdettiin myos sahkopostiosoitteita ja lupasin lahettaa aina vahan rahaa orpokodille kerran kuussa. Lopuksi vietiin Tonin kanssa hanet ja hanen vaimonsa ravintolaan syomaan. Tuntuu erittain hyvalta.. tama on juuri se yksi asia jota lahdin taalta hakemaan :).
Haleja Haneille <3