Me mentiin kellumaan uima-altaaseen vaatteet päällä ja henkilökunta kantoi koko ajan lisää Jack Danielsia. Aamuseitsemältä tuli fiilis, että vois mennä hotelliin jonkin strippibaarin kautta.
Hotellissa respan ihmiset ihmetteli, kuinka me voidaan olla niin rujossa kondiksessa, mutta eihän ne kehdanneet kysyä mitään. Menin huoneeseeni ja tilasin kanaleivän, koska en ollut syönyt koko päivänä yhtään mitään. Sitten panin oven kiinni ja sammuin.
Seuraava muistikuva oli, että makasin hotellihuoneen lattialla ja minulla oli käsi- ja jalkaraudat. Seitsemän poliisia seisoi ympärilläni ja messissä oli myös ensiapuväkeä laastareiden sun muiden kanssa. Ne oli murtaneet oven auki, koska ne oli ajatelleet, että olen joku typerä turisti, joka on vetänyt huonoa krääsää, enkä ollut enää hengissä kun en avannut ovea kun minulle tuotiin kanaleipää.
Siinä minä sitten selittelin, että olen vain humalassa, koska olen suomalainen, älkää pelätkö. Olin kalsareissani ja se oli hirvein herätys mitä minulla on koskaan ollut. Vähitellen poliisit sitten otti raudat pois ja lähti hiljalleen ulos ovesta. Ennen kuin kerkesin toipua siitä shokista ja painaa oven kiinni niiden jäljessä, se avattiin vielä kerran. Hotellin johtaja tuli huoneeseen. Se kysyi, että haluaako herra tämän currykanaleivän lämmitettynä. Siihen minä sanoin, että työntäkää se leipänne sinne minne aurinko ei paista...Jouduin itse maksamaan sen oven minkä ne oli murtaneet!!
-Ville Valo-