IRC-Galleria

Hei ystäväni ensilumi.
Saapuessasi taivaalta alas maata katsomaan, sen peität univaippaansa.
Sadat purppuraiselta taivaalta alas, vihaisena, tenhoavana.
Ääneni hapertuu. Tuot mukanasi muistoja.
Oli kolme likkaa Hätilässä lumiukkoa tekemässä,
Ei arvostanut lumiukon tekoa ope - nuorimies,
miksi - piirteensä hän ukossa näki - kenties.

Seuraavana vuonna jo ennen lumen tuloa
marssi Kanta-Hämeen keskussairaalaan kolme vakavaa hahmoa
Etunenässä ensiavusta sisään
käveli tyttö jota kukaan ei pitänyt minään
Tuli hän katsomaan äitiään
ei tiennyt mitä tulisi vielä sietämään

Seisoi sairaalavuoteen edessä
kolme -vain lasta- vaitonaista
Ei ollut tietoa teinien ongelmista
otettiin nyt mittaa naisista

Kun minä seuraavan kerran ensilumen näin
käänsin katseeni taivaaseen päin
Juuri olin ohittanut lasiovet
kirkon takasovet
Kärryt mun edessäni mateli
mieleni hiljaa apua aneli
'Mutta äidin varpaita palelee'
'Hänen varpaitaan palelee'

Tänä eilispäivänä satoi taivaan täydeltä lunta
pohdin, oliko tämä kaikki vain unta
Ensilumen jälkeen
alanko taas mä parantua
alkaako elämä taas kohentua?