IRC-Galleria

Olen ollut pitkään ahdistunut omasta tilanteestani.
Siihen ei ole edes tarvittu mitään konkreettisia ongelmia.
Olen vain alkanut väsyä.. pikkuhiljaa kohti pohjaa.
Olen väsynyt siihen, että olen yksin.

Mieleni sopukoista haikeina muistoina vilisee kuvia menneisyydestä.
Se, kun Hämeenlinnassa asui katras ihmisiä joilla oli aivot päässä.
Tuula asui Myllymäessä. Aucci asui Kankaantakana. Sintonen oli vielä kunnon kaveri.
Ja ne 16-vuotissynttärit, joita en voi unohtaa koskaan.
Koko Montun väki järjesti yllätyssynttärit Montulla. Disko, kaikki kaverit siellä.
Lettuja, kakkua ja puheensorinaa. En koskaan ole kokenut mitään niin liikuttavaa
kavereiden taholta. Mutta se on menneisyyttä..
En enää ole tärkeä.
Aucci mököttää mulle edelleen, kun mä jätin sen Hämeenlinnaan yksin..
Tuula asuu kaukana. Sintosesta ei voi edes puhua.
Ihan kuin kukaan ei olisi enää kiinnostunut siitä kuka olen.
Ei siitä, mitä tunnen.. koen.. Mistä välitän, mistä tykkään..
Minut on vain leimattu tylsäksi. Tylsäksi, ilman persoonallisuutta.
Kun soittaa Tuhkimollekin.. Ei se viitsi tulla teelle. Jaa miksi?
Siksi, kun olen niin tylsä. Ei minulle voi puhua mistään, keskustella tai tehdä mitään.
Mitä hittoa minun pitäisi olla?