Pimeyden musta liekki nuohoaa mieleni piippuja.
Sanat saarnaavat korvissani, eivät ulkona vaan sisällä.
Sanoja jääneinä alitajuntaan, ne jäi sinne satuttaan..
Katsopa maailmaa uusin silmin, Karoliina-ystäväin.
Mutta kenen silmin, se sanomatta jäi.
Vitut minä viisaudesta,
Taikka pois haihtuvasta nuoruudesta,
Vaikka taakse jäi surun haituvat,
muistot takanani onnesta haihtuvat.
Vitut minä koreudesta,
silmittömästä pelleilemisestä,
silmin näkemättömistä
sanat mielessäni kaikuvat,
käskevät sanat siellä raikuvat.
Kissa se kiitoksella elää,
Koira rakkaudesta.
-Hajapäätelmiä aamusumussa-