Mietin tässä, mitä mä elämässä
tehnytkään oon.
Suurten tunteiden vallassa,
tiedossa tai salassa,
elänyt mä oon.
Et sä ole täällä näkemässä,
miten kuljen mä elämässä,
niin monet mutkat tehnyt mä oon.
Kadulla kävellen,
itseäni tuntenut mä en.
Mustaan asfalttiin tuijottanut mä oon.
En mä nähnyt koskaan peilistä
hymyileviä kasvoja eteisestä.
Kuollut on sielujen meri,
vihainen on suonissa pulppuava veri.
Liian kauan taakseni mä katsonut oon,
jäänyt niin monta kertaa surun kainaloon.
Siellä yöni viettänyt mä oon..
Hiljaa tähtiä tuijottaessani
olen istunut tupakka kädessäni
Edessä tutun varaston
ja miettinyt missä otava on.
Hämeenlinnaan mun sydämeni palaa,
jotakuta kaivannut mä oon salaa.
Kivi on kylmä mutta tunteita täynnä,
minä katselen sinua yösydännä.
Silitän sinun kuorsaavia poskiasi,
suutelen suloisia huuliasi
Niistä mä toivoa juonut oon.
Silmiisi hiljaa mä kiinni jäänyt oon.
Rakas oma lurppuseni,
oma kulta turppuseni,
etkö sä tätä kaipausta nää?
Taas on tuskaa hetken ero tää.
Palaa mun luo,
vie mut kotiin
ethän sä halua tarttua totiin
Ei saa mielesi palata eilisiin sotiin.
Rakasta mut vahvaksi,
yhtä vahvaksi kuin sinä.
Rakasta mut ehjäksi,
yhtä ehjäksi kuin sinä.
Rakasta mut viisaaksi,
yhtä viisaaksi kuin sinä.
Älä anna mun suruni mieltäni paloitella,
ja muiden jutuillansa mua peloitella,
En mä jaksa selittää,
kuinka pahaa tekee tunne tää.
Kosketuksesi on kuin silkkiä,
hienointa kaunista paperia
jonka päällä sinun sulkakynäsi
piirtää kauniita kirjaimia
Jotta voisin olla
sinun luomasi
kauniisti päättyvä tarina.