IRC-Galleria

Täällä sitä taas istutaan tietokoneen ääressä naama auki.
Poikakin nukkuu niin ei ole tekemistä.
Tulivat eilen postista nuo pelit jotka huusin huuto.netistä.. pahkan marjat.
Ihan kuin joku suostuisi muka pelaamaan niitä kanssani.. O.O()
Joo, lievää laiskuutta nähtävissä tässä tapauksessa.
Maanantaista lähtien on ollut enemmän ja vähemmän huono olo ja närästää aivan jumalattomasti. Raskaustestinkin tein mutta eihän se tiedä yhtään mitään.
Ensin oli, sitten ei, sitten taas oli viiva. En kyllä pistäisi pahakseni jos Mikardo saisi leikkikaverin.. :)
Päivän kuvana oleminen oli minulle lähinnä stressaava kokemus.
Niin monta kuin kirjoittajaa, niin moni luulee tietävänsä kaiken minusta näkemällä vain.. hetkinen.. tupakkapurkin kuvan? Olisi kiva tietää kuka tomppeli sen oikein valitsi.. ei sillä että haukkuisin ketään mutta jolla kulla aika mielenkiintoinen maku.

Maccua väsyttää.

Sitten sitä taas saavuttiin Hämeenlinnasta..
Selkä on kipeä huonon patjan vuoksi mutta perheestä selvisin kohtuullisin taisteluvaurioin. Liisa ei nostanut sen pahemmin kilpeään kuin miekkaansakaan minua vastaan, pikemminkin vähän toisinpäin. Torstai-iltana tuli ihmisiä katsomaan taloa ja evakkoonhan sieltä piti lähteä menemään. Liisa sattui samaan aikaan olemaan kotona. Rouva H päätti että menemme taksilla vaunujen kanssa kaupunkiin! Sanoin, ettei se käy päinsä, en voi ottaa sekä koppaa että vaunuja. Liisa jo taksin soittaneena tokaisi, että sinähän otat Mikan syliin. Hammasta purren ja kiukusta viheltäen sitten tein työtä käskettyä vaikken tykännyt jutusta yhtään. Mika oli kyllä kiinnostunut ja nauroi. Liisa osti minulle ja Mikalle vaatteita ja sen jälkeen Jhvisto haki pojan autolla. Toruvalla ja vihaisella katseella tosin. no minkäs minä Liisan ideoille mahdan. Liisa vei minut vielä hienoon ravintolaan syömään ja jutteli kuin ystävälle. Mitähän se vetyberoksidiblondi nyt oli vetänyt nenäänsä, vai oliko tämä ansa? Jos puhe oli tästä ensimmäisestä, niin mikäs siinä, tehköön sen useammin. Isä rassu itkeä tirautti Mikaa pidellessään siitä kuinka mielellään äiti olisi pojan nähnyt. Minkäs minä sille tein, huokaisin vain surullisesti ja syvään. Nautin siitä vähästä ajasta, jota minulla on jäljellä K-tiellä. Paikka myydään pian. On se vaan haikeaa luopua lapsuudenkodistaan mutta minkäs teet.. Minulla ei kyllä ole mitään asiaa Janakkalan asuntoon sitten kun se rakennetaan. Jotenkin vierastan ajatusta Liisan emännöimässä talossa joka on hänen omaisuuttaan..

Jantsu leikkii pojan kanssa sohvalla ja minä koitan herätä. Taas pitäisi lähteä Hämeenlinnaan. Itkua, hampaiden kiristystä, isän ja Liisan kanssa tappelua. Wattu jee. Jotenkin on taas sellainen olo ettei kaikki mene niin kuin on kirjoitettu. No, se nähdään. Eli siis seuraavan kerran kun kirjaudun tänne, en tiedä koska se on.
Noh, täytyy taas juosta.

Viimein on tullut aika jolloin kaikki alkaa mennä hyvin. En tosin osaa enää tuudittautua valheelliseen turvallisuuden tunteeseen, sillä sitä ei koskaan tiedä. Tätä oikeastaan olen odottanut, Haavistoista tulee perhe.
Tuhkimo muuttaa pian pois Porista. Se merkitsee sitä että jään Poriin ihan yksin, ilman ystäviä pois luettuna perhe. Voi kuinka kaipaankaan naiskavereita tai kavereita ylipäätään. Minulla tuntuu olevan harvinainen mutta kiusallinen lahja karkoittaa kaikki ympäriltäni.
Jani teki sen! :D Minulla on viimeinkin kone jolla pelata Raymania, Mariota, Ducktalesia ja muita vanhoja pelejä eikä aina vaan ruikuttaa vanhoista ja hyvistä ajoista pelimaailmassa. :S Minkäs minä sille voin että olen pelien suhteen kranttu, kranttu ja kranttu. Mainitsinko jo krantun? Hyvä.

Tuula tulee huomenna, eli on näkyvissä hetken iloa ja hyvää seuraa. Ulkona sataa lunta.. ah. Lumi ja Tuula. Miksi tuli niin jouluinen olo..?