Täytyy muuttaa. Vein jo säälittävän pienen muuttokuormani asuntooni Helsinkiin. Kämppis hiukan pelottaa. Työnhaku pelottaa. Koulu pelottaa. Olisiko se helpompaa, jos olisi suosista päässyt sisään yliopistoon ensimmäisellä yrittämällä? Saisi tuet ainakin. Avoimen opiskelija kun ei saa niin mitään. Uutta kaikki olisi silti. Mutta muilla on kaiken maailman fuksiaiset ja orientoiva viikko, heille kerrotaan. Mitä kaupungissa voi tehdä? Jos siis ei voi käydä joka päivä elokuvissa, ravintolassa ja kaupoilla. Ja kukapa jaksaisikaan. Istunko vain kirjastossa lukemassa tenttikirjoja? Istunto kämpillä katsellen ulos ikkunasta? Istunko puistossa muistelemassa, kuinka helpolta kaikki joskus tuntui. Silloin kun oli pieni oli kaikki nykyään niin pieni suurta, ja kaikki nykyään niin suuri pientä. Silloin minusta tuli isona eläinlääkäri. Nyt ehkä psykoterapeutti. Tai sitten ei. Mutta ainakin minusta pitäisi tulla isona iso. Ja minä kun olen niin pieni.