MUISTANKO VÄÄRIN
Minä muistanko väärin
vai oliko se niin, etÂ’
vielä eilen ne lintuset lauloivat?
Sillä tänään on niin vilu
kuura kutoo sielun maahan
sydän sidottu on
huurteisin pauloin
Minä muistanko väärin
vai oliko se niin, etÂ’
sinä lempeäsi minulle ain´ vannoit?
Nythän kirpeä on keli,
taivaankansi hallaa hohkaa
kun sinä toiselle
sydämesi annoit
Ja minä huudan ja suren
ja koltun helmaa puren
minä sydämeni rinnasta raastan!
Ja alimpaan helvettiin
sinut minä toivon,
siellä muukin on maan törky ja saasta!
Minun manala on tässä,
missä istun itkemässä
eikä kiirettä ole mihinkään mulla.
Etsin laulavan linnun
jahka minä jaksan
nyt annan vain itkuni tulla.
Minä muistanko väärin,
vai oliko se niin, etÂ’
vielä eilen se aurinko nousi…
Â…ja pilvet ne taivaalla sousi.
SUSIEN YÖ
Tihkuu vaski valjaksista
kipunat lyö jalaksista
vaipuu valo vaarain taa
Huutaa sudet huorain suulla
ulvoin täysikuulla
Leikkaa huudot pakkasilmaa
tarjoin tuonelaa
Suitset sulaa ruunan suuhun
vaahto jäätyy aisapuuhun
korppi kirkuu kuolemaa
Veri valuu vällyn alle
syntyy lapsi tähtein alle
pedot ajaa saalistaan
Katkee nuora äidin, lapsen
painain pojan rintaa vasten
kiroaa hän saatanaa
Viiltää yö jo laulaa taivas:
”Anna lapsi, heitä vaivas!
Lepyttää voit jumalaas!”
Kuulee äiti taivaan laulun
kääntyy mies ja kohtaa kauhun
rakkaimpansa kasvoilla
Tarttuu kiinni, tarraa poikaan
heittää hankeen, kuinka voikaan
itseään noin rakastaa
Nousten nainen katsoo kuuhun
hypäten myös sudensuuhun
lentää luokse lapsensa
-Tarujen Saari-